Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voiko meille tulla haikara?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olemme tilanteessa jossa suremme vauvamme menetystä ja samalla toivomme ensimmäistä elävää lastamme.

Nyt menossa kp 28, kohta sen saa tietää onko nyt jo tärpänny. Pelottaa kovasti...

Olen vasta luopunut unilääkkeiden käytöstä, käytin niitä 3kk. Nyt saan nukuttua hyvin, kun painajaisia alkuyöstä ei tule.

Onkohan muita vauvakuumeilijoita, joilla ahdistus seuraa mukana? Ja estääköhän tuo valtava suru sen, ettei me ihan hetkeen vauvaa saadakkaan.

Kovin on yksinäistä. Muiden silmissä näytän voivan hyvin, mutta asiat ei ole niin yksinkertaisia. Lapsen kuolema on maailman kamalin asia. Olen kuitenkin tässä päättänyt, että käännän myös toisen posken. Uusi raskaus saa siis tulla! :x

Kommentit (2)

Vierailija

Osanottoni vauvan menetyksestä! Ihanaa, että uskaltaudutte uuteen yritykseen. Se on kuitenkin ainoa oikea ratkaisu, koska kaikella kokemallasi tuskalla ei ole loppua, ennen kuin saat elävän vauvan syliisi.



En olisi aiemmin uskonut, kuinka paljon stressiä ja pahaa mieltä lasten saaminen vaatii. Miksi? Ei tällä kärsimisellä ole mitään tarkoitusta! Kyllä minä rakastaisin ja arvostaisin vauvaa, vaikka sen vähän helpommallakin saisi.



Minun kokemukseni eivät ole mitään verrattuna kokemaasi. Jo paljon vähäisemmästäkin tuntuu elämä menevän sekaisin. Suren keskenmenoa, josta tuolla keskenmeno-palstalla jo kirjoitinkin. Meillä on jo yksi lapsi. Se tietysti lohduttaa suuresti. Tiedän, että tähän suruun ei ole mitään muuta parannusta, kuin oman terveen vauvan saaminen syliini. Mutta sitä lääkettä ei ole tiedossa ihan vähään aikaan. Olen niin kärsimätön! Hajoaako pää seuraavassa raskaudessa, kun koko ajan pelkää?



Kun läheiset kysyvät vointiani, sanon voivani ihan ok. Mutta eihän se ole totta. Haluaisin takaisin sairaalaan. Siellä sentään olin sairas, sain lääkettä, minua hoidettiin. Mutta nyt olen terve. Ei minulla ole mikään hätänä. Olo vaan on niin tyhjä. Haluaisin nukkua vuoden ja herätä vastasyntyneen vauvan viereltä.

Vierailija

Meillä on jo kuitenkin yksi lapsi mutta takana jo neljä keskenmenoa, yksi jo ennen esikoista. Viime viikolla menetimme pienen pienet kaksoset :( Ahdistus on aivan hirveä. Nyt meillä on tutkimukset edessä ja se vasta pelottaakin, jos selviää jotakin aivan kamalaa :( Viime vuosi on ollut aivan kamala. Menetys toisensa perään. Nyt alkaa olla jo pääkoppa aivan sekaisin ja olen miettinyt että pitääkö minun alkaa hommaamaan itselleni ammattiapua. En tiedä miten jaksaisin vielä tulla uudestaan raskaaksi. Silti sitä niin haluan, kun syliin vielä mahtuisi monta pikkuista. Meillä oli alunperin suurperhe haaveissa mutta se haave on jo romuttunut täysin.

Miten tämä voikin olla näin vaikeata...





Voimia sinulle hirveästi! Toivottavasti saatte pian onnellisesti oman nyytin kainaloon. Ilman meidän esikkoa en olisi tätä kaikkea jaksanut.

Ja tervetuloa tuonne Haahuihin kuumeilemaan, siellä meitä keskenmenon saaneita on, siellä ymmärretään mitä pelko ja ahdistus on. Vertaistukea parhaimmillaan :)



Hermione

Uusimmat

Suosituimmat