Siis viihtyykö joku oikeasti anoppilassa/omilla vanhemmilla viikonkin?

Vierailija

Kaveri lähti anoppilaan lepäämään viikoksi, kun siellä saa täyden palvelun ja lastenhoidon. Kaveri on 32v. Kuka oikeasti viihtyy vieraissa nurkissa noin kauan ja pystyy vielä rentoutumaan ja tämän lisäksi kehtaa olla passattavana? Itse kun käyn kahden tunnin ajan vanhemmillani tai miehen vanhemmilla, olen jo valmista kauraa lähtemään kotiin. Ja ihan väleissä olen kumpaankin suuntaan, mutta koti on koti ja vain siellä voin olla oma itseni ja tehdä omia juttuja mitä vieraissa paikoissa ei voi niin vaan tehdä.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

oman äitini luona tai siskoni. Ja kohta olen menossa kuukaudeksi appivanhempieni luokse, tosin asuvat ulkomailla, mutta tuskin tulee viihtymisongelmia. Tosin en ole toisten passattavana, vaan ihan osallistun tuohon huushollaamiseen ja hoidan lapseni.

Vierailija

Nyt olemme oppineet, että kolmantena päivänä vieraat alkavat haisemaan. Kun opimme sen, niin reissut ovat parantuneet huomattavasti.

Vierailija

Käymme siellä lapsiperheemme kanssa noin kaksi kertaa vuodessa, he kerran vuodessa täällä meillä. Nyt olen lähdössä käymään ja olemme kolme päivää perillä ja kaksi päivää menee tämän lisäksi matkustamiseen.



Appi asuu naapurikunnassamme, joten siellä tulee piipahdettua noin kerran kuussa, tunteroinen kerrallaan.

Vierailija

miksei vanhemmat voi tajuta, että liika on liikaa. Meillä on vaihteeksi äidilläni mökötyskiukkuvaihde päällä, kun en enää jaksanut koko aikaa elää ja olla hänen kanssaan. Tuli siis pyytämättä meille auttelemaan, viipyi aamusta iltaan ja suuttui sairaasti, kun emme arvostaneet hänen panostaan.



Siedimme tappiin asti, mutta kun hän oli kiinni kuin takiainen, penkoi kaapit, tunki jo naapureihinkin, niin oli pakko pyytää, että jättäisi meille edes hajuraon.



Nyt sitten ollaan toisessa äärilaidassa.



Olen kyllä visusti päättänyt, että omia lapsiani en kohtele näin. Ja ikävöin suorastaan anoppia, joka hänkin osasi kyllä olla pain in the ass...

Vierailija

Enpä kestäisi kummassakaan paikassa paria päivää pidempään.

Vanha arabialainen sananlasku sanoo, että sekä kala että vieraat alkavat kolmantena päivänä haista, ja tällä kannalla olen myös minä. Puolin ja toisin.



Lainaus:




Matkoihin menee päivä suuntaansa. Nyt me lähdetään muksun kanssa pyhien jälkeen mun vanhemmille ja ollaan 6-7 päivää.



Me käydään mummoloissa max 4x/vuosi.

Vierailija

Ihmiset on mukavia, yhdessä touhutaan ja hoidetaan kotihommat, jutellaan ja lapsilla on serkkujen kanssa kivaa.



Mutta mutta, se että pitää olla yötä vaivaa minua. En vain osaa olla anoppilassa kuin kotonani. Olen kuitenkin vieraana ja vaikka viihdytään, en haluaisi olla montaa päivää.



Matkojen takia mekin vietämme kylässä aina vähintään sen viikonlopun, mielummin pidennetyn.

Vierailija

Minun lapsuudenkotini on iso, vanha, kaunis omakotitalo vajaan tunnin bussimatkan päässä kaupunkiasunnostamme. Meillä on täällä oma huone (minun vanha huoneeni) ja tänne tulevat joulun pyhiksi ja välipäiviksi myös veljeni sekä muutama muu läheinen sukulainen.



Viihdymme varsin mainiosti täällä viikon tai parikin, jos ei ole tarvetta käydä kaupungissa välissä. Sekin tosin onnistuu helposti, bussit kyllä kulkevat. Emme ole passattavina, sillä osallistumme elämiseen ja olemiseen täysin omina itseinämme ja tarpeellisina osina toimivaa kokonaisuutta. Se käy kaupassa joka ehtii, se laittaa ruokaa, joka haluaa tai viitsii. Mieheni viihtyy täällä loistavasti, sillä tulee hyvin toimeen perheeni kanssa. Äitini pitää itse asiassa huolta, että miehelleni aina on varmasti saunakalja kylmässä. :) Täällä on enemmän tilaa kuin kaupungissa, lenkkipolkuja, tunnelmaa, yhdessä olemista. Toisaalta sitä tilaa on myös omaan vetäytymiseen. Ketään ei täällä haittaa, jos joku haluaakin lukea kirjaa omissa oloissaan, ottaa päiväunet tai hoitaa omia asioitaan. Tietokoneitakin on useampi. ;)



No, vastapainoksi todettakoon, ettei miehelläni ole lapsuudenkotia, jossa voisimme vierailla. Ei tarvitse jakaa tätä olemista moneen paikkaan.

Vierailija

en edes omassa lapsuuden kodissa. Juuri jouluna lapsi sairastui ja oli pakko olla siellä pari yötä ja kyllä se oli ihan OK, mutta oli IHANAA päästä kotiin.

Vierailija

että kyllä siellä kannattaa se viikko olla.



Matkoihin menee päivä suuntaansa. Nyt me lähdetään muksun kanssa pyhien jälkeen mun vanhemmille ja ollaan 6-7 päivää.



Ja kyllä mä ainakin teen siellä ruokaa, siivoilen, hoidan lasta, en todellakaan mene täysihoitoon. Ja pari kaveria asuu siellä kotikylässä ja heidän kanssaankin on kiva viettää aikaa.



Me käydään mummoloissa max 4x/vuosi.

Vierailija

Minä kyllä itse hoidan lapseni ja ulkoilutan. Pesukonettakin osaan vielä kotona käyttää, vaikka olen 40+v ja kone vaihtunut useamman kerran jo muuttoni jälkeen. Lisäksi autan ruuanlaitossa (joskus teen sen kokonaan yksin) ja siivouksessa. Ennemmin se mummoille lomaa on, kun siellä olen. Kesällä vielä saattaa mieskin paiskoa pihahommia esim. maalasi viime kesänä piharakennuksen ja laitteli istutuksia. Mutta mulla onkin molempiin paikkoihin pitkä matka: 600 km toiseen ja 400 km toiseen. Ei sitä vaan piipahdeta. Sitten kun mennään, niin ollaan useampi päivä aina.

Vierailija

Voin olla vanhemieni luona vaikka viikon putkeen! Ja kyllä minä siellä voin olla ihan oma itseni, miksen voisi? Samoin siskoni perheineen viihtyy lapsuuden kodissamme. Isämme on iloinen kun saa kokata suurelle porukalle, äitimme tykkää viettää aikaa lastenlasten kanssa (vaihtaa mielellän vaipatkin!), minulla on mukavaa siskoni kanssa ja mieheni viihtyy siskon miehen kanssa. Kenelle tämän pitäisi olla ongelma?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat