Jos lapsella ei kavereita, eikö silloin voi ihan hyvin pelailla pleikkaa tai

Vierailija

tietokoneella vaikka joka päivä? Kyseessä tokaluokkalainen poika. Muutama harrastus viikossa on, mutta koulun jälkeen ja nyt lomallakin kun yksin pitäisi kotona aikaa saada menemään, niin mitä sitä muuta tekisi?



Käydäänhän me välillä ulkoilemassa ja touhutaan jotain yhdessäkin, mutta päivät on aika pitkiä. Lasten harmittomia pelejä meillä vain on, ei mitään räiskintää tai väkivaltaa, joten ei kai siitä mitään haittaa ole?



Kesälomakin taitaa mennä sitten pelaillessa...

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

kylään. Tekstiviestin kyllä laittaa, mutta eipä niitä lapset muista lukea. Kun poika oli pienempi, niin kyselin kavereita, mutta syksyllä siirsin vastuun lapselle. Nyt tietenkin olen ihmeissäni, kun poikaamme ei juurikaan oteta yhteyttä. Tietenkin talvella välimatkat ovat pitemmät ja hankalammat kulkea. Mutta kuitenkin mietin, onko jotain vialla...

Vierailija

meillä ovat pleikalla tai tietsikalla lähes joka päivä rajoitetun ajan, tosin vastapainoksi ollaan kyllä sitten myös ulkona, leikitään ja pelataan muutakin. Toki joinakin päivinä ovat viihteen äärellä enemmän kuin pitäisi...Mutta yleistä tuntuu olevan se että myös kavereiden kanssa mieluusti pelattaisiin pleikkarilla tai tietokoneella.

Vierailija

Tähän asti ollaan rajoitettu kahteen pelipäivään viikossa (pari tuntia per pelipäivä), mutta pojan ahdistus on aika iso, kun kavereita ei ole - eikä siten juuri mitään tekemistäkään. Eikä koko päivää jaksa piirrellä, rakennella tai muuta sellaista.

Vierailija

Mä mietin sitä, miksi lapsella ei ole kavereita. Olen painostanut esim. ottamaan kännykkäänsä kaverien puhelinnumeroita, että voisin sitten häntä painostaa soittamaan kavereille, että tulisivatko kylään. Toiseksi olen edeltävänä päivänä sanonut lapselle, että huomenna voit sitten kutsua jonkun kylään koulun jälkeen ja hän on oikein alkanut miettimään kenet sitten kutsuisi. No sitten kun hän saa tänne jonkun kaveriksi, niin sitten taas pelaavat kyllä pleikkaa. :)

Vierailija

Itse ainakin tarvitsin nuorempana (ja vielä nykyäänkin) aikaa jolloin sain olla ihan yksin. Leirikouluilla yms. ahdistuin hirveästi kun koko ajan oli ohjelmaa ja ystävät ympärillä. Minulle riitti hyvin se että kerran viikossa olin kaverin kanssa kaupungilla tms. Viikonloppuina tai kesälomilla en tidellakaan halunnut nähdä koulukavereita, vaikka ystäviä oltiinkin.

Vierailija

äällä on yksi tokaluokkalaisen pojan äiti. Pojalla on harvemmin kavereita, ja kaipaa niitä kyllä. On kiltti ja vilkas mielikuvitus, mutta ei kovi kiinnostunu esim jalkapallosta tai sählystä mitä suurin osa muista tuntuu pelaavan.

Vierailija

Meidän koulun terkkari sanoi, kun valitin lapsen kaverien puutetta, että vielä kannattaa aikuisten olla mukana auttamassa kaverien hankinnassa ja kutsua vaikka se vanhempikin samalla kahville, vaikka sitä ei tuntis.



Miksette ap itse soitelleet iltapäivällä, jos kerta vastapuoli ei muistanut soittaa?

Vierailija

on niitä hankittava vaikka väkisin.

Ahdistelemalla sitten jos on pakko.

Voisiko poika kokeilla jotain harrastusta joka häntä kiinnostaisi?

Lajista tai asiasta jossa olisi samanhenkisiä ystäviä tiedekerho tms?

Vierailija

kirjoittanut Lahdesta. Meillä opettaja pitää huolen että joka päivä on yksi ryhmävälitunti, jolloin koko luokka leikkii yhdesä sovittua leikkiä. Lisäksi on sääntö että koulussa kenenkään ei tarvitse kysyä voiko tulla mukaan vaan aina saa mennä toisten porukkaan ja ope tosiaan huolehtii, että näin tapahtuu. Lisäksi, kun meidän poika ei usein löytänyt luokkalaisiaan kolun pihalta nyt aina häntä odotetaan tai yksi pojista katsoo että hän ehtii mukaan. Näin nuorten kanssa on paljon vielä tehtävissä, joten ota ihmeessä opettajaan yhteyttä ja ehdota vaikka yllämainittuja keinoja.

Vierailija

Niin minäkin kuuluin siihen koulukuntaan, jonka mielestä pihalla pitäisi leikkiä ja pelattaisiin vain harvoin!



Mutta mitäs poika yksin omakotitalon pihalla leikkii? Lumet kun tulee, tekee kyllä lumiukot ja muut lumiveistokset, mutta entä sitten? Mitä ihmettä siinä sitten teet? Käydään porukalla pulkkamäessä vähän kauempana. Ja eipä tuota luntakaan ole nyt ollut kuin satunnaisesti. Ei näitä juttuja joka päivälle ja tunnille riitä. Jos niitä kavereita olisikin, tekemistä varmasti löytyisi rutkasti enemmän - ei sitä vanhempi oikein pojan vakoilukaverina toimi :o/



Olen joutunut karvaasti luopumaan omista ideologioista, kun käytäntö ei taivu ideologian mukaan.

Vierailija

etta kun meidan 3-luokkalaisella on kavereita niin useimmiten pelaavat pleikkaa! ja kun on kaverillaan niin siella on kuulemma ihan sama juttu..

Vierailija

menin parhaan kaverin luokse leikkimään tai hän tuli meille pikkuveljensä kanssa (veli oli myöskin kaverini, vaikka olikin meitä muistaakseni 3 vuotta nuorempi). Koska välimatkaa oli n. 7 kilsaa, meidät piti aina kuskata. Ja koska kaverin vanhemmilla oli sikoja ja meillä oli lypsykarjatila, kaverilla oltiinkin sitten koko päivä.

Vierailija

Mä olen sitä mieltä, että vaikka ei olis niitä kavereita ja vaikka tykkäis olla yksin, silti suuren osan elämästä pitää ehdottomasti olla jotain muuta kuin pleikkareita ja nettijuttuja. Koska ne vaikeuttaa asioita, vääristää vastavuoroisuutta ja sosiaalisia taitoja jne. Ja onhan tässä jo nähty mihin johtaa eristäytyminen yksin näihin "keinotodellisuuksiin".



Toivottavasti ap keksitte miten pojalle saisi kavereita ja vaikka ei löytyis niin jotain muuta; peliä yhdessä perheen kanssa, pienoismalleja tms- mitä tahansa mikä ei ole noita pelijuttuja. Ymmärrän kyllä että on vanhemmallekin helpompi sallia pelikkarit jne- mutta oikeesti ne vääristää lapsen maailmaa ja vaikeuttaa entisestään kavereiden löytymistä, itsensä ja muiden kanssa pärjäämistä.

Mun mielestä on aivan järkkyä että 4-5-vuotiaillekin tyrkytetään tuota pelimaailmaa tuntikausia päivässä. Aivan varmasti siitä on monenlaista haittaa lapselle.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat