Olenko ihan pihalla? uskonnosta...

Vierailija

Itse olen ortodoksi ja mies luterilainen. Uskon jumalaan jollakin tasolla, mutta lastamme ei kastettu ollenkaan.



Moni sukulainen paheksui tätä suuresti, mutta mielestäni perustelumme on ihan hyvä:

Kun lapsi kasvaa, tottakai kerromme hänelle uskonnoista ja jumalasta. Kun lapsi on itse kyllin vanha ymmärtämään asiasta, hän saa itse päättää mihin uskoo.



Jotenkin on vain sellainen tunne, että minä en saa lastani mihinkään uskontoon liittää ja päättää hänen puolestaa. Ihan itse saa siis tehdä valintansa.



Tulemme käymään ortodoksisessa, sekä luterilaisessa kirkossa ja asioista siis puhutaan kun sen aika tulee.



Lainaan yhdestä kirjasta: Jumala on puu, johon liittyy monia oksia (uskontoja), lapsemme saa itse valita oksansa, mutta vasta sitten kun ylettyy itse niille oksille.



Mitä mieltä olette tästä valinnasta?

Kommentit (14)

Vierailija

päättämään haluaako mennä rippikouluun silloin kun muutkin vai jättää väliin. Ei kai tässä siitä ollut kyse, että ap haluaa estää lapsen kirkkoon kuulumisen aikuisikään asti.

Vierailija

miten saada sukulaiset ymmärtämään valintamme.

Vaikka kuinka selittää asiaa niin jokaikinen kerta saamme kuulla miten tämä on kamalaa jne :(

ap

Vierailija

Silkkaa satua kaikki! Onneksi hänellä ei ole nyt mitään "pakkojäsenyyttä" lapsuuden aikana ja voi koulussakin sitten valita elämänkatsomustieteen.

Vierailija

Onhan kysymyksessä kuitenkin sisaruskonnot. Kyllä lapsi sitten voi myöhemminkin itse päättää mitä haluaa. Kyllä ihminen voi tehdä oman uskonratkaisunsa aikuisena jokatapauksessa. Teidän metodillanne ei tule todennäköisesti tuntemaan yhtäkään uskontoa kunnolla, joten eipä sitten ole lähtökohtaa johon verrata. Uskonto on kuitenkin joillekin todella tärkeä tukipilari elämässä, enkä tätä mahdollisuutta omalta lapseltani halua poiskaan viedä.

Vierailija

oletko ottanut lapselle tai itsellesi 'henkivakuutusta' tai sairasvakuutusta? Vähän sama juttu minusta. Itse uskon kyllä jumalaan mutta en siihen että yhdellä uskonnolla on valtuutus jumalaan. Silti haluan että lapseni on kastettu - ja opetan hänelle miten itse näen asiat. Sit voi silti aikuisena päättää itse mitä haluaa tehdä.

En nimittäin usko, että lasta voi pitää umpiossa ja että lapsella olisi jokin ihmeellinen 'oikea' valinta sit aikuisena, kun 'osaa itse päättää' kuten moni tuntuu ajattelevan. Tahdon lapselleni kaiken hyvän ja siksi veimme hänet kastettavaksi.

Ajattelen myös vanhanaikaisesti, että jos käytän kirkon palveluja = haluan että niitä on (kaste, vihkiminen, päiväkerhot, joulukirkko, hautajaiset, rippikoulu yms.) itselleni tai muille tarjolla, niin sit haluan maksaa verotkin tätä toimintaa ylläpitääkseni. Vaikka en itse joka vuosi sitä euromäärääni ulosmittaisikaan. Mutta haluan että mulla on mahdollisuus siihen .. eli vähän kuin se vakuutus, mutta tätä maksan mieleläni ;-)

Vierailija

Pienenä vauvana kirkkoon liittyminen käy kun vettä vaan, siellähän olet. Yritäpäs sitten aikuisena liittyä kirkkoon, hirveä sota, käytävä rippikoulut ja kaikki. Hirveä homma siinä... Mutta saapa sitten teini/nuori aikuinen tekemistä kun jurraa illat jossain rippikoulussa... Siinä ei auta, että asioista on puhuttu ja käyty vaikka missä kirkoissa.

Hirveä vaiva lapselle sitten joskus. Miksi haluatte läpi sellaisen rumban? Tai hyvähän se teidän sanoa, ette itse joudu sitä rippikoulua aikuisena käymään, jos lapsi haluaa liittyä kirkkoon.

Vierailija

Anna ajan kulua, eivät ne sukulaiset jaksa samaa asiaa päivitellä kovin pitkään.



Toinen hyvä keino päästä keskustelemasta asiasta, on olla ottamatta mitään siihen liittyvää esille. Ja jos sukulaiset alkavat vatvoa asiaa uudelleen, niin sano kohteliaasti, että olette keskustelleet asiasta jo monta kertaa, etkä välittäisi puhua siitä taas.



Itse olen saanut olla jo monta vuotta rauhassa ateisti, kun en suostu puhumaan uudestaan ja uudestaan samasta asiasta.

Vierailija

Menkää hihhulit jonnekin muualla jeesustelemaan. Ihmiset elävät ihan hyvin ilman mitään jeesuksiakin. Hyvä kun olette harkitsevaisia, mitä jos vielä harkitsisitte omaltakin kohdaltanne, onko uskonnoissa ylipäätään yhtään mitään järkeä.

Vierailija

Miten sitten voitte opettaa lapsellenne, että muut uskonnotkin voisivat olla tie pelastukseen, kun näin ei ole.



Lapsen kastamiseen en ota mitään kantaa, koska pelkkä kaste ei pelasta, ainoastaan usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa.

Vierailija

toisaalta sen voi ymmärtää myös niin, että kumpikaan teistä ei välitä lapsesta tarpeeksi tarjotakseen hänelle sitä, mitä pitää parhaana (omaa maailmankatsomustaan) ja opettaakseen hänelle oikeina pitämiään arvoja. Onko tulos arvoton lapsi ilmauksen molemmissa merkityksissä - sellainen, jolla ei ole arvoa vanhemmilleen ja sellainen, jolla ei itsellään ole arvoja?



Vai käykö niin, että te joka tapauksessa opetatte oman arvomaailmanne, mutta tällä kertaa piiletetusti, salaa ja siten myös niin,e ttei lapselle anneta aseita kritisoida sitä, kun milllään ei ole edes nimeä, perusteluista puhumattakaan? Tässä tapauksessa olisi rehellisempää puhua uskonnoista niiden oikeilla nimillä. Varsinkin kun te epäilemättä olette löytäneet uskonnoille jonkinlaisen yhteisenkin pohjan, jos kerran molemmissa kirkoissa käytte.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat