Vierailija

Mulle on käynyt nyt tosi ohraisesti.. Eli olen mennyt nyt siinä määrin tosissani rakastumaan toiseen mieheen, etten voi enää omani kanssa jatkaa. Pientä ihastusta on ollut ilmassa monta kuukautta, mutta nyt en enää pysty mitenkään esittämään, että kaikki on hyvin.. Miehenikin aavistelee jotain, mutta viimeksi eilen painotti mulle, että "kaikesta kyllä selvitään".. (tuntui kuin olisi repinyt sydäntäni rinnasta paljain käsin)



Miten mä teen tän oikein? Mies murtuu aivan varmasti.. Voinko mä vain sanoa, että tää parisuhde ei vaan tunnu musta enää hyvältä, vai miten pitkälle totuus kuuluu kertoa? Lisäksi mua painaa se, että mies jäisi taloudellisesti melkoiseen ahdinkoon.. Ystäväni ovat koittaneet hokea mulle, etten voi olla vastuussa toisen elämästä ja onnellisuudesta, mutta ei tunnu yhtään paremmalta :/

Sivut

Kommentit (33)

Meilläkin kaikki periaatteessa ihan ok. En vain ole onnellinen ja eroakin olen miettinyt kohta kaksi vuotta. Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, on fiksu, mukava, tekee ainakin puolet kotitöistä, hyvä isä, huolehtii kaikesta, koulutettu, erinomainen sängyssä, söpö kuin mikä, ei vain taida olla minun mies.



Ollaan niin erilaisia että elämä joskus aivan liian hankalaa. Toivon kovasti, että mieheni löytäisi uuden ja olisi onnellinen. Minulla ei ole mitään uutta miestä valmiiksi katsottuna, lähinnä kaipaan itsenäistä elämää yhdessä tyttäreni kanssa ja mahdollisuutta siihen, että joskus löytäisin jotain tätä suurempaa.



Ehkä lapsellista ja naivia haihattelua. Jos vain jostain löytyisi onnellisuus pillerin joka korjaisi kaiken niin lapsikaan ei joutuisi kärsimään erosta. Ei tämä ole kuitenkaan pitemmän päälle reilua miestänikään kohtaan.



Sinuna eroasin, koska ei ole edes lapsia. Jos nyt tuntuu tuolta niin ei se siitä kummene. Jos meillä ei olisi, niin olisin jo eronnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

nimim. kokemusta on



Älä vaan mene tuhoamaan parisuhdettasi tuollaisen vuoksi.

Aina ei tunnu hyvältä, mutta ihan oikeasti, älä heitä hanskoja tiskiin ihastumisen vuoksi.

En sano juuta tai jaata. Analysoitu on tilannetta kahvikupin ääressä useaan kertaan ja olen omasta näkökulmastani kertonut hänelle, miten oman elämänkokemuksen näen asian tai pikemminkin selventänyt vaihtoehtoja, riskejä ja teroittanut sitä, että helppoa ja mukavaa tietä tilanteesta ei ole ulos. Teki mitä teki, ystäväni on kuitenkin. Luotan häneen ja hänen arviointikykyynsä.



Ja te jotka paheksutte, niin kasvakaa aikuiseksi. Tulette jonain päivänä huomaamaan, että elämä ei olekaan niin mustavalkoista vaan kaikilla asioilla on puolensa. Vaihtamalla ei parane tai sitten paranee, eihän sitä koskaan tiedä etukäteen. Ensihuuma menee aina ohi 1-3 vuodessa, mutta kokonaisuudessaan uusi elämä voi olla tyydyttävämpi. Lisäksi täytyy miettiä sitä, mitä on odotettavissa tältä uudelta kuviolta ja siitä syntyvältä uusperheeltä? Miten tilanne vaikuttaa lapseen ja onko nykyinen suhde oikeasti kuollut ja kuopattu? Vai oletko kehittänyt tuon epätyydyttävän suhteen -teorian vasta, kun huuma iski toisen kanssa päälle? Haluaisitko eroa, jos tätä toista ei olisi? Onko poissuljettu katkaista tämä toinen suhde ja yrittää vaikka pariterapiaa?

Paska olet ja ihan hyvä, jos omatuntosi kolkuttaa. Parempi on että päästät miehesi menemään omille teilleen ja vieläpä annat mennä tosi suutuksissa. Siitä vihasta on paljon helpompi alkaa uusi elämä, koska viha tuo voimaa. Vai vielä muka vähän satuttaen?!? Haloo!

ja että omat puutteet voi unohtaa vaihtamalla uuteen suhteeseen. Silloin monesti ei seuraavassakaan suhteessa ole loppujen lopuksi sen parempaa, jos sitä onnea hakee vain toisen kautta. Tietysti joskus voi käydä mäihä: jos on oikeasti valinnut alunperin väärän kumppanin, niin asia on sillon selvä eikä sitä tarvitse epäillä! Mutta sinä ap mietit myös miestäsi, eli kyse lienee seksuaalisesta himosta johonkin uuteen...? Toivottavasti et sekoita sitä rakkauteen! Kinkkinen tilanne jos kaipaat fyysisesti toista miestä, mutta ennen kuin teet mitään ratkaisevaa, mieti edes teoriassa, miten voisit pelastaa liittosi(?)

Jokin vain puuttuu, eikä sitä tunnu tässä löytyvän. Meinasin ottaa asian puheeksi mieheni kanssa mahdollisimman pian, tuskin nyt tänään kun meille on huomenna tulossa talo täyteen sukulaisia ja ystäviä.. Mutta ei tästä taida muuta ulospääsyä olla. Koetetaan pitää vahingot minimissä..



Niin ja minä ihan tosissani olen yrittänyt ja yrittänyt, puhunut miehen kanssakin suhteen tilasta, mutta miehen mielestä kaikki on ok eikä hän näe tarvetta järjestelyille..



Kiitos kaikille vastainneille, jokaisessa vastauksessa oli jotain ajateltavaa ja pohdittavaa.



ap

Jos ap ei ole miehensä kanssa onnellinen ja on jo täysin rakastunut toiseen, niin KENEN etu on, että ap jää onnettomaan suhteeseen ja unohtaa miehen, johon on palavasti rakastunut? Kun ei ole lapsiakaan?



Olen kyllä sitä mieltä, että eroa ei kannata hätäpäin ja kevyin perustein tehdä, mutta en ymmärrä sitäkään, että suhteessa on väkisin oltava jollei HALUA. Aikuisia ihmisiä ollaan, ja kaikilla yksi elämä, eli joku raja täytyy sillä uhrautuvuudellakin olla.



Jos ap tiedät, ettet miehesi kanssa enää voi olla, niin ole rehellinen, se on ainut neuvoni. Pöytä puhtaaksi vain, niin toipumistyö voi terveesti alkaa molemmin puolin.

Täytyy tarkentaa tilannetta nyt hieman, koska niin moni kommentoi tuosta 'ohimenevästä ihastuksesta'.. Oon ollut nykyisen mieheni kanssa 6 vuotta, ei lapsia (kun ei ole tullut), talo + kotieläimet+ auto löytyy, eli omaisuuden osalta perussetti. Rakastan miestäni, mutta en ehkä enää siten, kuten vaimon kuuluisi miestään rakastaa.. Enemmän tämä on huolta toisen jaksamisesta ja pärjäämisestä, toissijaisesti huonoa omatuntoa omista tunteista (tai siitä, että ne ovat kadonneet)..



Tapasin tän toisen miehen kesän lopulla, ja ihastuin kyllä jo sillon aika paljon. On tavattu ehkä kerran kuussa alkuunsa ja aina sattumalta. Nyt sitten hiljattain ollaan viestitelty ja pari kertaa käyty kahvilla.. Mä en pääse tästä yli enkä ympäri, että haluaisin elämän sen miehen kanssa. Oon aatellut, että muuttaisin yksin jonnekin, en siis haluaisi rynnätä suin päin mihinkään kimppa-asumisiin. En mä sano, etteikö tämä ihastus vois mennä ohitse, mutta toisaalta tämän myötä kaikki kipinä nykyisen mieheni kanssa on mennyttä. En voi syödä enkä nukkua, kun aattelen sitä toista vaan.. Mua ahdistaa mieheni kosketus ja aina kun hän puhuu jotain tulevaisuudestamme niin kurkkuani kuristaa. Ei tunnu oikealta pitkittää tätä; miehenihän suunnittelee koko ajan tulevaisuuttaan mun varaani.. Olisin onnellinen ja helpottunut, jos miehelläni olisi joku toinen..





ap

Etkö aikuisena ihmisenä tajua ettet tunne tätä uutta ihmistä yhtään? Sinulla on romanttiset haavekuvat siitä millainen se ihminen on ja koska tunteesi perustuvat haavekuvaan, hän on houkuttelevampi kuin miehesi jossa tiedät olevan ärsyttäviä vikoja.



Sääli jos tuollaisen takia erotaan. Mutta niinhän monet tekee, antaa helposti periksi.

Kysehän ei nyt taida olla "vain" siitä että ap on ihastunut vaan että hän on ollut tyytymätön suhteeseensa jo piiiiitkän aikaa. Ja nyt vaan tämä uusi mies on pannut vauhtia asioihin ap:lla.



Miksi jäädä suhteeseen joka on tuntunut pahalta jo pitempään? Varsinkaan kun ei ole lapsia. Jos suhde on tuntunut väärältä jo aikaisemmin niin ei se mihinkään muutu - varsinkaan jos/kun niitä lapsia rupeaisi siunaantumaan.



On totta ettei ap oikeastaan tiedä mitään uudesta miehestä. Mutta tarvitseeko tietääkään jos hän tietää ettei ole onnellinen nykyisen miehensä kanssa?Sillä toistan taas - ap:han oli tyytymätön jo ennen tätä ihastusta. Voi olla että ap joutuu ojasta allikkoon jos menee yhteen tämän uuden miehen kanssa mutta....jos hän pysyy tässä nykyisessä suhteessa niin hän pysyy takuuvarmasti siellä ojassa. Lähtemällä epätyydyttävästä suhteesta hänellä on edes mahdollisuus päästä heti (ja varmasti myöhemmin jos ei heti) sieltä ojasta pois kuivalle maalle.



Jos kuvioissa olisi mukana lapsia niin tilanne olisi erilainen mutta kun ei ole niin miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitää (nuorena käsitän tässä kenet tahansa alle 30v jolla ei ole lapsia) pysyä suhteessa vain siksi että on joskus sattunut päätymään ko. miehen kanssa yhteen?

Mä en tajua ollenkaan, kun kerran lapsia ei ole kuvioissa, niin silloin ei missään nimessä kannata jäädä!



Muuten siinä käy helposti niin, että yritetään ja yritetään, ja tehdään niitä lapsiakin, jotta olisi enemmän sitoumuksia siihen toiseen, ja se liitto tuntuisi paremmalta... ja sitten lopulta erottaisi kuitenkin.



Joten ap. eroa ihmeessä, jos tuntuu tuolta! Ehkä huomaat tehneesi virheen, kuka sen voi tietää. Parempi kuitenkin erota nyt, kuin sitten vasta, jos niitä lapsiakin olisi.

Jos toinen välittää, niin ei voi erota tyylikkäästi ja toista satuttamatta, niin se vaan on.



Jos on naimisissa idiootin kanssa, niin sitten ei ole vaikeetakaan (varsinkaan jos sattuu itsekin olemaan idiootti).

Montako kertaa olet tavannut miehen? Montako tuntia olette olleet yhdessä? Et voi mitenkään tietää millaista arki olisi tuon toisen miehen kanssa vaikka voit arvailla, että se olisi ihanaa. Samoin voit ajatella, ettää tunnet miehen, mutta eihän nyt kukaan voi tuntea toista kun ettei ole vielä edes kunnolla seurustelleet.

Minulla on ihan samanlainen juttu takana. Eikä edes vielä ihan takana. Rakastuin toiseen mieheen kovasti. Yhteistä eloa mieheni kanssa oli 15v. ja toinenkin mies on naimisissa ja lapsiakin on molemmilla... Suunnittelimme eroa ja yhteistä elämään.... Päätimme kuitenkin katsoa avioliittomme loppuun, emme kumpikaan halunneet erota toistemme takia vaan siksi, että oma avioliitto ei toimi. Nyt katsomme niitä avioliittojamme edelleen, olemme katsoneet kohta pari vuotta. Rakkautta on edelleen, mutta järkeäkin alkaa tulla pikkuhiljaa. Oman mieheni kanssa on alkanut mennä paremmin. En tiedä kuinka tässä käy, mutta toivon, että emme kumpikaan eroa. Toisaalta haluaisin pitää tämän toisen miehen itselläni edes vähän...

Ajatuksesi ovat niin tuttuja. Minä ajattelin ihan samalla tavalla rakastumisen ensi huumassa. Toivon todella kovasti, että pistäisi asiaa vähän jäähylle... eihän se tilanne mihinkään karkaa.... Ei päätöksiä tarvitse heti tehdä. Rakastaako tämä toinen mies sinua? Onko hänellä perhettä?

Olin itsekin avioliitossa, jossa kaikki oli tavallaan ihan ok, mutta olin kuitenkin jotenkin aika onneton. Oikeastaan jo ennen kuin tapasin toisen miehen, jonka kanssa kaikki tuntui alusta lähtien oikealta, olin ajatellut, että minun ei ole tähän avioliittoon mikään pakko jäädä. Kerroin aviomiehelleni varsin rehellisesti ja suoraan, mikä tilanne on ja että haluan erota. Keskustelimme siitä, mikä on mennyt pieleen ja mitä asioille OLISI pitänyt tehdä. Ajattelin silloin ja ajattelen edelleen, että meistä ei vain ole olemaan onnellisia yhdessä, sillä olemme ihan liian erilaisia eikä meillä sitten loppujen lopuksi ollut muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Mies oli aika onneton muutaman kuukauden, mutta kyllä se siitä tasoittui. Kun on päättänyt lähteä, on paras olla rehellinen ja välttää toisen syyllistämistä.

Tulet katkerasti katumaan, jos jätät hyvän miehen ohimenevän ihastuksen takia. Uskon että melkein kaikilla on pitkissä suhteissa ihastuksia, toiset pienempiä ja toiset palavampia, mutta siltikin kannattaa käyttää kylmää järkeä kaiken tunnekuohun keskelläkin. Kiität takuulla siitä itseäsi, varmasti ennemmin kuin arvaatkaan.

Mua on ahdistanut jo pidempään.. Mutta siis oon kuitannut sen normaaliksi arjeksi vaan ja koittanut etsiä uusia harrastuksia jne. Oon miettinyt eroa paikoitellen ehkä vuoden, mutta aina jatkanut ja aatellut että tasoittuu. Mut ei sit tasoittunutkaan, mutkistui vaan..



ap

koeajaisin sen uuden kokelaan ennen kuin heittäisin vanhan menemään. Entäs jos se onkin paha pettymys jossain olennaisessa suhteessa (arvannet mitä tarkoitan)? Ethän sinä tunne sitä vielä yhtään!

Factahan on, että olet rakastunut ja haluat toista miestä, mutta haluatko erota vain sovinnaisuuden vuoksi? Meillä oli samanlainen aviokriisi pari vuotta sitten. Vaimo rakastui toiseen mieheen ja minä en halunnut menettää vaimoani. Ei se tietenkään herkkua ollut, mutta annoin vaimolle tilaa. Meille ei tullut eroa ja toinen mieskin jäi vuoden kuluessa.

Meitä yhdisti lapset ja yhteinen arki. Heidän välilleen ei sitten arkea syntynyt.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat