Jos olette aikuisiällä tututuneet lasten kautta johonkin uuteen ihmiseen, niin onko

Vierailija

ihmissuhde säilynyt, mikäli tämä toinen on muuttanut teistä kauemmas?



Mä tutustuin esikoisen aikana useisiin muihin äiteihin, mutta yksikään niistä tutuista ei säilynyt kun he muuttivat kauemmas. Itse olin se ainoa osapuoli joka yritti vielä järjestellä tapaamisia, toisia ei ilmeisesti enää kiinnostanut. Onko tämä yleistä?

Kommentit (4)

Vierailija

Mutta yksi uusi ystävä on eron myötä muuttamassa monen sadan kilometrin päähän. Epäilen, ettei ystävyys kestä, vaikka muutenkin ollaan tekemisissä kuin lasten kautta.



Elmäntilanne on se, mikä meidät on loppujen lopuksi saattanut yhteen.

Vierailija

Eli elämänvaiheissa joku on lähellä ja näemme useammin. Meillä on yhteisiä intressejä. Sitten elämä vie mennessään ja jostakusta toisesta tulee läheisempi. En edes mieti ystävyyden ylläpitoa. Olen hyvin sosiaalinen, joten ystäviä on paljon. Tosiystäviä, johon olisin halunnut pitää vaivalla ja työllä yhteyttä, ei ole ollut yhtäkään. Sukulaiset on sitä varten. Mulla on mm. monta sisarusta, jotan heihin yhteydenpidossa palaa kaikka otolliset tilaisuudet esim. matkustaa kauemmaksi, eikä riitäkkään.

Vierailija

8 vuotta sitten esikoisen aikaan tutustuin noin 4 äitiin ja kahden kanssa on ystävyys edelleen tallella ja muidenkin kanssa moikataan aina jos satutaan törmäämään. Näiden kahden kanssa viestitellään ja tapaillaankin, toinen muutti toiseen kaupunginosaan, toinen ensin toiseen maahan ja sitten vielä toiseen maahan eli yhteydenpito jopa toiseen maahan toimii.



Ja mitä noihin tapaamisiin tulee, niin niiden järjestäminen lapsiperheessä ON todella vaikeaa. Yhdellä on se ja se harrastus ma ja toinen ti ja toisella harrastukset ke ja to ja äidillä vielä meno pe ja sitten kun sen sopivan lokeron sieltä löytää, niin jopa joku viidestä lapsesta on kipeänä ja homma tyssää siihen. Tämmöisestä, että homma ei toimikaan ei vaan kannata lannistua. En minä ainakaan luule, että ystäväni eivät minua haluaisi tavata, jos menot menee ristiin. Meillä hommaa sotkee vielä usein se, että esikoinen on joka toinen viikko isällään yhden arki-illan, niin niitä rikkonaisia iltoja on ihan urakalla. Onneksi on sellainen "miehekäs" luonne mulla ja mun kavereilla, eli emme ota nokkiimme, jos tapaamiset siirtyy tai peruuntuu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat