Onko meillä poikkeavia "kakaroita", siis kyse koululaisista 1-3lk, kinastelevat ja riiteleveät

Vierailija

paljon, vaikea leikkiä sulassa sovussa, 1lk aina kiusaamassa 3lk, normaalia vai epänormaalia, tuntuu että huvikseen istuvat jäähyllä eivät koe sitä rangaistuksena, kokemuksia kaivataan

Kommentit (7)

Vierailija

Aikanaan omassa perheessäni me lapset tapeltiin alinomaa eikä olla edes aikuisena kavereita keskenään (ollaan synnytty pienillä ikäeroilla, ja monen mielestä niin pitää tehdä jotta lapsista tulee kavereita). Yhden kanssa tullaan juttuun, kahta muuta en ole edes nähnyt varmaan 4-5 vuoteen. Inhosin sitä kun aina piti tapella kaikesta mahdollisesta. Mä olin varmaan jotenkin väliinputoaja, koska olin meidän perheessä ainoa, jolla ei ollut jotain erityisasemaa. Tyydyin vähään ja olin mieluummin itsekseni kuin osallistuin tappeluihin, joita inhosin ihan hirveästi.



Omilla lapsillani on melko paljon ikäeroa, mutta on tosi ihanaa, kun he todella nauttii toistensa seurasta. Meillä ei tapella oikeastaan koskaan. Ehkä kerran pari kuussa tulee joku nahina. Poika just sanoi pari päivää sitten, että ihanaa näin joululomalla kun ehtii isosiskon kanssa keskustella asioista, kun ei molemmat koko ajan juokse kavereilla.....

Vierailija

Jos haluaa saada tuon loppumaan siihen puututtava aina. Siis yksinkertaisesti mentävä välliin. Opittava ennakoimaan ja estettävä. Sitten keskustella mistä oli kyse. Pistän myös eri huoneisiin leikkimään tai keksin jotain tekemistä mitä voivat sovussa tehdä. Ei siinä mitkään rankaistukset auta vaan pitää mennä väliin joka kerta.



Meillä muodostui ongelmaksi kun 6v oli jatkuvasti satuttamassa 4v jos tämä ei tehnyt niinkuin hän haluaa. Oli pakko alkaa puuttumaan, kun raapi pikkuveljeään.

Päiväkodistakin alkoivat jopa töihin soittamaan kysyäkseen mistä naarmut ovat tulleet.

Vierailija

ratkaisemaan ristiriitoja. Jo meidän eskarissa tädit sanoivat, että antavat mahdollisuuksien mukaan lasten itse ratkaista erimielisyydet. Milloin lapset sen sitten oppivat?



Olisinko ollut 4 tai 5



Lainaus:

Jos haluaa saada tuon loppumaan siihen puututtava aina. Siis yksinkertaisesti mentävä välliin. Opittava ennakoimaan ja estettävä. Sitten keskustella mistä oli kyse. Pistän myös eri huoneisiin leikkimään tai keksin jotain tekemistä mitä voivat sovussa tehdä. Ei siinä mitkään rankaistukset auta vaan pitää mennä väliin joka kerta.



Meillä muodostui ongelmaksi kun 6v oli jatkuvasti satuttamassa 4v jos tämä ei tehnyt niinkuin hän haluaa. Oli pakko alkaa puuttumaan, kun raapi pikkuveljeään.

Päiväkodistakin alkoivat jopa töihin soittamaan kysyäkseen mistä naarmut ovat tulleet.

Vierailija

Oikeasti, onneks pääsen huomenna duuniin lepäämään ja mies on lasten kanssa...meillä 1.lk, 3.lk ja 3,5 vuotias. Nää tappelee koko ajan, ärsyttävät toisiaan, huutoa, mekastusta.......päääää hajoaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

Vierailija

Enpä tiedä... Kun ei ole kuin nämä pari omakohtaista kokemusta. Niiden perusteella n. 1,5 vuoden ikäerot on pahasta. Antaisin mielelläni hyviä neuvoja jos keksisin mikä avain tähän onneen on..



Mutta aina tosiaan painotetaan että lapset pitää tehdä pienellä ikäerolla ja sitten heistä tulee kavereita, joskus toki käy näinkin. Eri sukupuoli ei varmaan ole ratkaiseva. Itse tulen toisen siskoni kanssa toimeen, veljeni ja pienemmän siskoni kanssa ei olla oltu juuri missään tekemisissä sen jälkeen kun on kotoa omillemme muutettu. Meillä on 2 nuorinta samaa sukupuolta eikä hekään tappele keskenään lainkaan. Mutta meillä vaan kävi niin että lapsille tuli hieman enemmän kuin säädetyt max 3 vuotta ikäeroksi.



Meillä oli lapsina kaikki mahdolliset kepit ja muut aseetkin käytössä, kun sodittiin. Tikkejä on ommeltu ja mustelmia hoidettu jälkien korjailussa.



Omat lapset ei käytä lainkaan edes nyrkkejä, jos pieni kiista onkin se hoituu huutamalla. Murkkuikäinen välillä kulkee suu mutrussa, mutta ei hänkään kohdista murkku-uhmaa pikkuveljiin. Uskoisin ja toivon että he ovat aikuisinakin parhaita kaveruksia keskenään.



Omista kokemuksista oppineena, meillä kaikki lapset on tasa-arvoisia. Vanhin käyttää toki eniten rahaa, mutta sitten vastikkeeksi hän joutuu myös tekemään enemmän kotitöitä. Materiaalia ei tarkoituksella kerätä ympärille, mutta kaikkea hankittua ei edes yritetä kierrättää vaan jokainen saa välillä käytettynä hankittuja ja välillä uusia polkupyöriä yms. Harvoin on ollut kateutta ilmassa, vaikka nuo hankinnat on onneksi osuneet hieman eri aikoihin. Pienin ei vielä tajua, mutta isommat ymmärtää että seuraavalla kerralla on hänen vuoronsa, jos nyt oli toisen. Ja jollain ei enää itsellä ole käyttöä, annetaan sellaiselle joka sitä tarvii, lapset on tosi hyvin oppineet jakamaan kaikenlaista. Esim. jos jollain on karkkia, muutkin saavat siitä osansa.



Ollaan yritetty keksiä sellaisia harrastuksia, missä muutaman vuoden ikäero ei haittaa ja lapset voi nauttia toistensa seurasta. Matkustellaan yhdessä aika paljon, käydään uimassa jne. Jos jokainen kulkee harrastuksissa omilla teillään, niin ei saa itsekään hetken lepoa työpäivän päälle, kun viet yhden haet toisen jne.

Vierailija

Penskat olivat pesemässä hampaita (kun olin ensin raivonnut asiasta 15 minuuuttia) ja siellä sitten kiusasivat toisiaan erilaisilla tavoilla: Sammutellaan valoja, kaadetaan vettä mukilla toisen päälle, tönitään niin että hammasharja lyö poskeen, pudotellaan toisen saunatakkia myötäänsä lattialle, potkitaan toisen korokejakkaraa (yksi niin pienikin vielä...) niin että melkein pää kumahtaa lavuaariin. Isommat siis 8- ja 9-, ja tämä pieni on sitten 5-vuotias.



Minä aikani kuuntelin sitä helvetinmoista metakkaa ja menin sitten kylppäriin ja tyhjensin KAIKKI PUHTAAT ja KAIKKI LIKAISET vaatteet koreista heidän päälleen. Olkaa hiljaa, helvetti, perkele ja saatana, minä huusin ja kiljuin ja paiskasin oven ihan tosi kovaa kiinni. Sitten siellä oven takana likavaatteiden alta se pienin sanoi toisille, että äiti kiroilee.



Koko päivä on ollut tätä samaa ja koko saatanan joululoma. Odotin lomaa kovasti, koska koko syksy oli samaa saatanan helvettiä. Tiesin kyllä, ettei joulun ihmettä tulla näkemään, vaikka vapaata onkin - vain lisää ja enemmän tätä samaa paskaa.

Vierailija

Miten te olette tuossa onnistuneet? Vai onko vain iso ikäero ja eri sukupuolet se taikasana?



Lainaus:

Aikanaan omassa perheessäni me lapset tapeltiin alinomaa eikä olla edes aikuisena kavereita keskenään (ollaan synnytty pienillä ikäeroilla, ja monen mielestä niin pitää tehdä jotta lapsista tulee kavereita). Yhden kanssa tullaan juttuun, kahta muuta en ole edes nähnyt varmaan 4-5 vuoteen. Inhosin sitä kun aina piti tapella kaikesta mahdollisesta. Mä olin varmaan jotenkin väliinputoaja, koska olin meidän perheessä ainoa, jolla ei ollut jotain erityisasemaa. Tyydyin vähään ja olin mieluummin itsekseni kuin osallistuin tappeluihin, joita inhosin ihan hirveästi.



Omilla lapsillani on melko paljon ikäeroa, mutta on tosi ihanaa, kun he todella nauttii toistensa seurasta. Meillä ei tapella oikeastaan koskaan. Ehkä kerran pari kuussa tulee joku nahina. Poika just sanoi pari päivää sitten, että ihanaa näin joululomalla kun ehtii isosiskon kanssa keskustella asioista, kun ei molemmat koko ajan juokse kavereilla.....

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat