Stressaatko, odottaja?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Stressaatko vai osaatko rentoutua odotusaikanasi? Mikä aiheuttaa stressiä entä kuinka rentoudut? Vaikuttaako tunnetilasi myös vauvaan?

Kommentit (4)

Vierailija

ULKONÄÖSTÄ! Olen varmaan sen verta pinnallinen ihminen että painonnousu ja vartalon muutokset toivat ihan järjetöntä stressiä. Stressaan näistä asioista niin paljon että olen vihannut raskaana olemisen jokaikistä päivää, ja oli aika hilkulla että edes suostuin toiseen raskauteen. Onneksi tuli tehtyä vaikka rankkaa on taasen ollut. Nyt 35vkolla alkaa jo jokusen verta helpottamaan kun on niin vähän enää jäljellä, mutten halua kokea tätä enää koskaan! Mahaa on rasvailtu jos millä ihmeaineilla ja joka ilta kyttään ettei raskausarpia ole ilmaantunut. Peilin ja vaa'an edessä on tullut seistyä jokusen monta kertaa. Toisen raskauden aikana minut määrättiin liikuntakieltoon vkolla 20 ja se ei kyllä ole tehnyt mielelle hyvää, normaalisti kun urheilu on itsestäni huolehtimisen lisäksi parasta rentoutumista. Säästän rintojen korjausleikkaukseen ja olen jo miettinyt etukäteen tarkat dieetit ja kunto-ohjelmat jotta kesään mennessä olen taas kuosissa.



Tottakai myös parisuhteen muuttuminen toisen lapsen myötä jännittää, samoin perheen kasvaminen kolmesta neljään. Rahaa ei ole ikinä liikaa ja isompi asuntokin pitäisi saada.



En ole huomannut että vauva pyörisi sen kummemmin, ehkä tästä tulevasta pikkuneidistä on vain tulossa yhtä turhamainen kuin äidistään!

Vierailija

odotan ensimmäistä lastani viikolla 20+6 ja kaikki tuntuu muuttuvan liian kovaa vauhtia,vaikka osasinkin odottaa muutoksia.

miehelleni on tarjottu töitä toiselta paikkakunnalta, joten olemme joutuneet suunnittelemaan hänen työpaikan vaihdostaan sekä muuttoa. Tottakai minä stressaan,kun joudun jättämään kaikki ystävät ja sukulaiset satojen kilometrien päähän,mutta yritän saada itseni tajuamaan että autot ja junat on keksitty,emme ole maailman äärissä!

Olen huomannut myös,että stressaan liian vähäisistä asioista:miten kissamme suhtautuu tulevaan perheen lisäykseen, kenet haluan kummiksi, miksi en ole ostanut vielä mitään vaatteita vauvalle yms...lista on loputon,mutta onneksi mieheni on jalat maassa olevaa tyyppiä ja tiedän että hänelle purkaessani pahaa mieltä saan varmasti omatkin jalat taas tukevalle alustalle. Sitä kai tämä on kaikeussa kauneudessaan ja kauheudessaan:raskaus.

Vierailija

Alkuraskaudesta stressasin paljon. Vaikka vauva oli haluttu iski kuitenkin pelko ja stressi miten tulevaisuus menee. Keskiraskaudessa osasin jo nauttia muuttuneesta elämän tilanteesta. Nyt sylissä on 4kk vanha poika ja vieläkin stressiä löytyy, mutta nyt voin sanoa, että se on hyvänlaista stressiä.

Vierailija

Odotan ensimmäistäni 14 viikolla, ja en juurikaan stressaa.

Neuvolantätikin kysyi viimeksi että kestänkö jos seuraava neuvola on vasta reilun kuukauden päästä, vai pitääkö minun päästä aikaisemmin sinne? Hölmistyin hieman kysymyksestä, tottakai "kestän" jollei neuvolassa kerran tarvitse useammin käydä.

Toiset kuulemma haluavat vähän väliä käydä kuuntelemassa sydänääniä tarkistaakseen että lapsi varmasti on hengissä...

Olen hyvin luottavainen että kaikki menee niinkuin pitääkin. En juuri stressaa rahanmenosta tai siitä että tulot vähenee, enkä siitä että asuntomme on aika pieni lapsiperheelle, kyllä kaikki silti varmasti lutviutuu. =)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat