Mä kuvittelin, ettei näitä vahinkoja voi sattua meille!

Vierailija

Kolme lasta ja tila-auto on jo. Talous ok, eli olemme kai melko normaalia keskiluokkaa. Ikääkin 30v, eli ei paljon, muttei menojalka enää vipatakaan. Silti ei meille pitänyt enää lapsia syntyä ja kuitenkin kaikista "varotoimista" huolimatta ollaan vahvasti plussan puolella.



Mies oli ensin sitä mieltä, että eihän meille mahdu ja totta - ei meillä ihan huimia neliöitä asustella. Itse olen sitä mieltä, että tämä tulokas ei saa kärsiä henkensä uhalla siitä, ettei a) ollut mitenkään suunniteltu, tai b) että sattui olemaan meille se neljäs.



Miten muut ovat tällaisesta järkytyksestä toipuneet suurperheeksi ja miten arki teillä muilla on rullannut monen alle kouluikäisen kanssa? Meillä lapsen nyt 6, 4 ja 1½.

Kommentit (11)

Vierailija

Täälläpäin vielä astetta sekavampi tilanne.

Elikä yhdessä ollaan miehen kanssa (eronnut exästäni aikaa sitten), mutta ei asuta yhdessä eikä se suunnitelmiin ole kuulunutkaan, eivätkä muuten yhteiset lapsetkaan.



Ja tässä sitä nyt ollaan laskettuun aikaan on pari kuukautta aikaa ja vaikka tilanne on edelleenkin aika kaoottinen, niin lahjahan tämä kuitenkin kaikesta huolimatta on ;)



Eli, voivat tilanteet olla vieläkin sekavammin :)

Vierailija

en osaa sanoa mitään käytännöllistä neuvoa, mutta ihan pakko sanoa että ONNEKSI OLKOON, ihanaa että teidän pikkuisinkin saa noin mukavalla ikäerolla leikkikaverin! Tuollainen "kaksi paria" olisi aivan meidän unelma lapsiluvun suhteen. (Nyt meillä on "vasta" kaksi lasta.)



:)

Vierailija

mutta pakko on tulla sanomaan, että kannattaa sitten tämän jälkeen laittaa jommalta kummalta piuhat kiinni tai sulle kierukka :)



mutta etteköhän tuosta selviä



hyvä uutta vuotta.

Vierailija

Ymmärrän kyllä, että alkujärkytys on suuri, mutta kyllä se siitä.

Odotan itse kolmatta lastani uuden, joka on uudelle miehelleni ensimmäinen. Lapsi on ihan toivottu, mutta olin silti positiivisen raskaustestin tehtyäni vähän ihmeissäni, että mitä tässä on oikein mennyt vanhoilla päivillä tekemään. Vanhemmat lapset ovat kuitenkin jo 5 ja 8 - pahin pikkulapsi arki siis jo kaukana takanapäin. Nyt odotan kolmatta lasta kyllä oikein innoissani ja mies esikoistaan vielä innokkampana. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ainakaan enää neljättä lasta ei meidän perheeseen tule, mutta jos tulee, niin sitten tulee. Kierukka voi itsekseen irrota tms.

Vierailija

Itellä ei kokemusta ole asiasta. Mutta tiedän pari perhettä jossa kävi noin ja alkujärkytyksestä toivuttuaan lasta odotettiin innolla perheeseen.



Annatte itsellenne aikaa ja sallitte kaikki ajatukset ne pahatkin..jos niitä tulee. Ja se päivä tulee jollon huomaatte odottavanne tulokasta yhtä innolla kuin muitakin:)

Tämä lapsi todella haluaa syntyä, jos vain kaikki menee raskaudessa sitten hyvin.

Tsemppiä teille.

Vierailija

Minä taas ajattelen, että noita vahinkoja sattuu kyllä muille, mutta ei meille! Meillä siis tilanne ihan hyvä, kaksi lasta on jo. Kolmatta ei oo vielä näkynyt, eikä oo tarvinnutkaan, mutta ei mitenkään kamalasti oo estettykään, eikä toisaalta kovasti yritettykään.



Ja tulos siis se, ettei oo tullut vahinkoa. Kohta pitää varmaan alkaa oikeasti yrittämäänkin:-)

Vierailija

Meille tuli viides lapsi yllätyksenä ja olin silloin jo päälle neljänkymmenen. Olin kyllä järkyttynyt. Neuvolaan menoakin pitkitin enkä muutenkaan siellä alkuun tykännyt käydä, kun en halunnut kuunnella mitään onnitteluja. Mutta hyvin sitten lopulta asiaan sopeuduttiin, jopa meidän teini-ikäinen. Nuorin on nyt jo 6-vuotias.

Vierailija

Yllätysvauva, tosin meillä hän oli vasta kolmas. Ja meillä oli kyllä ajatuksena, että vielä joskus lisää lapsia, mutta ei missään nimessä vielä. Olisin halunnut antaa tokan olla pidempään vauva ( okei, sai olla 2-v 8kk, mutta on sellainen äidin pieni takiainen vieläkin 3,5 vuotiaana), ja mun oli tarkoitus tehdä vähän sitä työuraa eteenpäin ja laihduttaa jne jne.



Raskasta on ihan fyysisesti välillä ollut, henkisestä puhumattakaan, sillä meillä käy molemmat vanhemmat töissä, lapset hoidetaan kuitenkin itse ja taloakin rakennetaan. Ja siihen päälle 3 lasta, joista vanhin on 5.



Mutta vaihtaisinko pois? No en ikinä! Jotenkin tän kolmannen myötä mä vasta olen ihan todella alkanut tajuta millainen rikkaus lapset ovat, ja välillä mielessä väikkyy kuva suurperheestä... siis että vielä pari lasta lisääkin? No ehkä ei kuitenkaan, mutta ei ole kyllä piuhoja vielä poikki laitettu.



PS. Meilläkin menee vanhin eskariin ensi syksynä, ja aion laittaa keskimmäisen (silloin tasan 4-v) osapäiväisesti päiväkotiin. IHAn vaan siksi, että hänelle ei ole vielä reilun vuoden ikäisestä taaperosta mitään seuraa, kun nyt on tottunut leikkimään päivät isoveljen kanssa. Ja todennäköisesti työnkuvanikin muuttuu vuoden päästä, joten lapsi joutuisi kuitenkin viimeistään silloin hoitoon. Mielestäni on parempi, että saa ensin rauhassa totutella, eikä tartte tässä välissä ensin mennä uuteen kerhoon, ja sitten muutaman kuukauden kuluttua vaihtaa päiväkotiin.

Vierailija

Mutta tilanteenne kuulostaa ONNELLISELTA. Uusi ihminen on suuri ihme. Lapsi on saanut rakkaudesta alkunsa ja hänellä lienee oikeus elämään ja rakastavaan perheeseen. Vaalikaa ja hellikää tätä neljättä suurta ihmettä ja lahjaa.



Tulin iloiseksi tästä uutisestanne! Antakaa itsellenne lupa olla järkyttynyt ja epäileväinenkin. Muistakaa, että masussa on jo uusi elämä alkanut. Lapsi haluaa tulla osaksi perhettänne. Ihanaa <3

Vierailija

Tuli tuossa kirjoituksianne lukiessa muutama litra hormoonikyyneleitä vuodatettua. Heh... Elämä yllättää niin perusteellisesti:

mun piti aloittaa uudessa työpaikassa viikon päästä, pudottaa 10kg ensi vuoden aikana, antaa vanhimmaiselle se prinsessahuone, josta hän on pitkään unelmoinut...



Lisäksi olen niitä supermammoja (heh, myönnän...), jotka inhoavat laittaa lapsia hoitoon, jos on itse kotona. No, esikoinen lähtee eskariin syksyllä muutenkin, mutta vilkkaan keskimmäisen kotona pitäminen on taas karhun palvelus eskariin lähtöä ajatellen, joten hänet täytyisi jotenkin saada jonnekin edes osa-aikaisesti opettelemaan paikallaan pysymistä. Nuorimmainen jää luonnollisestikin kotiin kanssani, mutta sitten tämän viimeisen jälkeen on töihin palattava melkolailla heti äitiysloman jälkeen.



Itkemme itkut ja harmittelemme harmituksemme, että olemme valmiita, kun pienokainen perheeseemme saapuu elokuussa. Kiitos kaikille ja hyvää alkavaa vuotta!



terv. punasilmäinen ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat