Mieheni on paikkakunnallamme "iso pamppu" ja itsekkin olen lääkäri. Poikamme

Vierailija

sai todistukseen erinomaisen jokaiseen kohtaan todistuksessa. Matematiikasskain jokaisessa kohdassa erinomainen, vaikka kokeissa ei suinkaan ole tullut täysiäpisteitä vaan viime kokeessakin "vain" 24/30. Nyt olen av:lla lukenut että saadakseen erinomaisen pitäisi olla ylimaallisen täydellinen ja mieleeni on tullutkin, että johtuuko hyvät numerot perhetaustasta?



Taidan olla ainoa, joka epäilee onko lapsi saanut liian hyvät arvosanat:D

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Miksi sitten monet kyvykkäät naiset eivät koskaan pysty etenemään töissä yhtä sutjakkaasti kuin kyvyttömämmät miehet? Miksi hyviä arvosanoja saava tyttö on ahkera, mutta poika lahjakas? Miksi "kympin tyttö" on kuin kirosana (samoin kuin varmaan vitosen tyttökin) eikä kympin tytöt kelpaa edes opettajiksi?



Kuka oikeassa elämässä on nähnyt sen, että maailma on oikeudenmukainen ja tasapuolinen? menevätkö kesätyöpaikat yms. tehtävät aina kyvyikkäimmälle vai kenties ihan joskus suhteillakin?

Vierailija

Opettaja ei välttämättä tiedosta kaikkia niitä vaikuttimia, jotka ovat arvosanojen takana. Pitää olla todella tarkkana ja yhtä arvosanaa varten on jokaisen oppilaan kohdalla ajateltava todella montaa asiaa. Jos on huolimaton, helposti menee juuri pärstäkertoimen mukaan ja paljonkin pieleen. Olemme työstäneet koulussamme arvostelua todella paljon. Esimerkiksi luokallani on ollut eräs todella näppärä tyttö. Äkkiseltään sanoisin, että paras arvosana kaikesta. Kuitenkin kun lähtee purkamaan arvosanoja esimerkiksi ryhmätyötaidot, huomaa että hänpä nopeasti ja ystävällisesti näprää itsensä aina tiettyyn porukkaan ja sysää epämieluisat kaverit muualle, ryhmässä hän on aina se "prinsessa" joka tekee ihanimmat jutut. Kaikessa tässä jämeryydessään hän on hyvin ystävällinen ja selittää juurtajaksaen, miksi juuri hänen ajatuksensa on paras. Hän on todella herttaisista herttaisin ja hyvä kaikessa. Mutta onko kuitenkaan sos. taidoiltaan täysi kymppi? Tällainen vahvuus leimaa, helposti tulee myös sellainen muistikuva todistuksia kirjoitellessa, että hänen matikannumeroaan voi epäselvässä tapauksessa pyöristää ylöspäin, koska antaa itsestään positiivisesti aktiivisen kuvan tunnilla. Tarkempi tarkkailu osoittaa, että myös eräs toinen hiljaisempi, vähemmän naurava, vähemmän itsestään numeroa tekevä tyttö on osoittanut monellalailla runsaampaa aktiivisuutta mutta hyvin hiljaisella ja vaatimattomalla tavalla. Tehnyt lisätehtäviä, auttanut muita, vienyt opetuskeskustelua eteenpäin osuvilla vastauksillaan. Kyllä pakko sanoa, että mielikuvilla on mahtava voima arvostelussa, mutta onneksi opettajilla ainakin periaatteessa on valmiudet pureutua mielikuviensa läpi itse asiaan.

Vierailija

Itse ainakin petyin lapseni todistukseen, oli huomattavasti huonompi kuin kokeiden puolesta olisin kuvitellut. Ajattelin eka, että opettaja vaan arvioinut tiukasti, mutta kylläpä esim. kaupunginjohtajan lapsella oli hyvät arvosanat, vaikka kokeissa huonommin onkin menestynyt kuin oma lapsemme..

Vierailija

Vai olet sie itsekkkkin lääkärri? Eikö tuo lukkihäirriöö vaikkeutttannut oppintoja? Tai ehkkei see olkkekaan lukkihäröö, vaan sivvisttymtömyttä?

Vierailija

saa usein hyvät numerot.

Serkkuni lapset eivät ole mitään penaalin terävimpiä kyniä, mutta koulurastituksessa alaluokkien opettaja antoi aina erinomaiset arvostelut.



Ei sitä rasti ruutuun arvostelua voi kovin vakavasti ottaa.

Vierailija

Onneksi elämässä pärjätään niillä todellisilla kyvyillä eikä millään muulla! Pähkäilkää arvostelujanne vaikka hautaan saakka sillä aikaa...

Vierailija

Itse muistan miten en koskaan uskaltanut viitata siinä pelossa että vastaan väärin vaikka useinkin miettimäni vastaus olisikin sitten paljastunut oikeaksi. Olin aina kyllä siellä luokassa sillä mietteellä että kun vain opettaja ei huomaisi minua tai ei ainakaan kysyisi mitään koko luokan kuullen.



Minua kiusattiin ala-asteella ja olin muutenkin jo arka joten kiusaaminen ei yhtään ainakaan auttanut asiaa.



Olinkin sitten sellainen seiskan keskiarvon omaava tyttö, eli huonoin kaikista tytöistä. No eipä tuo nykyään vaikuta ja olenkin mielestäni menestynyt ala-asteen jälkeisessä elämässä oikein hyvin.

Vierailija

Yläkoulun puolella on helpompi arvioida muutamaa ainetta. Hiljaisen ja syrjäänvetäytyvä oppilas, joka laskee ja on tuntityössään aktiivinen vaikka ei haluakaan vastata ja olla äänessä, saa helposti kiitettävän myös työskentelystään. Yläkoulussa ei voi aina vaatia kaikien laskevan kaikkea. Perustasoisten tehtävien jälkeen kukin jatkaa ja tekee omaan tasonsa tehtäviä, lisätehtäviin ei ehdi kuin kiitettävät oppilaat ja näitä heiltä vaadinkin, vastaavasti heikot jos saavat perustehtävät laskettua, niin hyvä. Aktiivinen ja osallistuva oppilas vie tuntia eteenpäin ja on kiinnostunut aineesta (tai ainakin numerosta), miksi se ei voisi näkyä numerossakin? Jos poistaisimme aktiivisuuden ja tuntityöskentelyn painotukset numerosta, voisi tunneilla tehdä mitä tahansa, kotitehtävistä ei tarvitsisi välittää ja ainut oleellinen olisi koenumero.



Alakoulun puolella opettaja on niin paljon saman ryhmän kanssa, että sekä opettaja että oppilaan persoona voi vaikuttaa enenmmän. Yläkoulussa taas kun on välillä sijaisena toisen aineen tunneilla, huomaa että eri oppilailla on vahvuuksia toisissa aineissa vaikka ei olisikaan siinä omassa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat