Jos anoppi menee liian pitkälle... kokemuksia kaivataan

Vierailija

Meillä siis etäanoppi. Yhteys toimii puhelimitse. Ongelmia syntyy, kun hän tulee meille ja aina aivan liian pitkäksi aikaa kerrallaan, niin tänäkin jouluna. Hän ei voi olla ajantasalla lastenlastensa kehitysvaiheista, koska tapaa heitä harvoin ja kokemusta puuttuu. Lisäksi hänellä on hyvin vähän muuta lastenhoitokokemusta (uraihminen, yksi lapsi jne).



Tänä jouluna hän alkoi näkemään olemattomia (vanhuus?, ulkopuolisuus lastenlastensa elämästä?). Syytteli, että minä muka tekisin jotain lapsilleni, kun lapsi/lapset alkoivat itkemään toisessa huoneessa ollessaan kanssani. Syytti kahdesta eri itkusta.



Myönnän, että olen syyllinen aina joskus lapsille huutamiseen, mutta en ole koskenut lapsiin fyysisesti ja huutaminenkin on kohtuullisissa mittasuhteissa eli parempaa kohti mennään koko ajan! Mietin vain, että annanko asian olla ja odotanko, että mitä syyttelyitä seuraavaksi, ensi vuonna siis?



Kyllä nytkin keskusteltiin siitä, että lapsia rangaistaan ikänsä mukaisesti meillä nykyisin arestilla tai lelun takavarikoimisella , kun aikaisemmin käytetty mielenkiinnon kohdistaminen riidan aiheesta toisaalle ei enää lapsillamme aina toimi eli riidat eivät ole aina vältettävissä. Mutta anoppi ei usko ja se kyllä loukkaa minua!



Lapset riitelivät pari kertaa anopin ollessa meillä ja anoppi ei sitä oikein kestänyt. Minä menin väliin ja todellakin huusin, että riitä seis! Sitten vein toisen lapsista rauhoittumaan ja mies vei toisen. Anoppi ei siis ymmärrä, että on normaalia, että joskus tulee riitaa ja että lapset ovat silloin tönimässä toisiaan ja meitä väliin meneviä aikuisiakin. Se että huusin (pyysin anteeksi huutamistani) , todistaisi anopin mielestä sen puolesta, että olen hermoheikko!? Hän ei pyytänyt minulta anteeksi, vaikka syytti minua lapsen pahoinpitelystä, ei siis suorilla sanoilla suoraan, vaan huutaen, että mitä sinä teit lapselle, kun noin itkee. Koskaan ei saisi ääntään korottaa...

Kommentit (8)

Vierailija

Miksi pitää mennä huutamaan väliin, parempi antaa heidän hoitaa kinansa itse. Turha sotkeutua niin pitkään kun eivät satuta toisiaan.

Vierailija

Ja jos ei tuollasta tajua, ei sen tarvii teillä asua. Menköön hotelliin. Mun omassa kodissa en rupeais syyttelyä kuuntelee, en omalta äidiltä enkä anopilta. Vetäkää ihmiset niitö rajoja!!!

Vierailija

meillä neljä lasta, eskari-ikäisestä vauvaan ja aina kun ollaan anopilla (kohta 80, hyväkuntoinen ja tulee toimeen omillaan), niin mikä tahansa pieni itku tulee, hän hyökkää paikalle kuin hyeena ja kyselee tosi tiukkaan sävyyn , MIKSI LAPSI HUUTAA, MITÄ SÄ TEIT SILLE???? Hän päättelee aina, että lapsi on a) kipeä - pitää alkaa keittämään sipulimaitoa b) nälkäinen - kun äiti ei anna ruokaa, herkkuja vain c) käyttäytyy huonosti koska vanhemmat ovat niin käskeneet tehdä hänen läsnäollessa d) äiti ei osaa kasvattaa, kyllä hän aikoinaan osasi (kans yhden lapsen äiti).

Välillä touhu on aika vainoharhaista, mutta uskon, että kyse on vain siitä, että vanha ihminen ei kestä yhtään lasten kovia ääniä, itkusta ja tappelusta puhumattakaan. Toki yritän vähän lapsia hillitä, mutta en joka asiaan puutu, kyllä lasten pitää saada leikkiä/riidellä normaalisti mummosta huolimatta.

Ei sinun tarvitse alkaa selitellä anopille millaisia lapset ovat ja ovatko teidän lapset keskivertoa vilkkaampia tai rauhallisempia. Ota tilanne kerrallaan ja anna anopin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joku antoi tällä palstalla hyvän neuvon palkita itsensä tuollaisen anoppivierailun jälkeen, palkinto mielessä jaksaa kestää anopin kommentteja, ainakin itseni kohdalla toimi hyvin!

Vierailija

Lainaus:

Ja jos ei tuollasta tajua, ei sen tarvii teillä asua. Menköön hotelliin. Mun omassa kodissa en rupeais syyttelyä kuuntelee, en omalta äidiltä enkä anopilta. Vetäkää ihmiset niitö rajoja!!!




ap

Vierailija

Tosin vain yksi pieni lapsi, jota ei juuri ole tarvinnut anopin nähden kieltää. Sekin aika koittanee... Tähän asti on ollut ongelmana - kaiken mahdollisen puuttumisen ja neuvomisen lisäksi - se, jos lapsi alkaa itkeä jostain. Anoppi syöksyy paikalle tosi syyttävästi ja kysyy että "kävikö pahasti?" Kuvittelee aina, että lapselle on sattunut jotain vakavaa, ja että se on minun syyni, jos olen ollut lapsen lähellä, enkä ole katsonut paremmin. Yleensä lapsen ongelmana on ollut vain se, että ei ole esim. saanut mitä on halunnut tai onnistunut jossain leikissä, ja on sitten hermostunut.



Itse olen joskus kommentoinut jotain hieman pistävää, enimmäkseen yrittänyt kestää. Anoppi ei onneksi tuppaudu pitkäksi aikaa meille. Jos hän tekisi jotain aivan älytöntä, mieheni varmaan kommentoisi hänelle (parempi olisi).



Tsemppiä vain!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat