Miten voi erota tyylikkäästi ja mahdollisimman vähän miestä satuttaen? Auttakaa :(

Vierailija

Mulle on käynyt nyt tosi ohraisesti.. Eli olen mennyt nyt siinä määrin tosissani rakastumaan toiseen mieheen, etten voi enää omani kanssa jatkaa. Pientä ihastusta on ollut ilmassa monta kuukautta, mutta nyt en enää pysty mitenkään esittämään, että kaikki on hyvin.. Miehenikin aavistelee jotain, mutta viimeksi eilen painotti mulle, että "kaikesta kyllä selvitään".. (tuntui kuin olisi repinyt sydäntäni rinnasta paljain käsin)



Miten mä teen tän oikein? Mies murtuu aivan varmasti.. Voinko mä vain sanoa, että tää parisuhde ei vaan tunnu musta enää hyvältä, vai miten pitkälle totuus kuuluu kertoa? Lisäksi mua painaa se, että mies jäisi taloudellisesti melkoiseen ahdinkoon.. Ystäväni ovat koittaneet hokea mulle, etten voi olla vastuussa toisen elämästä ja onnellisuudesta, mutta ei tunnu yhtään paremmalta :/

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Meilläkin kaikki periaatteessa ihan ok. En vain ole onnellinen ja eroakin olen miettinyt kohta kaksi vuotta. Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, on fiksu, mukava, tekee ainakin puolet kotitöistä, hyvä isä, huolehtii kaikesta, koulutettu, erinomainen sängyssä, söpö kuin mikä, ei vain taida olla minun mies.



Ollaan niin erilaisia että elämä joskus aivan liian hankalaa. Toivon kovasti, että mieheni löytäisi uuden ja olisi onnellinen. Minulla ei ole mitään uutta miestä valmiiksi katsottuna, lähinnä kaipaan itsenäistä elämää yhdessä tyttäreni kanssa ja mahdollisuutta siihen, että joskus löytäisin jotain tätä suurempaa.



Ehkä lapsellista ja naivia haihattelua. Jos vain jostain löytyisi onnellisuus pillerin joka korjaisi kaiken niin lapsikaan ei joutuisi kärsimään erosta. Ei tämä ole kuitenkaan pitemmän päälle reilua miestänikään kohtaan.



Sinuna eroasin, koska ei ole edes lapsia. Jos nyt tuntuu tuolta niin ei se siitä kummene. Jos meillä ei olisi, niin olisin jo eronnut.

Vierailija

nimim. kokemusta on



Älä vaan mene tuhoamaan parisuhdettasi tuollaisen vuoksi.

Aina ei tunnu hyvältä, mutta ihan oikeasti, älä heitä hanskoja tiskiin ihastumisen vuoksi.

Vierailija

En sano juuta tai jaata. Analysoitu on tilannetta kahvikupin ääressä useaan kertaan ja olen omasta näkökulmastani kertonut hänelle, miten oman elämänkokemuksen näen asian tai pikemminkin selventänyt vaihtoehtoja, riskejä ja teroittanut sitä, että helppoa ja mukavaa tietä tilanteesta ei ole ulos. Teki mitä teki, ystäväni on kuitenkin. Luotan häneen ja hänen arviointikykyynsä.



Ja te jotka paheksutte, niin kasvakaa aikuiseksi. Tulette jonain päivänä huomaamaan, että elämä ei olekaan niin mustavalkoista vaan kaikilla asioilla on puolensa. Vaihtamalla ei parane tai sitten paranee, eihän sitä koskaan tiedä etukäteen. Ensihuuma menee aina ohi 1-3 vuodessa, mutta kokonaisuudessaan uusi elämä voi olla tyydyttävämpi. Lisäksi täytyy miettiä sitä, mitä on odotettavissa tältä uudelta kuviolta ja siitä syntyvältä uusperheeltä? Miten tilanne vaikuttaa lapseen ja onko nykyinen suhde oikeasti kuollut ja kuopattu? Vai oletko kehittänyt tuon epätyydyttävän suhteen -teorian vasta, kun huuma iski toisen kanssa päälle? Haluaisitko eroa, jos tätä toista ei olisi? Onko poissuljettu katkaista tämä toinen suhde ja yrittää vaikka pariterapiaa?

Vierailija

Paska olet ja ihan hyvä, jos omatuntosi kolkuttaa. Parempi on että päästät miehesi menemään omille teilleen ja vieläpä annat mennä tosi suutuksissa. Siitä vihasta on paljon helpompi alkaa uusi elämä, koska viha tuo voimaa. Vai vielä muka vähän satuttaen?!? Haloo!

Vierailija

ja että omat puutteet voi unohtaa vaihtamalla uuteen suhteeseen. Silloin monesti ei seuraavassakaan suhteessa ole loppujen lopuksi sen parempaa, jos sitä onnea hakee vain toisen kautta. Tietysti joskus voi käydä mäihä: jos on oikeasti valinnut alunperin väärän kumppanin, niin asia on sillon selvä eikä sitä tarvitse epäillä! Mutta sinä ap mietit myös miestäsi, eli kyse lienee seksuaalisesta himosta johonkin uuteen...? Toivottavasti et sekoita sitä rakkauteen! Kinkkinen tilanne jos kaipaat fyysisesti toista miestä, mutta ennen kuin teet mitään ratkaisevaa, mieti edes teoriassa, miten voisit pelastaa liittosi(?)

Vierailija

Jokin vain puuttuu, eikä sitä tunnu tässä löytyvän. Meinasin ottaa asian puheeksi mieheni kanssa mahdollisimman pian, tuskin nyt tänään kun meille on huomenna tulossa talo täyteen sukulaisia ja ystäviä.. Mutta ei tästä taida muuta ulospääsyä olla. Koetetaan pitää vahingot minimissä..



Niin ja minä ihan tosissani olen yrittänyt ja yrittänyt, puhunut miehen kanssakin suhteen tilasta, mutta miehen mielestä kaikki on ok eikä hän näe tarvetta järjestelyille..



Kiitos kaikille vastainneille, jokaisessa vastauksessa oli jotain ajateltavaa ja pohdittavaa.



ap

Vierailija

Jos ap ei ole miehensä kanssa onnellinen ja on jo täysin rakastunut toiseen, niin KENEN etu on, että ap jää onnettomaan suhteeseen ja unohtaa miehen, johon on palavasti rakastunut? Kun ei ole lapsiakaan?



Olen kyllä sitä mieltä, että eroa ei kannata hätäpäin ja kevyin perustein tehdä, mutta en ymmärrä sitäkään, että suhteessa on väkisin oltava jollei HALUA. Aikuisia ihmisiä ollaan, ja kaikilla yksi elämä, eli joku raja täytyy sillä uhrautuvuudellakin olla.



Jos ap tiedät, ettet miehesi kanssa enää voi olla, niin ole rehellinen, se on ainut neuvoni. Pöytä puhtaaksi vain, niin toipumistyö voi terveesti alkaa molemmin puolin.

Vierailija

Täytyy tarkentaa tilannetta nyt hieman, koska niin moni kommentoi tuosta 'ohimenevästä ihastuksesta'.. Oon ollut nykyisen mieheni kanssa 6 vuotta, ei lapsia (kun ei ole tullut), talo + kotieläimet+ auto löytyy, eli omaisuuden osalta perussetti. Rakastan miestäni, mutta en ehkä enää siten, kuten vaimon kuuluisi miestään rakastaa.. Enemmän tämä on huolta toisen jaksamisesta ja pärjäämisestä, toissijaisesti huonoa omatuntoa omista tunteista (tai siitä, että ne ovat kadonneet)..



Tapasin tän toisen miehen kesän lopulla, ja ihastuin kyllä jo sillon aika paljon. On tavattu ehkä kerran kuussa alkuunsa ja aina sattumalta. Nyt sitten hiljattain ollaan viestitelty ja pari kertaa käyty kahvilla.. Mä en pääse tästä yli enkä ympäri, että haluaisin elämän sen miehen kanssa. Oon aatellut, että muuttaisin yksin jonnekin, en siis haluaisi rynnätä suin päin mihinkään kimppa-asumisiin. En mä sano, etteikö tämä ihastus vois mennä ohitse, mutta toisaalta tämän myötä kaikki kipinä nykyisen mieheni kanssa on mennyttä. En voi syödä enkä nukkua, kun aattelen sitä toista vaan.. Mua ahdistaa mieheni kosketus ja aina kun hän puhuu jotain tulevaisuudestamme niin kurkkuani kuristaa. Ei tunnu oikealta pitkittää tätä; miehenihän suunnittelee koko ajan tulevaisuuttaan mun varaani.. Olisin onnellinen ja helpottunut, jos miehelläni olisi joku toinen..





ap

Vierailija

Etkö aikuisena ihmisenä tajua ettet tunne tätä uutta ihmistä yhtään? Sinulla on romanttiset haavekuvat siitä millainen se ihminen on ja koska tunteesi perustuvat haavekuvaan, hän on houkuttelevampi kuin miehesi jossa tiedät olevan ärsyttäviä vikoja.



Sääli jos tuollaisen takia erotaan. Mutta niinhän monet tekee, antaa helposti periksi.

Vierailija

Kysehän ei nyt taida olla "vain" siitä että ap on ihastunut vaan että hän on ollut tyytymätön suhteeseensa jo piiiiitkän aikaa. Ja nyt vaan tämä uusi mies on pannut vauhtia asioihin ap:lla.



Miksi jäädä suhteeseen joka on tuntunut pahalta jo pitempään? Varsinkaan kun ei ole lapsia. Jos suhde on tuntunut väärältä jo aikaisemmin niin ei se mihinkään muutu - varsinkaan jos/kun niitä lapsia rupeaisi siunaantumaan.



On totta ettei ap oikeastaan tiedä mitään uudesta miehestä. Mutta tarvitseeko tietääkään jos hän tietää ettei ole onnellinen nykyisen miehensä kanssa?Sillä toistan taas - ap:han oli tyytymätön jo ennen tätä ihastusta. Voi olla että ap joutuu ojasta allikkoon jos menee yhteen tämän uuden miehen kanssa mutta....jos hän pysyy tässä nykyisessä suhteessa niin hän pysyy takuuvarmasti siellä ojassa. Lähtemällä epätyydyttävästä suhteesta hänellä on edes mahdollisuus päästä heti (ja varmasti myöhemmin jos ei heti) sieltä ojasta pois kuivalle maalle.



Jos kuvioissa olisi mukana lapsia niin tilanne olisi erilainen mutta kun ei ole niin miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitää (nuorena käsitän tässä kenet tahansa alle 30v jolla ei ole lapsia) pysyä suhteessa vain siksi että on joskus sattunut päätymään ko. miehen kanssa yhteen?

Vierailija

Mä en tajua ollenkaan, kun kerran lapsia ei ole kuvioissa, niin silloin ei missään nimessä kannata jäädä!



Muuten siinä käy helposti niin, että yritetään ja yritetään, ja tehdään niitä lapsiakin, jotta olisi enemmän sitoumuksia siihen toiseen, ja se liitto tuntuisi paremmalta... ja sitten lopulta erottaisi kuitenkin.



Joten ap. eroa ihmeessä, jos tuntuu tuolta! Ehkä huomaat tehneesi virheen, kuka sen voi tietää. Parempi kuitenkin erota nyt, kuin sitten vasta, jos niitä lapsiakin olisi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat