Omaisuuden ositus avioerossa

Vierailija

Erosimme keväällä ja nyt olen saanut selville asioita, joiden perusteella omaisuuden ositus on tehty täysin etujeni vastaisesti. Teimme siis sopimuksen ilman asianajajaa ja laskelmia. Siinä sovittiin kirjallisesti lähinnä vain muutamista tavaroista ja opintolainoista. Myöhemmin olen joutunut maksamaan mm. velkoja, joista en ositushetkellä tiennyt (ex ottanut ennen eroa lainaa kummankin nimiin ilman että tiesin).



Onko vielä mahdollista riitauttaa omaisuuden ositus? Vai onko nyt vaan ajateltava, että oma moka, kun luotin exään? :(

Kommentit (11)

Vierailija

Meillä ositus maksoi noin 700 euroa asianajajalla, joten ei ollut mikään kovin suuri summa maksaa se 350 e per nokka, että meni oikein. Tällöin muistan sanotun, että jos ositus on tehty asianajajalla ja siinä on tuo, että sitoudutaan olemaan moittimatta, niin silloin sitä ei voi purkaa. Teillä on mielestäni kyllä kaksi syytä purkaa vanha ositus eli siksi ettei sinulla ole ollut käytettävissäsi kaikkea tietoa ositushetkellä.



Oleellisia kysymyksiä on sellaiset, että milloin tuo teidän osituspaperi on allekirjoitettu? Onko siitä yli puoli vuotta aikaa? Tämä käsittääkseni se aika, jolloin asiat periaatteessa vanhenee.



Sitten toinen oleellinen kysymys on, että minkä hetken mukaan olette sen osituksen tehneet. Teittekö sen päivän tietojen mukaan, jolloin avioeron ykkösvaihe jätettiin sisään?



Onko nuo tavarat, joita exä ei suostu palauttamaan mainittu osituksessa, että kuuluvat sinulle?



Kaikille muille eroa harkitseville suosittelen kyllä, että ositus tehtäisiin lakimiehen toimesta, jos vaan omaisuutta on yli sen osituksen arvon verran eli käytännössä jos omaisuutta on nelinumeroinen summa.



Alkuperäisen kannattaa vähintään konsultoida lakimiestä. Yleensä neuvonta ei välttämättä maksa edes mitään.

Vierailija

Itse olen riitauttanut kaksi kertaa siviiliasian, jossa olin 100% oikeassa. Virhe oli molemmilla kerroilla ja enää en lähde tuollaiseen "pikkusummien" takia. Ensinnäkin vastapuoli on usein p.a., jolloin sinä jäät kuitenkin maksajaksi ja pitkän juristipyörityksen jälkeen suosittelevat (ovelaa kyllä, asiaa hoidetaan viimeiseen hengenvetoon ja sitten päivää ennen oikeutta juristit ehdottaa jotain sopimusta) sopimista jostain pienestä summasta, joka sekin on parempi kuin ei mitään. Oikeudessa on aina kuitenkin riskinsä hävitäkin juttu... Sitten juristi ottaa rutiinityöstäkin sellaiset 10 000 - 15 000 Euroa ja omavastuu vakuutuksessa on loppujen lopuksi aika iso ja lisäksi tuolla hintatasolla menee se maksimimääräkin yli.



Itselläni on tälläinen esimerkki, jonka jälkeen päätin, etten ikinä enää lähde pelaamaan juristien kanssa: Teimme kattoremonti, jossa urkoitsija oli saanut 10 000 Euroa jo maksuja ja 10 000 Euroa oli maksamatta. Siinä vaiheessa saimme tavarantarkastajan lausunnon, että katto on täysin väärin tehty ja se on purettava + rakennutettava uudelleen. Meillä meni 22 000 Euroa urakkafirmalle, joka purki kaiken tehdyn (tarvikkeet meni hukkaan) ja rakensi sen uusiksi. Näin katto oli tullut maksamaan meille 32 000 Euroa... Alkuperäinen urakoitsija kuitenkin sai ilmaisen juristin (lähes tuloton) ja alkoi rähistä noista saatavistaan. Sen jälkeen me haimme vahingonkorvauksia siitä, että hän ei hoitanut urakkaansa vaan teki meille tappiota ja ensimmäinen urakoitsija taas keksi haluta maksamattoman osuuden. Tätä aikansa pyöriteltiin juristilta toiselle, siirrettiin oikeudenkäyntiäkin pari kertaa tämän urakoitsijan pyynnöstä. Meille asian piti olla selvä, koska meillä oli kaikki todistajat kunnan rakennusvalvontaa ja virallista tavarantarkastajaa myöten. Loppujen lopuksi vajaa viikko ennen oikeudenkäyntiä (siinä vaiheessa, kun juristit olivat "sopivasti" saaneet kaikki paperit tehtyä) asianajajat keksivät ehdottaa sopimusratkaisua, jossa meille maksetaan kertakorvauksena 1000 Euroa. Otimme tuon vastaan, koska urakoitsija oli luottokelvoton ja varaton. Loppujen lopuksi hävisimme tuossa oikeudenkäyntiaikeessa yhteensä 7000 Euroa omavastuina ja yli maksimimäärien menneissä asianajokuluissa. Olisi kannattanut tarjota vaan suoraan sille urakoitsijalle sovintona vaikka 5000 Euroa. Olisihan se kurjalta tuntunut, kun tietää olevansa oikeassa, mutta vähemmän olisi mennyt rahaa ja ei olisi tarvinnut tuota 9kk:n ajan stressata....

Vierailija

Jos osituksesta on alle puoli vuotta aikaa, niin missään nimessä ei kannata unohtaa koko asiaa. Jatkoa varten taatusti oppi on jo mennyt ilman oppirahojakin.

Vierailija

Sen verran sanoisin, että tuo mainitsemasi esimerkki kyllä ei liity juurikaan tähän ositustilanteeseen. Noin suurta kammoa asianajajia kohtaan ei pitäisi olla. Itselläkin on suurisummaisista asianajopalkkioista kokemusta, mutta osituksella ja noilla tapauksilla ei ole taas mitään tekemistä keskenään.

Vierailija

eiköhän sieltä porsaanreikä löydy, jolla sen voi uusiksi käsitellä. Mulla on esimerkiksi asianajajan kanssa tehty ositussopimus ja ennen allekirjoituksia lukee (hain oikein paperin esille ja lunttasin sieltä)



"Edellä sovitun jälkeen meillä kummallakaan ei ole enää tosiamme kohtaan mitään omaisuuteemme tai velkojemme osisttamiseen liittyviä vaatimuksia.



Hyväksymme kumpikin omaisuutemme ja velkamme edellä mainitun tavoin lopullisesti välillämme ositetuksi ja sitoudumme kumpikin olemaan tätä ositusta moittimatta."



Jos tuollaiset puuttuvat, niin voitte ilmeisesti sopia vielä erikseen vaikkapa eri sopimuksella velkojen osittamisesta. Toisaalta ilmeisesti olet joskus antanyt pankkiin ilmeisesti yleispanttauksen, jos teillä on ollut yhteinen laina. Sitä vastaan saa toinen osapuoli käydä ottamassa lisää lainaa. Olethan nyt jäädyttänyt sen? Jos et vielä ole tehnyt sitä, niin tee se nyt samantien. Kaikkiin niihin pankkeihin kirjallisesti kielto käyttää mahdollisesti antamaasi panttia lisälainanottoihin.



Asianajaja maksaa kyllä itsensä takaisin, kannattaa käydä vaan nyt sitten sellaisen juttusilla. Muutama vuosi sitten oma osuuteni asianajajan palkkiosta oli n. 500 euroa. Pieni summa siitä, että saa nukuttua yönsä hyvin, ei jää tämä asia vaivaamaan. Suosittelen käymään näyttämässä tekemäänne sopimista, jos vaikka vielä saisit siihen lisäyksiä.

Vierailija

Yleensä osituspaperin viimeisenä lauseena on vakuutus, jossa molemmat lupaavat olla moittimatta tätä sopimusta. Jos teilläkin on sellainen, et voi mitään. Sitten on tietysti se juttu, että miten isoista rahoista on kysymys. Käräjöintiin kannattaa varata 10 000 euroa eli ei kannata lähteä häviämään jos kyse on pikkusummista.

Vierailija

juuri tekemässä uusiksi osituspapereita. Silloin summa ei kyllä ole muutamaa tonnia enempää asianajajalle. Turha ap:tä pelotetalla monilla tonneilla tai kymppitonneilla. Älkää ottako mitään isoa ja kallista keskikaupungin firmaa. Ja tuon asianajajan palkkion voisitte miehen kanssa jakaa kahtia, niin me tehtiin.

Vierailija

Väännettiin sopimus ihan itse. Mitään yleispanttausta en ole antanut. Exällä oli myös mun verkkopankin tunnukset ja oli mun tunnuksilla nostanut mm. luottokortin luottorajaa ja lyhentänyt rahalla omaa velkaansa. En pysty asiaa mitenkään todistamaan, mutta muitakin vastaavia esimerkkejä löytyy. Mun puoliksi omistaman auton hän möi luvallani, mutta laittoi uuden auton pelkästään omiin nimiinsä... Sain kuulla tästä vasta myöhemmin, kun lopullinen avioero oli jo tullut. Lisäksi exällä on mun tavaroita, joita ei suostu mulle palauttamaan.



Tässä on kyse muutamasta tuhannesta eurosta, auton osalta kymppitonnista. En oikein tiedä, että kannattaako tätä lähteä riitauttamaan vai ei. Tympii vaan kovasti...



ap

Vierailija

Riitauttaa tässä tapauksessa vaiikka ko klausuuli olisikin. Ositus on tapahtunut "väärin perustein" kun esille on tullut asioita mitä et ositushetkellä tiennyt.

Vierailija

Ajattele, että onneksi et menettänyt tuon enempää. Jotkut menettää puolet sukutilastaan tai vastaavaa. Ja katse eteenpäin. Ole jatkossa varovampi rahojesi kanssa, aika halvalla sait oppirahat maksettua loppujen lopuksi.

seppokulta

asiani on ostimme sota aikaisen talon.olen omalla työllä 1000 tuhansien tuntien työlläni nostanu sen vastaamaan nyky aja vaatimuksia,tarvikkeet,putki ja sähkömiehet olemme maksanee yhdessä.ok.mutta nyt sitten koitti eron hetki.vamoni vaatimus kiinteitön osalta on 50.......50.en suostu siihen minun pitäisi kohtuuden nimissä saada isompi osuus.onko kellään ennakko tietoa.enhän voi olla suomen eka tämän ongelman kanssa 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat