Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten te työssä käyvät ehditte mitään?

Vierailija

Alkaa ilmeisesti jo arki ahdistaa, kun tätä aloin miettiä. Miten te itse ehditte harrastaa ja rentoutua? Viikonloppuisin ehtii, kun tietoisesti välttää kaikkea ylimääräistä ohjelmaa. Silloinkin yleensä siivotaan ja käydään kaupassa ja hoidetaan rästihommia. Viikolla ei ehdi mitään. Aamulla lapset päiväkotiin ja kouluun, töihin, tukkaputkella kotiin hakemaan lasta päiväkodista, ruoka perheelle, pyykinpesua, tiskausta, lasten kuskaamista harrastuksiin, seuraavan päivän vaatteiden ja esim. liikuntakamppeiden katsominen lapsille, yhteisistä asioista sopimista, iltapalat ja suihkut ja lapset nukkumaan. Kello on useimmiten yli yhdeksän, enkä ole yhtään ehtinyt ajatella itseäni koko päivänä. Kampaamokäynnit, omat hankinnat tai menot aiheuttavat aina kauhean stressin. Mistään ei tahdo löytyä aikaa.



Miten joku ehtii harrastaa, käydä kampaajalla, ajatella omia ajatuksia, nauttia elämästään??

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Minulla 4 lasta. 3 ala-koululaista ja 4vuotias. Nuorimmalla ei vielä harrastuksia, 7v 1krt/vko, 10v 2krt/vko, 11v 2krt/vko. Vain ma ja ti joudun kuljettamaan.



Itse pääsen töistä halutessani jo 14.00 ja perjantaisin 12.00 (olen opettaja), joten pari kertaa suoraan salille ja vasta sitten haen pk ikäisen, isommat vahtii 7v:sta. Mies kotona aina vasta 18-19, joten aika lailla minulle jää tuo illan pyörittäminen.



Opiskelin vielä työn ohessa täysipäiväisesti 2v (lto-tutkinnosta-lo-tutkintoon, eli kandista maisteriksi) ja olihan tuo aikamoista säätöä ja mummit ja papat ja naapuritkit jeesasi välillä, että sain tuon kaipaamani tutkinnon suoritettua.



Lauantaisin siivotaan ja sunnuntaisin vain ollaan. Onhan tämä elämä aika haipakkaa toisinaan, mutta olemme onnellisia näin.

Vierailija

Jos kaksi vanhempaa hoitaa niitä kotijuttuja ja lapsia töiden jälkeen, niin tuskin mitään ongelmaa pitäisi olla..

MEillä ainakin molemmat osallistutaan tasapuolisesti lastenhoitoon ja kodinhoitoon.

Vierailija

Kukaan ei pidä ongelmana. On vaikeaa vain 2-3 päivää viikossa.



ap



Lainaus:

Oletko hakenut apua kunnalta, että saisit omaa aikaa, joka tukee jaksamistasi?

Vierailija

Mä lähdin heräsin aamulla ennen kuutta. Vein koiran, söin aamupalan ja lähdin töihin. Mies meni myöhemmin töihin, hoiti lapset kouluun ja päiväkotiin. Mä pääsin hakemaan lapsen päiväkodista juuri ennen klo. viittä. Käytiin kaupassa, tein ruuan jos oli tarpeen, siivoilin paikkoja, tarkastin läksyt jne.

En kyllä todellakaan jaksanut enää mitään harrastaa tai tavata kavereita.

Mies on yksityisyrittäjä.



Me tehtiin niin että, mä jäin kotiin. Nyt jaksan, jaksan lapsien kanssa hyvin, on ihanaa kun saan olla kotona ja heitä vastassa kun tulevat koulusta. Tapaan kavereita ja harrastan. Nyt voin sanoa että mä elän ihanaa elämää ja olen satavarmasti onnellinen ja tyytyväinen, niin ovat muutkin perheenjäsenet.

Vierailija

oletteko viikolla koko perhe koossa lainkaan? Olen tätäkin miettinyt, mutta tuntuu liian hurjalta. Yksi harrastus on miehellä viikossa ja itse olen yhtä yrittänyt, mutta se on yleensä jäänyt, koska se on lisännyt stressiä, ei ole helpottanut sitä.



Teillä ei ilmeisesti lapset vielä harrasta?



ap



Lainaus:

Joka päivä lapset hoitoon klo 7 (itse töihin 7.30), haku 15.30-16. Arkena aina on valmiita illallisruoka joko edellispäivästä tai pakkasesta. Yleensä syödään kahta ruokaa + 1 eines ma-pe.



Itse harrastan 3-4 krt viikko 1h kerralla esim. ma, ke, pe (ja su). Muina iltoina olen lasten kanssa.



To-illalla minä tai mies käy kaupassa (=viikko-ostokset) joko lasten kanssa tai ilman. La tai su aamuna siivotaan (n. 1h). Pyykkiä pestään max 2krt viikko, ravistellaan heti ja annetaan rauhassa kuivua (=ei "ikinä" tarvitse silittää).



Mies harrastaa lähes joka päivä, mutta pääseekin töistä jo 14-15 maissa, joten on jo kotona 17 maissa, ja sen jälkeen 100% mukana kotihommissa.



Kampaapo yms. ajat joudun minäkin sovittamaan kalenteriin, yleensä hoituu niin, että mies "luopuu" harrastuksestaan sinä iltana.



Voi olla ehkä hieman stressaavaa jonkun mielestä, mutta itse tulisin hulluksi jos olisin vain äiti + vaimo + työntekijä!

Vierailija

Meillä kolmasluokkalainen iltapäivät kotona, voisikin tosiaan tehdä joskus pikkuhommia. Täytyykin ottaa asia esiin.



ap



Lainaus:

Välillä tunnen, että aikani ei riitä ja kaikki nuo "velvollisuudet" stressaannuttavat.

Mun miehellä on epäsäännöllinen vuorotyö ja usein iltaisin hoidan lapset ja kaikki ne koulu- ja hoitotarvittavat yksin sekä harrastukset.

Eniten mulla stressiä aiheuttaa ruoan valmistus ja ehkä harrastuksiin kuskaaminen.



Lippujen ja lappujen allekirjoitukseen mun mielestä toimii se, että heti kun näkee lapsen kysyy onko jotain näytettävää (meillä ekaluokkalsinen ei välttämättä itse muista näyttää, kolmasluokkalisnen jo muistaa) ja heti allekirjoitukset. Ei jää vaivaamaan, vaan heti hoidettu.

Ja jääkaapin oveen, siihen lukkareiden viereen muistettavat tapahtumat.



Vaatteet katson lapsille illalla iltapesurituaalina. Eli kun lapset riisuvat vanhoja ja vievät pyykkin, minä otan uudet pinoihin.



Mun mielstä yleensäkin kiireen tuntua helpottaa asioiden rutinoiminen. Esim. minä laitan pyykkikoneen aina samaan aikaan päälle, tietyn asian jälkeen, niin muistan sen ja vanhan viikkaus siinä sitten samalla.



Ruoka on siis heikkokohtani ja usein on puolivalmistetta tai einestä jne. Minusta vaan tuntuu väsyttävälle käydä tekemään sitä ruokaa.



Ajattelen, että nämä on ne ruuhkavuodet ja lasten kasvaessa, he muuttuvat omatoimisemmaksi ja helpottaa sitä kautta.

Nyt en harratsa mitään omaa. Perheen kanssa yhdessä viikonloppuisin voidaan käydä elokuvissa, uimahallissa, naapurikaupungissa ravintolassa jne. Tai pelata lautapelejä.



Yksi vinkki vielä. Meillä lapset usein tyhjentävät asyianpesukoneen koulusta tultuaan ja välillä pyydän heitä imuroimaankin.

Jälki ei tietysti ole täydellistä, mutta ainakin ne hiekat saa eteisestä pois.

Vierailija

Lohdullista huomata, että muutkin ovat samassa tilanteessa. Joskus tuntuu, että kaikki muut ehtivät helposti harrastamaan ja toteuttamaan itseään, itse vaan tahii tässä ainaisessa aikapulassa ja riittämättömyyden tunteissa.



Itsestähän se paljon on kiinni. Pitäisi vaan enemmän järjestää lapsia hoitoon ja kieltäytyä välillä menemisistä ihan vaan itsekkäästi. Mekin yleensä käydään sukulaisissa toisilla paikkakunnilla, harvemmin kukaan tulee meille.



Tiedän myös, että parempi fyysinen kunto auttaisi paljon, mutta sekin on tässä "kiireessä" päässyt rapistumaan.



ap

Vierailija

Tuotahan se pitkälti on, mutta siihen tottuu, eikä se sitten enää oikeasti tunnu niin pahalta kuin noin kirjoitettuna.



Organisointi auttaa, mutta meillä esim. sellaiset viikot, kun mies on reissussa, romuttavat parhaankin organisoinnin, koska kaikelle jää entistä vähemmän aikaa ja silloin juurikin oikoo tietä esim. eineksillä, jättämällä pyykinpesun viikonloppuun (joka kostautuuu) ja luopumalla tip top järjestyksestä (joka taas itseäni ahdistaa suunnattomasti). Meillä ei ole paljoa harrastuksia, itselläni ei yhtäkään, mutta 3 eri ikäistä lasta joilla kullakin yksi harrastus viikossa kuormittaa arki-iltoja aika paljon kuitenkin.

Vierailija

mulla ei ole omaa aikaa edes töissä, koska olen sielläkin lasten parissa, omia ruokailu-tai kahvitaukoja ei tunneta, vessaan ei tunnu ehtivän töissä eikä kotona. Olen yrittänyt sitkeästi pitää kiinni yhdestä omasta harrastuksesta, mutta ei se oikein onnistu. Sitten hommat kaatuu päälle seuraavana päivänä, jos kukaan ei ole ollut kotona ruokaa laittamassa tai pyykkiä pesemässä. Mies kun on sitten sen illan harrastuskuskauksissa kiinni.

Vierailija

Mies vähän lyhentää, arkivapaita ei ole kummallakaan. Tässä tilanteessa se nyt vaan ei onnistu, vaikka olisikin ideaali.



ap



Lainaus:

Täytyykö elämän olla yhtä suorittamista? Meillä minä teen osa-aikatyötä, mikä tarkoittaa, että tulot ovat pienemmät, ja tingitään esim. matkustamisesta, sisustamisesta (tosin +30-iässä koti on jo suht ok) Tilalle saan kiireettömiä arkivapaita ja aikaa lasten kanssa, sekä aika tehdä kotitöitä rauhassa,aikaa hoidella kampaaja tmv. menoja. Lapset 2½v ja 5v.

Vierailija

Ja niitä voi laittaa kaksikin vierekkäin. Meillä riittää yksi korkea, sellainen jääkaappi-pakastimen korkuinen. Pakastin on erikseen.



Ja pääkaupunkiseutu on juuri tuon takia niin painajaismainen asuinpaikka, kun siellä ei minkäänlainen järkevä ajanhallinta ole mahdollista tavalliselle työssäkäyvälle. Kyllästyin jatkuvaan bussissa istumiseen, kun mitään yksinkertaistakaan asiaa ei saanut hoidetuksi työpäivän päälle ilman puolentoista tunnin ajanhukkaa. Koko ilta meni yhden silmäneulan ostamiseen, noin kuvainnollisesti.



Sieltä pois muuttaessani sain täältä "muualta Suomesta" keskusta-asunnon, josta tosiaan on kävelymatka ihan kaikkiin harrastuksiin mitä kuvitella saattaa. Mikään ei ole helpottanut elämää yhtä paljon.

Vierailija

Joka päivä lapset hoitoon klo 7 (itse töihin 7.30), haku 15.30-16. Arkena aina on valmiita illallisruoka joko edellispäivästä tai pakkasesta. Yleensä syödään kahta ruokaa + 1 eines ma-pe.



Itse harrastan 3-4 krt viikko 1h kerralla esim. ma, ke, pe (ja su). Muina iltoina olen lasten kanssa.



To-illalla minä tai mies käy kaupassa (=viikko-ostokset) joko lasten kanssa tai ilman. La tai su aamuna siivotaan (n. 1h). Pyykkiä pestään max 2krt viikko, ravistellaan heti ja annetaan rauhassa kuivua (=ei "ikinä" tarvitse silittää).



Mies harrastaa lähes joka päivä, mutta pääseekin töistä jo 14-15 maissa, joten on jo kotona 17 maissa, ja sen jälkeen 100% mukana kotihommissa.



Kampaapo yms. ajat joudun minäkin sovittamaan kalenteriin, yleensä hoituu niin, että mies "luopuu" harrastuksestaan sinä iltana.



Voi olla ehkä hieman stressaavaa jonkun mielestä, mutta itse tulisin hulluksi jos olisin vain äiti + vaimo + työntekijä!

Vierailija

Täytyykö elämän olla yhtä suorittamista? Meillä minä teen osa-aikatyötä, mikä tarkoittaa, että tulot ovat pienemmät, ja tingitään esim. matkustamisesta, sisustamisesta (tosin +30-iässä koti on jo suht ok) Tilalle saan kiireettömiä arkivapaita ja aikaa lasten kanssa, sekä aika tehdä kotitöitä rauhassa,aikaa hoidella kampaaja tmv. menoja. Lapset 2½v ja 5v.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat