Millainen ihminen hakee avioeroa puolison sairauden takia?

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

miten te siarastuneiden puolisot saatte voimaa itse jaksaa?

Meillä mies sairastui pysyvästi muutama vuosi takaperin, menetti työkykynsä, joutui luopumaan firmastaan, masentui... Nyt elää kovien kipujen kanssa, pystyy kyllä huolehtimaan itsestään, mutta ei esim. nostamaan tai kantamaan sylissään pieniä lapsiamme. Arki on paljon minun harteillani, ja samalla yritän tukea miestäni tämän kamppailuissa. En ole eroamassa, mutta jotenkin alkaa olla paukut aika loppu kun taloudellisestikin on vielä tiukkaa ja lapset ovat pieniä ja kaikki tuntuu aina niin vaikealta. Rakastan miestäni ja tahdon elää hänen kanssaan, mutta mutta... Tiedän että mies tarvitsee minun tukeani, ja lapset tarvitsevat, tottakai, mutta mitä jos minäkin tarvitsen jotain, edes yhden pienen heikon hetken joskus...



Meni vähän aiheen vierestä, sori.

Vierailija

varsinkin niissä tapauksissa joissa mies ei ole itse lainkaan kiinnostunut hakemaan apua ongelmiinsa vaan terrorisoi perhettään, myös lapsiaan. Katsotaanhan huom. myös alkoholismi ja narsismikin sairauksiksi. Olisi sairasta syyllistää eroa hakenut nainen tilanteessa, jossa miehen mielenterveysongelmat uhkaavat muiden perheenjäsenten terveyttä saati henkeä.

Vierailija

Nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Jos toinen sairastuu tai vammautuu niin vakavasti, että tarvitsee jatkuvaa hoitoa niin silloin parisuhde kääntyy vähän väkisinkin hoitaja-potilas-suhteeksi. Omaishoitajat elävät mielettömän paineen alla. Sitä on hyvin helppo tuomita ihminen, joka väsyy tämän taakan alla, itsekkääksi ja piittaamattomaksi. Monesti omaishoitajat hoitavat lähes ilman vapaapäiviä omaistaan, saavat niskaansa sairastuneen masennuksen jne. ja he EIVÄT SAA valittaa, koska eiväthän he ole sairastuneet vaan se toinen.

Vierailija

Lainaus:


Syy miksi olen vihainen miehelle ei ole se että hän ei ole jaksanut tukea minua peruselämässä VAAN se että olen tässä vuoden sisään menettänyt mm. äitini eikä silloinkaan tippunut tukea vaikka olin ihan surun murtama. Niin että tässä on taustalla paljon muutakin kuin vain minun "kiukutteluni"...




Mutta mitä kuvittelet saavuttasi tahallisella kiusanteolla ja kostamisella?

Vierailija

Ei aina olisi voimaa jaksaa, mutta kun ei ole lupa olla heikko. kaikki kaatuu,jos minä kaadun.lisäksi vielä se että miehen sairaus on sellainen joka johtaa varmaan kuolemaan, jäljellä olevista vuosista/kuukausista ei ole tietoa. enkä tiedä ketään toista joka olisi samassa tilanteessa, vertaistuki puuttuu.

kunpa hetken saisi hengähtää..

Vierailija

Masentuneen rajatilapersoonan kanssa eläminen on jo muutenkin helvettiä, joten ymmärrettävää, että puoliso ei jaksa. Ja kun se muutenkin mahdottoman vaikea ihminen vielä tietoisesti ja tarkoituksella kiusaa lisää, niin jos miehesi ei pian lähde, on syytä epäillä, että hän on pahasti läheisriippuvainen. Ilkeys ja huono käytös on tavallista rajatilapersoonille, mutta silti aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään ja valinnoistaan. Kun miehesi lähtee, kyse ei ole siitä, että sinä vain sairastuit ja miehesi vain antoi periksi, vaan siitä, että ihan itse teit valinnoillasi parisuhteen mahdottomaksi.



Parisuhde on parisuhde. Se ei ole enää kahden aikuisen ihmisen parisuhde, jos toisen tehtävä on huolehtia molemmista ja koko suhteen sisältö on sairaan hoivaamista. Usein tuntuu, että etenkin mielenterveydenongelmien tabujen purkaminen on johtanut myös siihen, että niitä sairastaville ei enää ole selvää, ja kukaan ei sitä heille uskalla sanoa, että sairaudestaan huolimatta he ovat aikuisia ihmisiä ja vastuussa itse itsestään. Jos mielisairaus on niin paha, että siihen ei pysty, ei vastuu silti siirry puolisolle, vaan se on psykiatrisen sairaalan ja edunvalvojan henkkimisen paikka. Se, että on masentunut, rajatila tai mitä muuta hyvänsä, ei tarkoita, että olisi jonkun muun velvollisuus huolehtia ja että kaiken kuran saisi kaataa läheisten niskaan. Niin kauan, kun todellisuudentaju jollain tavalla on jäljellä, pystyy tekemään valintoja ja kantamaan vastuun itsestään ja valinnoista. Kaikessa ei saa paeta sairauden taakse.

Vierailija

polttaa tupakkaa kuin korsteeni, sokerit päin vittua koko ajan (I-tyyppi), veranpaine taivaissa, kolehterolit kanssa, kun eihän sitä laardia voi olla laittamatta sentin kerrosta leivälle! Kun se saa aivoinfarktin, lähden!

Vierailija

mun mies erosi vaimostaan jolla MS-tauti.sitä ennen oli ollut tämän omaishoitajana monta vuotta. olivat kumpikn alle kolmekymppisiä ja en tsosiaan voi miestäni syyttää ratkaisustaan. Nuori oli ja halusi lapsia ym joita ei vaimonsa pahan kunnon vuoksi pystynyt antamaan.

Vierailija

pelastaa itsensä ja elämänsä (ja lapsensa.) On paljon sairauksia, joissa eroa voisi suorastaan suositella. Jos puolisolla on esimerkiksi päihdehäiriö ja parantumista ei ole näkyvissä, niin turha siinä on omaa elämäänsäkin pilata. Monet muutkin mielenterveydenhäiriöt ovat sellaisia, että ero on enemmän kuin ymmärrettävää. Samoin sellaiset fyysiset (esim. neurologiset) sairaudet, joissa puoliso muuttuu ihan toiseksi. Jos on odotettavissa, että pariskunnan toinen osapuoli makaa loppuelämänsä suurin piirtein vihanneksena ja toinen on vielä vetreässä kunnossa ja elinvuosiakin on vielä reilusti jäljellä, niin minusta olisi vähän erikoista, jos se puoliso ei edes harkitsisi oman elämänsä jatkamista.

Vierailija

En hakisi eroa, jos mieheni sairastuu syöpään, loukkaantuu onnettomuudessa tms. Mutten ole niinkään varma, jos kyseessä olisi mielenterveyden ongelma tai päihdeongelma.

Vierailija

en muista mihin, jokin mielisairaus kuitenkin. Mies oli sairastuttuaan hyvin väkivaltainen eikä suostunut menemään hoitoon ja nainen pelasti luultavasti oman henkensä lähtemällä ajoissa. Tuskin tällaista jäisi yksikään muita arvosteleva av-mammakaan katselemaan?

Vierailija

eikä kykyjä ajatella ollenkaan millaista oikeasti mahtaisi olla. Minun miehelläni on parantumaton sairaus, ollut jo vuosia, ikää hänellä on 30 ja risat. Minä huolehdin koko perheen kaikista asioista, lapsista ja arjesta, mies ei siihen kykene. Huolehdin myös miehestä, hänen jaksamisestaan ja yritän koko ajan tukea, että hän ei masentuisi, koska kovaahan miehelle tämä tilanne on. Kuka huolehtii minun jaksamisestani? Ei kukaan, jaksettava vain on, ja välillä olen aivan totaalisen loppu. Minulla on myös päivätyökin hoidettavana. En aio erota, mutta ymmärrän oikein hyvin, että joku toinen tässä tilanteessa olisi sen voinut tehdä.

Vierailija

On jo siinä pisteessä kanssani ettei jaksa enää pitää huolta. Näin on sanonut; kaiken paskan keskellä minun olisi siis vieläpä jaksettava huolehtia itsestäni. Ja nyt selvyydeksi sen verran että olen rajatilapersoona ja masentunut kroonisesti. Ymmärrän miehen pointin mutta samalla olen jonkinlaisessa shokissa että joku noin tärkeä ihminen voi "antaa periksi". Nyt sitten "pärjään väkisin" mutta aloin jo tietoisesti kostamaan miehelleni tästä; potkin hänet ulos makuuhuoneesta (tämä on nykyään minun huoneeni), katselen muita miehiä jne.

Vierailija

On tapahtunut ennen mun tapaamista ja mies siitä kerran kertoi vähän ihmetellen. Pidin jo ennen tuon kuulemista tuota siskoa tosi omituisena ja jotenkin vaikuttaa kylmältä ihmiseltä.



Hänen entinen aviomiehensä sairastui peruuttamattomasti noin vuotta ennen eroa ja tämä sisko halusi eron melkein heti. Ymmärrän toki, että sairaan kanssa on raskasta, mutta olihan se nähtävissä, että toinen kuolee pian, niin ei tarvi vuosia "kitua" sairaan puolisona. Avioero oli puolisolle kauhea isku ja masentui siitä kuulemma pahasti. Koko miehen sukua hävetti hirveästi, ex-appivanhemmat eivät edes ilmoittaneet kuolemaa jälkikäteen vaan sisko näki sen lehdestä.sairauteensa. Tämä ex-puoliso kuoli 5kk eron jälkeen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat