Käykö tässä niin, että pitää erota työn takia?

Vierailija

Sellainen tilanne edessä, että asutaan pikkukaupungissa, jossa miehellä unelmiensa työpaikka. On ammatissaan pätevä, saa positiivista palautetta ja mahtava työyhteisö - eli kaikkea sitä, mitä työ voi ikinä antaa. Samoin miehen suku asuu tässä samassa pikkukaupungissa.



Itse valmistun ensi keväänä, mutta alani töitä ei tällä seudulla ole - eikä tule, sillä kyseistä aluetta supistetaan parhaillaan. Lähimpiin kaupunkeihin, joissa saattaisi töitä olla, on n. 100 km. Olen parin vuoden ajan säännöllisesti katsellut työkkärin sivuilta alani paikkoja ja koko aikana niitä on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä.



Tilanne on siis se, että olen joskus ajellut 140 km työmatkoja, enkä tule sitä enää tekemään; ajaminen ajaa minut loppuun. Onko ainoat vaihtoehtoni - nyt kun lamakin vielä sopivasti iski - joko muuttaa lapsen kanssa muualle toiseen kaupunkiin, josta - kun - saan töitä, vai jäädä työttömänä odottolemaan valmistumisen jälkeen tähän kuolevaan pikkukaupunkiin?



Mies ei sanojensa mukaan muuta pois kotikaupungistaan.



On aivan epätodellinen olo, valuuko 5 vuoden opinnot viemäristä alas - suoraan kortistoon?

Kommentit (14)

Vierailija

Alani töitä on isommissa kaupungeissa - tosin varmaan on työnhakijoitakin. Mutta töitä siis kyllä olisi. Nykyinen asuinpaikka vain on muuttotappio-aluetta, jossa supistetaan.

Vierailija

Miten ihmiset ovat ratkaisseet tällaisia? Onko joku joutunut hajottamaan perheensä työn takia?



Itse ei taloudellisesti pärjätä jos en mene töihin, eletään koko ajan konkurssin partaalla pelkällä miehen palkalla.



Ap

Vierailija

jos kerta työpaikkoja on noin vähän niin ei työllistyminen just koulutusta vastaavaan työhön taida olla mikään automaatio toisessakaan kaupungissa

Vierailija

Mies ei ole ehdottanut mitään ratkaisua, itseasiassa ei suostu edes ajattelemaan asiaa kannaltani. Tämä on kieltämättä vähän outoa häneltä, sillä muuten hän on ajattelevainen ja kantaaottava.



Lapsia lisää emme kumpikaan halua, joten "raskautuminen" ei ole vaihtoehto ;o)



Taitaa tosiaan ainoa olla vaihtoehto se, että alan ajelemaan sitten sinne 140 km:n päähän, jos riittääkään... Voihan se olla, että mies kyllästyy siihenkin, kun lähden aamulla klo.6.00 ajelemaan ja tulen takaisin 18.00 jälkeen - maanantaista perjantaihin... ja palkat hupenee bensaan. Ei ihan

verovähennykset riitä kaikkiin bensakuluihin...



Ap

Vierailija

Olisi varmaan aknnattanut miettiä jo ennen kuin juurruitte nykyiseen asuinkaupunkiinne, jos on noin absoluuttisen selvää, että sinulle ei töitä siellä ole.

Mutta nykytilanteessa teidän varmaan pitäisi katsella kaupunki, jossa molemmilla olisi töitä. Jos ei mies siihen suostu, niin enpä tiedä, kannattaako pitää miestä, joka ei ole sinun henkisestä hyvinvoinnistasi ja koko perheen talodesta ja jaksamisesta kiinnostunut.

Vierailija

Jos työn takia eroaa, tai eri paikkakuntien, ei suhde voi olla kovin vahvalla pohjalla. Ettekö voisi elää vaikka etäsuhteessa aluksi, olisitte viikonloput ja lomat yhdessä?

Vierailija

Siis yritetään tehdä.. Kaikki eivät vaan sano sitä ääneen. Jos lapsia esim. muutenkin haluttaisiin jossakin vaiheessa lisää ja kaikki muukin sen suhteen ok niin en näe mitään estettä. Tuskinpa kukaan tällaiseen ryhtyisi VAIN miettimisajan takia. Toki lasta pitäisi toivoa muutenkin ja olla valmis sitä rakastamaan. En usko olevani ainoa ajatuksineni :) . T. se yks joka ehdotti raskautumista

Vierailija

vaikka sairaanhoitajaksi, kun niillähän töitä riittäisi. Mutta nykyisten 5:n vuoden opintojen jälkeen päälle vielä 3- 4 vuotta: sula mahdottomuus! En saisi enää edes opintotukea. Opiskelukuukaudet tulee täyteen tähän tutkintoon, joten kaikki lisäopiskelu pitäisi tehdä ilman mitään tukea.



Muun alan työt taitaa olla myös aika vaikeita, kun kaikkiin paikkoihin varmaan löytyy päteviäkin hakijoita. Taitaa sitten epäpätevät tulla siellä jonojen hännillä.



Ja myönnän: en haluaisi tehdä loppuelämäni mitä tahansa hanttihommia, kun kunnon tutkinnon kuitenkin saan.



Ap

Vierailija

Kurja tilanne. Mitä miehesi ehdottaa ratkaisuksi? Onko hänen mielestään ok, että lomailet kotona ja elätte velaksi? Tässä mun ratkaisuehdotus: Hae ensin töitä sieltä kauempaa ja jos saat niin ajelet sinne hetken aikaa. Sitten yritätte raskautua ja saat äitiysloman verran miettimisaikaa.. Tämä siis tietysti jos suhde ja muu tilanne kunnossa uudelle lapselle.

Vierailija

Itseasiassa tilanne on tullut yllätyksenä. Opintoja aloittaessani nimenomaan ajattelin, että tällä tutkinnolla ainakin saan nykyisestä kotikaupungista työtä. Nyt parin viime vuoden aikana tällä on tehty rakenteellisia muutoksia, joissa alaa - tai kokonaista sektoria ajetaan alas - eli supistetaan kaikki mitä voidaan. Tämä tarkoittaa nyt käytännössä sitä, että alalleni tulee yksinkertaisesti lisää työttömiä.



Ja ps. en ole paperitehdas-alalla ;o)



On kyllä iso suru puserossa tämän asian takia. En haluaisi miehestäkään luopua, ihan hyvä mies ja isä on. On jo nyt tehnyt uhrauksia perheen eteen, kun olen saanut opiskella ja hän on kantanut yksin taloudellisen vastuun tähän saakka.

Vierailija

Mieti asiaa toisinpäin. Heittäisikö miehesi opintonsa/uransa hukkaan sinun vuoksesi? Missään olosuhteissa?



Niin ajattelinkin, ei heitä.



Älä jää pikkukaupunkiin, tulet vain katkeraksi.

Hae töitä vaikka sieltä 140km päästä ja aja aluksi.

Jos et jaksa, on se sen ajan murhe.

Jos ainut vaihtoehto on ero, se sitten on.



Mutta koska rivien välistä luen, ettet viihdy satakympillä siellä miehesi paikkakunnalla ja varsinkaan tekemättä mitään, älä jää miehesi "elätettäväksi".

Masennut vaan.



Hyödynnä opiskelusi ehdottomasti!!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat