Miksi naimisiin?

Vierailija

Minulla on ongelma. Odotan mieheni kanssa esikoista ja nyt hän sitten meni kosimaan minua. Olen itse ollut aina "avioliittovastainen". En todellakaan tiedä, miksi pitäisi mennä naimisiin. Enkä tiedä mitä vastaan.

Mitä hyviä puolia avioliitossa on?

Sivut

Kommentit (69)

Vierailija

että kun mieheni sairastuu, vammautuu, joutuu syyttään työttömäksi, niin eipä oo mun homma huolehtia siitä.



Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

. Eipä silloin ainakaan elatusvelvollisuus miestäsi kohtaan koske sua.




Eikä ilmeisesti ymmärrä edes hävetä.




haluaisi laiskotella tai hoitaa lapsiamme kotona siihen asti, kun ne täyttävät 15.

En todellakaan suostuisi siihen.

Vierailija

Lainaus:

Musta on tärkeää säilyttää itsenäisyyteni ja se, että voin lähteä tästä suhteestä koska tahansa. En halua, että mies alkaa pitää minua itsestäänselvyytenä, eikä enää panosta suhteeseemme.


naimisiinmenon jälkeen, mutta mieheni onkin romantikko ja on onnessaan kun hänellä on aviovaimo :) Onnellinen olen minäkin. (Muistelemme esim edelleen usein hääpäiväämme ja häämatkaa..)

Vierailija

Järkeviä syitä:

- lapsesi isyyttä ei tarvitse selvittää

- erotessa tai miehen kuollessa sinun ja lapsesi asema on paremmin turvattu

- monien ulkopuolisten (mm. miehesi ihastukset) silmissä vaimo on aivan eri asia kuin joku avokki, mikä lie tilapäinen hutsu

Vierailija

No jos teille lapsi on tulossa ja miestäsi rakastat niin miksi et menisi? Kyllähän avioliitto helpottaa/yksinkertaistaa monia virastollisia juttuja. Esimerkiksi henkivakuutusasiat yms. on huomattavasti yksinkertaisempi hoidella kun on aviopari.



En siis ole mikään "avioliittofundamentalisti", mutta yleisen elämisen ja olemisen kannalta ainakin meidän tapauksessa kaikki sujuu jotenkin helpommin kun olemme naimisissa.

Vierailija

Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät mene ihmisen kanssa naimisiin, jonka kanssa kuitenkin haluavat asua ja jonka kanssa tekevät lapsia. Siinä sivussa naimisiin meno on mielestäni kuitenkin vain yksi paperi, joka kuitenkin juridisesti pelastaa puolisoita monesta kiperästä tilanteesta. Nämä tulee nyt ainakin mieleen:



* jos toinen kuolee, toinen saa leskeneläkettä



* jos toinen kuolee, niin toinen saa jäädä yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon asumaan ja pitää sen irtaimiston itsellään (riippumatta siitä kuka sen omaisuuden perii, noista miehistäkään ei voi ihan 100% varma olla, että missä niillä niitä lapsia on sitten heidän kuolinhetkellään)



* elatusvelvollisuus eli avioliitossa on toisen pakko maksaa toisen kuluja, jos toiselle käy huonosti, tämä koskee esim. hoitovapaata, mutta myös sairastumisia, työttömyyttä tms.



* jos ero tulee, on avioero huomattavasti yksinkertaisempi kuin avoero, sillä muussa tapauksessa se saa pitää sen kellä on kuitti asiasta esittää - yritä siinä sitten sovussa jakaa huonekaluja tai taulutelkkaria ja ei auta, jos väittää että on sovittu, että "äiti ostaa ruuat ja isi ostaa hifi-laitteet" isällä on sitten kaikki irtaimisto ja äidillä ei mitään, myös itseäni kaikkien kuittien säästäminen koko liiton ajalta stressaisi



* lisäksi avioliitossa tulee avio-oikeus toisen omaisuuteen, joka eron tai kuoleman tapauksessa tasaa juuri tuommoisia eroja, että jos toinen vaan on äitiyslomalla ja toinen kerryttää omaa omaisuuttaan, toki jos tuntuu, että avio-oikeus on epäreilu, niin sitä voi sitten muuttaa avioehdolla

Vierailija

a) Pelkästään säästöjen takia haluan olla naimisissa

b) naimisissa olevaa naista arvostetaan enemmän, KYLLÄ

c) haluan perheellemme yhteisen nimen

d) haluan olla vaimo, en avovaimo tai tyttöystävä

Vierailija

Vihkikaavassa kysytään, tahdotko rakastaa myötä- ja vastamäissä, ja kyllä ainakin minä oikeasti etukäteen mietin, mitä se todella tarkoittaa ja haluanko sitä oikeasti, ennen kuin sanoin "kyllä". Vaikeita aikoja tulee jokaiselle parille ja silloin sitä tahtoa on tarvittu. Minulle on aina ollut helpompi selvitä niistä yli, kun olen palannut tuohon yhteen tahtomishetkeen ja palauttanut mieleeni sen merkityksen. Silloin ei tule mieleenkään uhitella kevyin syin sillä, että lähden lätkimään. Minulle naimisiinmeno on julkinen sopimus, joka sitoo enemmän kuin se, että syödään samasta jääkaapista.



Viranomaisasiat ja juridiset kuviot on sitten toinen puoli. Tottakai asiat voi järjestellä avoparina pysytellenkin, mutta kyllä se helpottaa kun ei tarvitse käydä lapsia tunnustamassa tai rustailla testamentteja. Avopuoliso kuuluu korkeimpaan perintöveroluokkaan jos lapsia ei ole, eikä hänellä ole asunnonsäilyttämissuojaa, kuten aviopuolisolla on. Avopuoliso ei myöskään saa leskeneläkettä.



Minusta on jotenkin liikuttavaa se tarmo, jolla naimisiinmenoa jotkut vastustavat. Avioliittoa ei "tarvita", ollaan "itsenäisiä naisia", "lapsi sitoo muutenkin enemmän". Ollaan valmiita vaikka millaiseen byrokratiaan, ettei se itsemääräämisoikeus varmasti mene, vaikka naimisiinmenolla saa monta asiaa kerralla kuntoon. Mielestäni avioliitto ei vie kenenkään itsenäisyyttä, mutta tarjoaa pohjan, josta on hyvä ponnistaa yhteisen tulevaisuuden tielle. Muidenkin silmissä ollaan tosissaan asialla.

Vierailija

Ja sehän se niin koville ottaa! Eihän itsenäinen nainen VOI tarvita miestä mihinkään. Hampaat irvessä täytyy vain yksin painella tuulta päin, eikö?



Tosiasiassa kuitenkin me ihmiset tarvitsemme toisiamme, me (hetero)naiset tarvitsemme miestä ja mies naista, elääksemme tasapainoisen elämän. Avioliitto on tämän tosiasian julksita tunnustamista. Ja sen tunnustamista, että juuri tämä mies on minun valintani elämänkumppaniksi.



Ettekö naiset seiso valintojenne takana? Iloitsette sitä, kuinka avoliitosta on (muka) helpompi erota. Kyllä minä ainakin uskallan koko maailman edessä tunnustaa, että rakastan ja kunnioitan miestäni. Siksi olen hänen kanssaan naimisissa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat