Missä iässä vielä voisi kuvitella saavansa iltatähden ja jaksavan olla hyvä vanhempi?

Vierailija

Kuinka kauan voi odottaa, jos biologinen kello koko ajan tikittää ja ikääkin mittarissa jo 35v? Meillä on jo 2 lasta ja olen raskautunut aina heti ekasta yrityskierrosta.

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

Ite olin 43v, kun sain nuorimmaiseni, enkä ole vieläkään toivoa heittänyt nyt olen 45 ajatus... jos luoja suo!! minulla on 7 lasta nuorin 2.5v ja vanhin 28. Tutkimusten mukaan tänä päivänä riskit ovat melkein tasa puntein nuorien synnyttäjien kanssa!! minulle on aina ollut selvää, että lapsia saadaan ei tehdä!! itse puuhaan paljon vapaaehtoistyössä 30v. äitien kanssa ja tuntuu, että he ovat paljon väsyneempiä kuin vanhemman ikäiset äidit!!

Vierailija

Ehkäpä tässä vielä yhden iltatähden teemmekin ;)

Olin 25 kun 3. lapseni syntyi, joten 4 tai 5 vuotta olisi ihan hyvä väli nyt seuraavaan.. JOs nyt ylipäätään enää saamme lapsia, sitähän ei tiedä, hyvä on kyllä näinkin. Olen vielä nuori ja lapsien ollessa täysi-ikäisiä en ole mikään mummo (siis toivottavasti en ole) =D

Vierailija

Mies hokee koko ajan, että hän haluaa lasten olevan "tehtynä" 30v. mennessä. Nyt ollaan 25 ja yksi lapsi. Itse haaveilen, että nyt tekis toisen perään ja sitten vähän päälle kolmekymppisenä tulis se "iltatähti" tai kaksi. Mutta 35v haluan pitää rajana, koska itse haluan "nauttia keski-iästä" ilman lapsia jaloissa. Esim. nyt 50 v. vanhempani matkustelevat ja nauttivat elämästä, koska lapset on jo lentäneet pois pesästä. Jaksavat hyvin hoitaa lastenlastaan - tosin työelämässä ovat, eli hoitoapua saa vain viikonloppuisin.



Tässä kun on hedelmällistä aikaa vielä n. 15 v, joten ajatukset ehtii varmaan muuttuua...

Vierailija

kuopuksen 41-vuotiaana, ihan ok.



Mutta jos ajattelee sitä, että kauanko voi siirtää, niin oikeasti hedelmällisyys alkaa laskea 35:n jälkeen, ja laskee rajusti 40:n täyttämisen jälkeen (+ keskenmenoja voi alkaa tulla paljon). Eli jos ei tartte siirtää, niin en itse ainakaan siirtäisi yli 38:n noista syistä, mutta en siis jaksamissyistä.

Vierailija

oli lapsi, joka syntyi roimalla ikäerolla sisaruksiinsa nähden, perheen kuopukseksi. Nyt se sitten ilmeisesti on vain nuorimmainen lapsi?Vai?

Vierailija

Odotus ja sektiosta toipuminen sujuivat hyvin, samoin vauva-aika, vaikka vauvalla oli koliikkia. Tyttö on nyt 6-vuotias ja hyvin menee edelleen. Mä olen myös jaksanut tämän nuorimmaisen kanssa paremmin kuin aikoinaan esikoisen kanssa.

Vierailija

Kaksi ensimmäistä tehty 1v1kk ikäerolla 23 ja 24 vuotiaana. Kolmas oli alunperin se viimeinen olin silloin 29v ja sitten nostinkin rimaa ja päätimme vielä tehdä yhden lapsosen ja kas taas nostin rimaa ja tuo viimonen on nyt sitten 3v... eli meillä lapset tuli tehtyä ennen kuin täytin 34v. Enkä tiedä mikä ikä olisi ollut pahin odottaa...tosin tieto lisää tuskaa ja ehkäpä helpointa oli odottaa nuorena ja luottavaisena ensimmäistä ja toista lasta. Eikä tuo lasten ikäerokaan ollut rankkaa...no kaikki tavallaan.

Vierailija

ja jos suunnitelmamme toteutuvat, kolmas syntyy ollessani 35-36-vuotias.



Voisin kuvitella saavani lapsen vielä lähempänä neljääkymppiäkin, mutta toivon mukaan vauva tulee tuohon saumaan. Yli 40-v. en varmaan enää yrittäisi, ihan jo riskienkin vuoksi.

Vierailija

Itse olen 35 ja raskaana. Koen olevani kyllä itse jo liian vähän tähän hommaan, varsinkin kun esikoisen kanssa ikäeroa tulee vuosikymmen. En siis enää raskaaksi aio hankkiutua tämän jälkeen.

Vierailija

Edelliset hieman alle kolmikymppisenä. Mielestäni raskauksissa ei ole ollut eroa ja kolmannen kanssa olen jaksanut etenkin keskimmäistä paremmin. Tai siis ei ole ollut mitään ongelmia.



Tämä lapsi jää kyllä viimeiseksi. 35 oli mulle ehdoton takaraja.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat