Adhd lasten vanhemmat

Vierailija

Kertokaa millainen lapsesi on, milloin adhd todettiin, saako lääkitystä? Miten adhd ilmenee, missä tilanteissa?

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Kuulostaa jotenkin siltä, että väheksyisit omaasi nuorempien lasten vanhempien kokemuksia, et varmaan kuitenkaan tätä tarkoita?



Särähti vähän korvaan, muistuttaa näitä asenteita: "yhden lapsen äidit eivät tiedä lapsiperhe-elämästä mitään", "pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet", "tyttöjen äidit pääsevät niin helpolla, toista se on elää vilkkaan pojan kanssa".



Tulee mieleen eräs tuttu, jonka esikoinen valvotti ekana vuotenaan niin paljon, että lapsen äiti julisti isoon ääneen eräissä juhlissa, että jos minä tulisin nyt raskaaksi, tekisin heti abortin. Kymmenen vuotta myöhemmin eräissä toisissa juhlissa mukana oli 3kk ikäisen esikoisvauvan äiti lapsensa kanssa. Valvottaneen esikoisen äiti julisti vauvan äidille: "Voi, voi, kyllä sinulla vielä on helpooa, odota vain, mitä se on, kun lapsi kasvaa, vauva-aika on niin helppoa verrattuna tähän aikaan." Eli aina itsellä on rankempaa kuin muilla ja muisti ohittaa omat aiemmat vaikeat ajan. Sinänsä lohdullista, kunhan se ei kääntyisi ylimielisyydeksi toisia kohtaan.



Lainaus:

hassua



*huokaus*



Ja teidän lapset vasta esikoulussa.



Oletteko varautuneet tähän, että lapsenne on "erityinen" pitkälle teinivuosiin, ellei pitemmällekkin?

Vierailija

Poika kyseessä, nyt esikouluikäinnen. Jo 2-vuotiaana päivähoitopaikassa kiinnitettiin huomiota pojan erikoisuuteen, huutamalla silmät kiinni yritti saada haluamansa läpi, ei siis ollut normaalia uhmaa, vaan poikaan alettiin kiinnittämään huomiota. Tämä laitettiin luultavasti loppujen lopuksi nuorten vanhempien piikkiin: antavat huutavalle pojalle kaiken periksi ja kokeili nyt sitä päivähoidossa.



4- vuotiaana lapsen kerhon vetäjät vetosivat äitiin, etteivät pärjää pojan kanssa kun ei jaksa yhtään keskittyä, pyörii ja hyörii paikasta toiseen ja häiritsee toisten kkeskittymistä.



Neuvolasta viesti on ollut myös huolestunut, koska poika ei jaksa keskittyä ikätasoisesti, tarkkaavaisuudessa on pulmaa havaittu.



Esikoulusta on tullut huolestuneita viestejä: poika ei jaksa istua aamupiirissä (kesto 5-10min), vaan häiriköi ja on omissa maailmoissaan, päästelee ihmeellisiä ääniä ja katselee johonkin yläviistoon, katsekontaktia ei oikein näiden hetkien aikana ole. Satuja ei jaksa kuunnella, menee lattialle makaamaan "karhu nukkuu, karhu nukkuuu"-asentoon, siinä sitten jonkin verran rauhoittuu ja kuuntelee.



Tehtävät osaa tehdä aika hyvin, tekee ne aina etukäteen, vaikka niitä tehtäisiin yhdessä opettajan johdolla. Tekaisee tehtävät ja sanoo, että joko voi mennä leikkimään. Tehtävät eivät ole välttämättä oikein tehty, koska ei tiedä ilman ohjeita mitä pitäisi tehdä.



Leikkimiseen jaksaa keskittyä, mutta jos joku uusi ääni tai haju tulee (ärsykkeitä), silloinkin hänen on "pakko" käydä katsomassa mikä se oli.



Vaatteista on aika tarkka, kaikki pitää olla suorassa ja hyvin päällä. Ärsyyntyy ja alkaa kirkumalla huutaa, jos henkselit ovat mutkalla...



Voisiko hänellä olla adhd vai mikä? Huolestuttaa siskon lapsi, sisko pistää vaan lapsen temperamentin piikkiin.

Vierailija

pääsi sen katsomaan.

Meillä on 11v poika jolla on vaikea adhd,sen liskäksi hänelle on puhjennut ahdistuneisuushäiriö+paniikkihäiriö,suurimmat ongelmat ovat sosiaalisen käyttäytymisen puolella.

Lääkityksestä ollaan tauolla koska se lisäsi agressiivisuutta,kaikki mahdolliset lääkkeet on käyty läpi.

Vierailija

Oma poikani on himoliikuuja ja rakastaa ulkoilua. Aamulla lähtis kalsareissa ulos ja aamu pissasta ei ole tietoakaan. Tätä kutsun levottomuudeksi.

Meillä poika ei ole varsinaisesti hyper, koska pysyy hyvin paikallansa.

Adhd lapset on erilaisia lapsia luonteeltansa ja omasta pojastani tykätään. Saa siis tarhasta hyvää palautetta, ei huonoa.

Pojalla niin paljon hyviä puolia.

Kotona adhd näkyy, jos järjestelen kaaappeja. Poika käynnistyy ja ääni muuttuu.

Itse hoidan pojan kanssa asiat huumorilla ja perusteluilla. Poika kyllä sanoo, että aina sä äiti hermostut muhun.

Kaupassa poika aina häviää ja ei vastaa huuteluihin.

Poikani rakastaa kaupassa käymistä ja otan aina pojan mukaan, koska harjoitus on tärkeää.

Motorinen levottomuus kyllä näkyy kaupassa, mutta on silti kiltisti. Välillä jopa valuu lattialle makaamaan. Kysyn aina, että mitäs sä siellä lattialla makaat?

En käske nouse ylös ja koska noi kiellot ei ole toimiva keino, vaan joudun paljon miettimään miten lapsen saa tottelemaan.

t.2

Vierailija

Minulla on eskarilainen tyttö, jonka kouluunlähtö mietityttää ja päiväkodista ehdotettiin ja tullaan järjestämään pian pian yhteispalaveri koulupsykologin kanssa, jossa mietitään myös, onko lapsen tutkimisen tarvetta. Diagnoosia ei vielä ole, enkä ole varma, tuleekokaan vai kypsyykö lapsi "sillä rajalla" toimivaksi.



Lapsellani on vauvasta ja taaperoiästä saakka ollut monia niistä piirteistä, mitä adhd-lasten äidit ovat tässä ketjussa listanneet. Lapseni oireet eivät ole varmaan vakavinta sorttia, mutta hyvin uupuneita me vanhemmat olemme välillä impulsiivisen, levottoman, paikallaan pysymättömän, jatkuvia kiukku- ja raivokohtauksia (heittäytyy edelleen lattialle sätkimään, kun ei saa tahtoaan läpi) saavan lapsen kanssa. Eskarivuosi toi esiin uuden huolenaiheen: lapsella on tullut ongelmia uusien ryhmäläisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa (möläyttelee, yrittää väkisin päästä mukaan, on saanut kiusaaja-syntipukin maineen), mistä johtuen itsetunto joutuu koville. Ennen supersosiaalinen lapsi murehtii, ettei hän kelpaa, ei saa koskaan kavereita, eikä koskaan opi käyttäytymään oikein. On rankkaa saada jatkuvasti moitetta ja me vanhemmat yritämme kaikkemme, ettei kodin ilmapiiri olisi koko ajan motkottava ja iloton. Nyt tuntuu, että lapsi luottaa aiempaa paremmin siihen, että olemme hänen puolellaan ja rakastamme häntä pohjattomasti, vaikka käyttäytymiskuviot saavatkin välillä ärtymään.



Kysyisinkin teiltä, adhd-lasten äidit: miten lapsenne sairaus ja oireet ovat vaikuttaneet lapsenne itsetunnon kehittymiseen?



Empatiahalaus teille kaikille, jotka taiteilette samantyyppisten, toiset paljon vakavampienkin ongelmien kanssa!



P.S. Sinä, joka kysyit, olemmeko varautuneet, että nämä piirteet jatkuvat teinivuosiin: mihin lapsen temperamentti tai aivoneurologia muuttuisi ajan kanssa, jos siis on kyse pysyvistä tekijöistä? Vanhemmat voivat vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen, jos jaksavat rakastaa ja tukea, etsiä tietoa ja apua, myös itselleen, mutta ei kaikki ole vanhempien varassa, eikä hoitojen tai muun tuen tehoa voi etukäteen arvioida. Ei kuitenkaan hyödytä "vain eskarilaisen tai päiväkoti-ikäisen" vanhempana miettiä ja murehtia, miten kauheaa elämä on kymmenen vuoden päästä tai mikä tulevaisuus lapsella on aikuisena. Jokaiselle päivälle riittää omat murheet ja pääasia on, että toimii ja on aktiivinen siinä elämänvaiheessa, mitä eletään.

Vierailija

Erään lääkärin kirjoittamana "vaikea-asteinen adhd"...



Ilman lääkettä lapsi on kuin hyrrä, joka ei pysy hetkeäkään paikallaan, ei pysty keskittymään juuri mihinkään. Kuin ajatuksenvirta ohjaisi häntä poukkoilemaan sinne tänne, kun unohtaa jo, mitä olikaan tekemässä tai mitä pitikään seuraavaksi. Lapsellamme on myös vaikea oman toiminnan ohjauksen ongelma.



Ilman lääkettä hän on myös täysin vahdittava. Kovaääninen, impulsiivinen, kovakourainenkin toisinaan, hyvin omaehtoinen ja muita pompottava. Suuttuu pienestä, liioittelee asioita. Univaikeuksia ollut vauvasta asti. Vaikea rauhoittua nukkumaan, ja kun aamulla herää, kone käynnistyy heti. Heräileekin usein 5.30 maissa ja siinä, tähän onneksi auttaa nykyään melatoniini.

Vierailija

Huomasin pojan olevan jotenkin erilainen jo pojan ollessa 2v. tavallinen, mutta erilainen.

Poika täyttää kohta 5v. ja saan tietää pääseekö Tayssiin. Perheneuvolassa on palaveri, jossa mukana lastenpsykiatri.

Poikani erittäin omatoiminen, impulssiivinen, seurallinen, reipas,kaikesta kiinnostunut, nokkela, kekseliäs, tekeväinen, luova, ajoittain levoton ja energinen. Nukahtaminen vie aikaa.

On erittäin iloinen, mutta saa useita kiukkukohtauksia päivässä. Jatkuva suuttuminen kyllästyttää tätä perhettä.

Erittäin itsepäinen ja tottelee huonosti. Tarvitsee perustelut.

Vastavuoroisessa keskustelussa joskus ongelmia( ymmärtäminen). Koskee vain vieraita ihmisiä.

Kotona normaalia ja keskittyy hyvin, mutta ärsykkeet selvästi vaikuttaa poikaan. Pojasta tulee silloin tarkkaamaton ja motorista levottomuutta tulee. Ongelmat näkyy ympäristössä, kun ärsyke tulva kasvaa.

Pojalla ei ole käytöshäiriöitä.

Itsesuojelu vaisto saisi olla parempi ja kaikkien naapureiden seuraan ei voi ängetä.

Vierailija

Meillä poika siis vajaa 5v. ja rakastaa kirjojen lukemista. Kysyn pojalta esim. kirjassa olevan pojan nimeä niin poika säikähtää ja sanoo häh.

Olenkin epäillyt jo pitkään, että vaipuu jonnekkin nirvanaan ja luen aivan turhaan pojalleni.

Poika siis pysyy todella hyvin paikallansa, mutta on kyllä toisessa mailmassa.

Saattaa kaupoissa kävellä jotain päin ja ei huomaa esteitä.

Vieras kun puhuu pojalle ulkona, niin vastailee vähän sinnepäin. Kotona kuitenkin ymmärtää kaiken, mutta ulkosalla ei (ärsyke).

Concertasta kaipaisin kokemusta? Onko suuttumiset loppuneet?

Vierailija

Aamut erityisen vaikeita, kun lääke ei vielä auta. Aamupalapöydässä ei pysy. Siksi toisinaan on käytössä 'turvavyö', jota saattaa itsekin pyytää, ettei lähtisi poukkoilemaan kaikkialle kesken syömisen.

Sama juttu pukemisen kanssa, siitä ei tule kerta kaikkiaan mitään, vaan minun on annettava yksi vaate kerrallaan lapselle, pidettävä katsekontakti, ja koko ajan muistutettava, että nyt ollaan pukemassa sukkia, nyt paitaa, nyt housuja jne.

Ei osaisi huolehtia säänmukaisia vaatteita, ei kyllä yhtään! En ainakaan tässä vaiheessa osaisi ajatellakaan, että hän lähtisi itsenäisesti kouluun saati sitten, että pystyisi keskittymään sen verran, että muistaisi mennä kouluun ilman että lähtisi poukkoilemaan jonnekin. Jonkinlainen "aamuvahti ja saattaja -järjestelmä" täytyy kyllä kehitellä. Hyviä kysymyksiä, ja paljon on haastetta. Kieltämättä.

Samoin kuin joku aiemminkin mainitsi, meillä on myös sosiaalinen hurmuri. On niin spontaani ja välitön ihmissuhteissaan. Jatkossa se saattaa tosin kääntyä häntä vastaankin, sillä se, mikä nuoremmalta lapselta vielä hyväksytään, saattaa vanhemman kohdalla alkaa tuntua jo tunkeilevalta.



T. olinkonhan nyt sitten 4 (se vaikea-asteinen adhd -lapsi meillä kuitenkin)

Vierailija

ei muita "lisäpiirteitä"/diagnooseja,joten pelkkä adhd.



Meillä ihan arjessa huomaa keskittymiskyvyn puutteena,saattaa tehdä tätä ja ihan samantien singahtaakin tekeen tuota ja se jää kesken kun huomaakin tehdä sitä kolmatta juttua jne jne

Ja ne tavarat yms jää just siihen mihin jää.



Ja kun pojalle (5v) puhuu niin jos et suunnilleen pidä katsetta silmissä (katseyhteyttä) KOKO ajan niin kun katse harhautuu niin ajatus on jo 10km päässä samantien!!

Kotona vielä menettelee,mutta annas kun mennään johonkin muualle missä sitä katseltavaa vasta onkin...



Ja sovittuja asioita unohtelee,ei siis tahallaan,puhtaasti vaan unohtaa... ja saattaa unohtaa ihan JUST sovitun asian.



Paikoillaan istuminen on ihan tuskaa,kierii,vääntyilee,lähtee virikkeen perään "huomaamattaan"... jne



Ai niin ja kova ääni ja äänenkäytön hallinta,ei mitään tolkkua.



Ärsyyntyy myös todella helposti,leppyykin kyllä,mut tosi kerkeästi aina suuttuu.



Ja sitten ne pluspuolet ;D siis pakko myöntää et nää on kans tietynlaisia adhd puolia: ultra sosiaalinen,pystyy jutteleen kenen kanssa tahansa ja suunnilleen mistä tahansa,ns sosiaalisesti hurmaava.

Todella hoksaavainen,näkee kaiken mitä ympärillä tapahtuu (mut tosiaan vastaavasti ei sit samaan aikaan kuule mitään mitä sille yrittää sanoa...)

Vierailija

Mun lapseni ei tosi nole adhd vaan as, mutta meidän elämä oli samanlaista vielä pari vuotta sitten, kun lapsi oli 9. Pukiessa piti vahtia, että kalsarit tulee ennen housuja ja että sukat tulee eri jalkoihin, jne. Syödessä piti muistuttaa että syö, läksyjä osasi tehdä, mutta kun unohtui kesken laskutehtävän piirtelemään pöytäliinan kuvioita matikanvihkoon. Taksilla kulki kouluun mutta meinasi aina myöhästyä siitäkin - seuraavana vuonna kun taksi loppui, jouduin saattamaan koulun pihalle, mutta välillä myöhästyi aamuisin silti kun unohtui sinne koulun pihaan!



Mutta nyt hän on 11 ja puoli ja kaikki on ihan toisin! Lapsi pystyy kulkemaan kouluun itse, eikä myöhästele enää tavallisia lapsia enempää (eli joskus voi toki sattua fiba, mutta ei enää edes joka toinen viikko). Hän tekee läksynsä itse. Hän pukee vahtimatta, kun vain vaatteet on valmiiksi laitettu (ja hakisi itsekin vaatteet, mutta valitsisi ne tavalla, jolla kouluvaatteita ei voi valita, eli hakisi ne kaikkein mukavimmat vanhat lötkövaatteensa riippumatta siitä, miten rikkinäiset, lyhyet tai likaiset ne olisivat). Tätä nykyä voimme käydä vaikkakeskiaikamarkkinoilla ja pojan voi antaa seikkailla siellä itsekseen, kunhan meillä on sovittu tapaamispaikka, johon tullaan ajallaan (puhelin on tietty varmistuksena, jos ei muistakaan, mutta on kyllä muistanut).



Erityinen hän on toi vieläin, mutta eri tavalla. Vanhempien kannalta vähemmän hankalalla tavalla. Hän kärsii itsetunto-ongelmista ja siitä, että hän tajuaa, miten on vastuussa käytöksestään ja ympäristöstään, ja kokee koko ajan epävarmuutta ja pelkää, ettei pysty "olemaan kunnolla". Yrittää kaikkensa miellyttääkseen opettajia ja tekee paljon ylimääräistä työtä esim kouluasioitten eteen, mutta koska se on assimaista ja erilaista kuin muilla, opettajat eivät ymmärrä ja näe sitä vaivannäköä, eivätkä siksi myöskään palkitse sitä.



Sinänsä minä en ymmärrä, mitä tarkoitat kysymyksellä "oletteko varautuneet tähän, että lapsenne on erityine pitkälle teinivuosiin, ellei pitemmällekin?" Kai kaikki neurologisen diagnoosin saaneet tietävät, ettei se mihinkään katoa, vaikka sen kanssa voikin oppia elämään? Miten se varautuminen auttaisi? Tuskin sitä kuitenkaan osaisi arvata, MILLAISIA ne tulevat ongelmat ovat. Kyllä minä tiedän, että niitä tulee, mutta ajattelin murehtia niistä sitten kun tiedän, mitä ne ovat.



Tarkoitatko, että lapsi vai sinä menisite psykiatrille? Eikö lapsi käy joka tapauksessa jonkun hoitavan psykiatrin kontrollissa ja psykologin kuntoutuksessa? Jollei, hanki sellainen heti! Siitä on hyötyä teille molemmille. Jos taas tarkoitat itseäsi, niin lasta hoitavan tahon kanssa jutteleminen auttaa, ja useisiin kuntoutuksiin kuuluu myös vanhempainryhmä, on niistä apua. Mikään sattumanvarainen psykiatri tai psykologi ei kumminkaan välttämättä tiedä tästä tematiikasta paljonkaan. Sinuna etsiytyisin paikallisen vertaisryhmän vanhempainiltoihin.



Kelalle kannattaa tehdä kylmästi uusi hakemus ja selittää että "ei se poika oikeasti vielä ole niin osaava". Tosin se vammaistuki on niin pieni, ettei pelkästään sen takia kannata vaivaan ryhtyä. Sen sijaan kelalta voi saada kuntoutusta, jos saa korotettua vammaistukea ja SE taas onvaivan arvoista.

Vierailija

Meillä myös sama kuin nelosella toi omaehtoisuus ja aamulla aloittaa heti tekemisen ja hommaa löytyy. Meillä myös poika älykäs, mutta voi ymmärtämisen takia tulla oppimisvaikeuksia.

Meillä poika myös ajattelevainen ja huomaavainen. Jää vain piloon monesti nua piirteet.

Uskon, että meillä häiriö lievä asteinen tai keski, mutta ei vaikea. Lisäksi pojallani todettu asperger lapsen vuorovaikutus.

Lääke myöntyeinen olen ja haluan pojalle suuttumisen takia lääkityksen, kun diagnoosi saadaan.

K

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat