En halua enää elää! .... apua

Vierailija

Se iski taas, masennus. Tunne sisälläni, että en kuulu tähän maailmaan! En halua enää elää, haluan kuolla.

En voi, koska olen pienen pojan yksinhuoltaja ja hän jäisi ilman äitiä.

Minun on jaksettava hänen takiaan, mutta en jaksa.

En halua luopua elämästäni, mutta en jaksa enää elää.

Tunnen itseni epäonnistuneeksi paskaksi, joka ei saa elämässään mitään aikaan... vaikka sainkin ihanan pienen pojan jolla näyttää olevan hyvin muuten, paitsi hänen äitnsä ei tahdo enää elää.

Kuinka itsekeskeinen paska olenkaan??? :´(



En jaksa tätä elämää. Kaikki on niin helvetin tylsää... herätään aamulla, mennään töihin, tienataan juuri sen verran rahaa että pärjätään, säästetään että saadaan jotain pientä kivaa... mitä järkeä on oikeasti enää elää, jos elämästä puuttuu elämisen ilo???



Lapseni saa paljon enemmän myös muualta, mutta eihän se koskaan voi olla sama kuin äidin rakkaus. Ja rakastankin poikaani enemmän kuin itseäni. Hänen vuoksi täällä olen. Hän on elämäni paristo, minkä avulla jaksan. Mutta en halua elää vain hänen takia. Olisihan minullakin oltava syy elää, kuin vain hän?! Eikö ??







APUA... En enää tiedä missä menen...

Kauanko enää jaksan tätä??



Miksi en onnistunut itsemurhassa jo silloin teininä, kun sitä eka kerran yritin?!!!!



:´(

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Huomaa, että tavallinen elämä on tylsää! Ympäri pyöreää päivästä toiseen. Siihen on vaan sopeuduttava. Niin se on meillä suurimmalla osalla elämässä.

Vierailija

Masennus on vaikea sairaus...Terapeuttini on sanonut minulle, että pahinta mitä lapselleni voisi tapahtua, on äidin menetys. Haluan uskoa siihen.



Kun terapian saa alkuun, siitä saa yllättävän paljon voimia, vaikka se työlästä onkin. Lääkitys ja terapia ovat äärimmäisen tärkeitä; hyvä että Kelan avustama terapia on käynnistymässä. Nyt pinnistelet lääkärin aikaan, ja uskon, että asiat alkavat Sinulla pikku hiljaa hoitumaan.



Muistathan ulkoilla, edes vähän...Luonnolla on uskomaton voima.



Voimahaleja Sinulle ja lapsellesi.

Vierailija

Odota, niin huomaat, että elämällä voi oikeasti olla jotakin ihanaa annettavaa sinulle. Pistä kädet ristiin ja rukoile "Anna minulle silmät, joilla voisin nähdä onnen ja korvat, joilla kuulla kun onni tulee".



Tunnen, että onni on jo matkalla luoksesi.



<3

Vierailija

Kiitos teille kaikille kauniista sanoista.

Olen varannut ajan työpaikka lääkäriin. Olen saamassa kelan avustuksella terapiaa. Mutta vielä se prosessi on kesken...

Lääkitys on mutta ei nähtävästi hyvä sellainen...

On tukiverkkona perheeni, mutta en voi heille kertoa että haluan kuolla! Kuka siinä osaa toista läheistä auttaa, kun haluaa pois täältä?!! Ei ainakaan minun perheeni osaisi.



Numero 6.

Ymmärrän hyvin miten ärsyttäviä naapurin ämmät osaakin olla! Vaikka en samassa tilanteessa olekaan kuin sinä.

On kurjaa kun toisten pitää tuomita ihmisiä, tietämättä heidän taustojaan!!



7. Niinpä... mitä elämän pitäisi olla jotta se kelpaisi???... Siitähän tässä ei ole kyse. Et selvästikään ole koskaan ollut masentunut.

Ajattelemalla vammaista ei tee oloani yhtään sen paremmaksi. Ei noin voi sanoa masentuneelle ihmiselle, sillä se on minusta ainakin syyllistämistä. Miksi olet masentunut, kun olet terve muutoin?!?!?! Masennus on vakava sairaus johon kuolee ihmisiä, vammaisuuteen ei kuole. He osaavat elää ja nauttia elämästä, masentunut ei!!

Äläkä syyllistä minua sillä mitä lapsettomat tuntee, tiedän kyllä, koska siskoni mies ei voi antaa biologista lasta siskolleni. Syyllisyys lisää masentuneen taakkaa lisää. Kiitos siitä.

En pyydä olla superihminen, enkä todellakaan täydellinen. Siitä olen kaukana!!! Vaika parhaina päivinä osaankin olla empaattinen, ystävällinen, iloinen, ahkera, jne. Kunnes tulee alamäki ja jyrkkänä!!

Niin kuin nyt.

Vierailija

Vaikka nyt tuntuu toivottomalta, yritä jaksaa hakea edes apua itsellesi ja pojallesi. Toivottavasti sinulla on tuksiverkkoja, jos ei soita neuvolaan.



Uskon, että sinulla on ollut hyviäkin aikoja elämässäsi, itsemurhayrityksesi jälkeen.

Olet ainakin synnyttänyt ihanan poikasi. Hyviä aikoja on myös edessäpäin.

Vierailija

En ole työkykyinenkään. Stressaan kaikesta nykyään niin paljon että perusterve kehoni tekee temppujaan; menkat jäävät tulematta jne. :( No, jokatapauksessa: olen itse menettänyt äitini nuorena ja se on ainoa syy että jaksan tätä elämää sellaisena kun se on. Tarkoitan siis että elän lapseni takia...terve ihminen olisi jo lopettanut suhteen epämieluisan miehen kanssa ja ruvennut varmaan yh:ksi. Minä en pystyisi siihen ikinä, koska en jaksaisi yksin lapsen kanssa.

Vierailija

tarkalleen tein ensimmäisen itsemurhayritykseni: se oli ihan hyvä, lääkäri ei enää uskonut mahdollisuuksiini.



Nyt olen eläkkeellä: diagnoosina toistuva, vakava masennus. Ja naapurin ämmät pitää tarkkaa lukua menoistani ja tekemisistäni: lapseni ovat päivähoidossa ja minä "laiskottelen" kotona. Viime kuntavaalienkin alla suureen ääneen kailottivat subjektiivisen päivähoidon lakkauttamisen puolesta, ja ääni oli korkeimmillaan aina minun ollessa lähistöllä. En ole heille sairaushistoriaani kertonut, jokin yksityisyys minullakin.

Vierailija

ja mitä sen elämän pitäisi olla, jotta se kelpaisi.



Ajattele jotain vammaisia, heistä suurimmalla osalla on vahva elämänhalu, vaikka ei ole toivoakaan päästä mihinkään asemaan tai saada elämässä mitään aikaan.



Tai ajattele ihmisiä, joilla on vakava sairaus, he tekisivät mitä vain saadakseen olla terveitä tai saadakseen elää vielä kuukauden. Sinulla on sentään terveytesi. Tai ajattele lapsettomia, jotka tekisivät kaikkensa saadakseen edes sen yhden lapsen.



Katso pieniä asioita ympärilläsi ja opi iloitsemaan niistä. Harva meistä on mikään täydellinen tai superihminen, asetat liikaa vaatimuksia itsellesi.



Keskity olennaiseen.



Rukoile Jumalaa, hän auttaa. Olen itse kokenut sen monta kertaa.

Vierailija

vuosien elämänhaluttomuus ja masennus kun lapset oli pieniä.

masennuslääkkeistä en saanut apua. terapiakeskustelut auttoi jonkin verran.

Lopulta menin homeopaattiseen hoitoon ihan muista syistä ja siellä masennuksenkin syytä alettiin hoitaa. Sen jälkeen olen voinut huomattavasti paremmin, elämänhaluttomuutta ei oikeastaan enää ole kuin satunnaisesti ja lyhytkestoisesti. jaksan arkea huomattavasti paremmin ja koen olevani parempi äiti ja täysipäisempi ihminen nyt.

:)

Vierailija

Toivon, että tuleva vuosi tuo sinulle onnea roppa kaupalla ja saat elämänilosi takaisin.



Mieti, mistä joskus ennen sait iloa. Voisitko alkaa harrastamaan jotain, mistä ennen tykkäsit tai jotain ihan uutta?



Onko sinulla läheisiä, joille voisit jutella tästä? Saisitko heiltä apua?

Vierailija

Toivottavasti osaat hakea apua itsellesi, ajoissa.



Kukaan toinen ei voi korvata äidin paikkaa, jos lapsi on jo äidin kanssa pidempään ollut.

Aina voi lapsi toiseen kiintyä, kuten äitiinsä, mutta se ei ole sama kuin äiti.



Koita jaksaa. Ja yritä saada elämääsi jotain mikä saa elämän ilosi pulppuamaan.

Vierailija

Lainaus:

Ysi, kertoisitko homeopatista lisää, onko kallista jne.




Siihen apuun nähden mitä olen homeopatiasta saanut ei todella ole ollut kallista.



Ahdistus ja uniongelmat alkoivat helpottamaan heti ensimmäisen käynnin/lääkkeen jälkeen, kuten myös ruokahaluttomuus/ahmiminen/pahoinvointi/ym.vatsavaivani ja pitkään jatkunut päänsärky, joita siis menin hoidattamaan.



En tiedä mikä on ensimmäisen käyntikerran hinta tänäpäivänä, seurantakäynnit maksavat 65€, johon sisältyy lääke.

Aluksi kävin muutaman kerran syksyn aikana, ehkä noin joka toinen kuukausi. Nyt silloin tällöin tarvittaessa johonkin akuuttiin vaivaan ehkä pari kertaa vuodessa.



En tiedä mitä muuta homeopatiasta osaisin kertoa.





Tsemppiä kaikille masentuneille minunkin puolestani.



9

Vierailija

Minulla on hyvin samankaltainen tilanne.

Ainoa, että sain laman takia juuri potkut työstäni, joten kaiken kurjuuden lisäksi nyt on laskut maksamatta ja rahaa ei (vielä) tule mistään (eli tukien käsittely on kesken). Työttömyys ja siitä seuraava vitutus ei todellakaan helpottanut ennestäänkin jo täysin masentunutta ja ilotonta elämääni.

Minäkin olen yh ja minulla on yksi lapsi, ainoa asia jonka vuoksi minun täytyy elää.

Tukiverkkoa ei ole. Lääkkeistä ei ollut apua ja psykologikäynnit lopetin, koska minulla ei ole lapsenvahtia siksi aikaa ja lapsen läsnäollessa ei luonnollisestikaan voi tällaisia asioita puhua.

Kaikki menee päin helvettiä.

Vierailija

Ihan ensin: tsemppiä sulle ap!!



Täällä kanssa yksi masentunut äiti, erilaisia masennusjaksoja jo yli 10 vuotta takana. Elokuussa menin homeopatiaan, mutta nyt joulun alla jouduin taas jälleen kerran aloittamaan lääkkeet, kun oli akuutti tilanne ja homeopatia auttaa niin hitaasti. Kuinka pian sait apua homeopatiasta? Mullakun tää masennus on niin paha, ettei masentuneena voi olla pitkään ilman lääkkeitä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat