YÖKKÖJEN eloa 2009

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=0&p_p_...



Jos onnistuin, niin tuolta löytyy vikat keskustelut!

Möyri08

Sivut

Kommentit (139)

Vierailija

Viime yö oli taas yksi kamalimmista aikoihin (tosin ei niin kauhea kuin teillä joillakin) mutta usko alkaa loppua. Voiko tämä oikeasti johtua hampaiden tulosta tai jostain aktiivisesta kehitysjaksosta vai onko poika lopullisesti unohtanut nukkumisen taidon eikä sitä enää opi ilman unikoulua?



Nukahtamisen kanssahan meillä ei ole ongelmia vaan meillä ongelmana ainoastaan nuo jatkuvat heräämiset, sopiiko unikoulu kesken yön tapahtuviin heräämisiin myös?



En ymmärrä miksi poika aloittaa puolen yön jälkeen parku-session. Viime yönä, tai siis tänä aamuna aloitti höpöttelyn viiden aikaan ja kun siihen ei reagoitu, aloitti parkumisen tai siis kauhean karjumisen - ei siis varsinaisesti itke vaan huutaa ja karjuu. Tutin laittamisen jälkeen nukkuikin sitten heräämättä puoli yhdeksään saakka.



En ymmärrä miksi tämä menee näin:



Nukkumassa 21

Ensimmäinen huutokohtaus 22

Parkumis-ruljanssi 00 - 01 vartin välein

Nukkuu 01 - 05

Höpöttelee 05 ja lopulta huutaa sekä karjuu

Nukkuu 05 - 08:30 ja herää höpöttelemään



Tietääkö joku / luulee tietävänsä / on hyvä arvaamaan: miksi vauvat aloittaa sen yöheräämisen vaikka aiemmin nukuttu hyvin ?

Vierailija

mä olen vakuuttunut, että kaikenlaisten yöimetysten ja pullottelujen lopettaminen rauhoittaisi meidän pojan yöt. Ja kerranhan se homma jo tehtiin, mutta sitten alkoivat taas heräilyt ja levoton kitinä jostakin syystä...ja nyt ollaan taas tässä pisteessä. Oikeastaan ainoa syy, miksi tuota maitoa tulee yöaikaan tarjottua enää nyt, kun poju ei varmastikaan ole nälkäinen, on se, kun haluaa varjella esikoisen unia. Olisin itse (ja mies kans) ihan valmis tassuttelemaan poikaa enemmänkin ja vaikka vähän huudattamaankin, koska olen varma, että sillä tavalla oppi menisi suht nopeasti perille. Mutta esikoisen yörauhan nimissä sitä yrittää aina vaimentaa pojun jossain vaiheessa keinolla millä hyvänsä. (Tuttia ei syö.) Täytyy varmaan siirtää taas kerran osa porukasta nukkumaan toiseen kerrokseen ja rykäistä kerralla nuo yösyömiset kokonaan pois. Pitää vaan odottaa semmoinen sopiva hetki, että mieskin on muutaman yön putkeen kotona.



Kovasti tsemppiä ja jaksamista teillekin!



LL + poju

Vierailija

Ihana oli lukea teidän muiden positiivisia tarinoita..



Huh. Tarkoitus oli viime yönä tehdä niin että mies hoitaa ne muut havahtumiset ja heräilyt, minä tulen hätiin kun on ruoka-aika...Edellinen yö meni nimittäin niin että nukuttiin jopa kahdet noin 2,5-3 h pätkät ja sehän oli luxusta.

No, nyt oli eri ääni kellossa. Tunnin välein tahkottiin ylös ja yhden aikaan yöllä mä sanoin että jään neidin viereen nukkumaan..en enää jaksa pomppia..

Tunnin välein herättiin ja klo.4 jälkeen puolen tunnin välein. Itku tuli aamuyöllä kun en saanut hyssyttelemällä uneen..vaan piti sortua antamaan tissiä :(.

Ja jotta ei tämä päivä olisi sen helpompi niin neiti nukkui vain tunnin päikät. Normaalisti nukkuu 2-3 h.



Mun pitäis nyt kyllä saada jostain joku tsemppi ja tuki siihen, että aloitan tähän tilanteeseen tarkoituksenmukaisen "koulun"..ihan totta en enää kauan jaksa..

Huomenna on neuvola ja no...tuskinpa siellä muuta saa osakseen kuin voivottelua...

Hyvässä lykyssä huominen menee sitten rokotusitkujen parissa..ja mies on töissä myöhään ma-ke.

en tiedä ymmärtääkö joku, jotenkin nyt vaan tuntuu ettei enää voimia ole

Vierailija

Viime yö oli kamala. Klo.4 saakka heräiltiin 15-30min välein. Sitten 30-60 min välein. Useinmiten tarvittiin tissi jotta uni tuli takaisin :( Joskus 3 maissa olin niin sippi, että kivahdin (en ole sellaista äänensävyä ennen käyttänyt) vauvalle että nyt nukutaan..tyttö säikähti ja alkoi parkumaan. Ja arvaten äiti perässä parkumaan, anteeksipyydellen ja katuen. Ehkä tuo oli merkki siitä että olen liian väsynyt?

Neuvolassa käytiin aamulla..kerroin öistä. Tervhoitaja kommentoi "jaa, niinkö, no voi". Eikä kysellyt sen tarkemmin..itse oma-aloitteisesti kerroin "kaiken". Jotenkin sitä odottaisi jonkinsortin tukea..ymmärrän kyllä, ettei hänelläkään ole valmiita konsteja tähän mutta ammattilaisena edes jotain fiksumpaa kuin nuo typerät tokaisut.

Enpä tiedä. Täytyy vaan muistuttaa itselleen että tämäkin vaihe menee kai joskus ohi..mutta jos on jotain millä tilannetta voin helpottaa (edes yrittää helpottaa) niin sen tekisin enemmän kuin mielelläni.



Voimia kaikille yököille!

Vierailija

Möyrille: minä ainakin olen lukenut unikouluohjeita, että jos lapsi itkee hysteerisesti niin lapsi otetaan syliin. Ja kun itku loppuu niin lasketaan takaisin sänkyyn. Mutta en tiedä oli Margen unikoulussa sama juttu..



Meillä myös tutti ongelmallinen.. jos vauva itkee omassa sängyssään, ja antaa hänelle tutin niin hän hiljenee mutta saman tien repii tutin suustaan ja sitten suuttuu jälleen. Mieheni sanoikin, että leikkaa kaikista tuteista renkulat irti...



Meillä on ilmestynyt uusi ongelma. Vauva suuttuu silmittömästi kun hänet laskee omaan sänkyyn, ja sama homma minun sylissäni. Mieheni syliin rauhoittuu heti, mutta huuto alkaa jos lasket sänkyyn. Minun sylissäni kai tuoksuu liikaa maito niin että raivostuttaa pienellä suunnattomasti.



Meillä takana hyvä yö, syöntejä lukuunottamatta. 22.15 alettiin nukuttaa, huutoa 23.15 asti ennen kuin rauhoittui mihinkään. Omassa sängyssään 2.15 asti nukkui tyytyväisenä (huikea pätkä!!) sen jälkeen tissille, ja nukahdettiin molemmat. Seuraava herätys 4.30, tissiä ja taas nukahdettiin vierekkäin. Seuraava syönti olikin vasta aamulla kun herättiin noin 8.30. Taisi pientäkin väsyttää edellisen yön hulinat..Vinkkejä kyselisin tuohon yötissistä vieroitukseen. Onko moni jo vieroittanut ja miten on onnistunut?



Terkuin Viuhti

Vierailija

Lainaus:

Ajattelin että pakko tehdä joku toimintasuunnitelma josta pidän kiinni. Eli yösyötöt loppuu ajalla 22.00-06.00. ---

Eli nyt siis pelkään että jos otan syliin niin saan ottaa syliin joka kerta/joka yö? Toisaalta taas enhän voi antaa lapsen hysteerisenäkään itkeä. Viimeksi kuin kokeiltiin unikoulua (tassuttelua) niin huusi 2 h putkeen.

- Aivilo & jimi 8 kk -




Niin, piti eilen kirjoittaa vielä että monelta teillä mennään nukkumaan? Meinaan, että yösyöttökielto kannattaa olla heti alkuyöstä käytössä. Noissa unikouluohjeissa sanotaan, että nälkä saattaa yllättää 4-6 välillä. Eli kannattaisiko syöttökielto olla nukahtamishetkestä esim. klo 4:ään?



Ja vielä tuosta itkusta. Aluksi saattaa itkeskellä pitkiäkin aikoja, mutta alussa kannattaa olla enemmän tassuttelemassa. Ja tosiaan mennä nopeammin rauhoittelemaan (siis esim. se 2 min, sitten 5 min jne). Näin vauva oppii, että apu on kyllä lähellä tarvittaessa. Pikku hiljaa (tai aika nopestikin oppii) että jos on kunnon hätä niin äiti/isi kyllä tulee paikalle. Mä myös ajattelin, että jos vauvaa on itketetty kaksikin tuntia, niin sitten unikoulua on pakko jatkaa. Muuten se itku on ollut ihan turhaa. Ja vauva myös hämmentyy, jos välillä itketetään ja välillä taas meininki on toinen. Eli valitusta linjasta on pidettävä kiinni.



Meillä nukuttiin viime yönä klo 20-06. Klo 6 imetin ja poika jatkoi unia 7.30 asti. Ja myös itse nukuin ensi kertaa tosi hyvin. Olo on ihan toinen kuin viime viikolla. Hassua, eilen mies valitti väsymystä kolmen yön yhden yöheräämisen takia - ja meikä heräili kolme kuukautta tosi usein. Kyllä nuo iskätkin on hyvä velvoittaa unikoulua pitämään, vaikka he olisivat töissäkin. Kyllä kotiäitinä olokin on työtä. Ja isät pääsevät todennäköisesti paljon pienemmällä univajeella kuin me kotiäidit.



Kaiot: Onni onnettomuudessa! Kannattaa varmaan nyt jatkaa samaan tapaan kotona öitä kuin ne menivät sairaalassa. Onneksi olette paranemaan päin.



Ja nyt pulkkamäkeen!



Marge ja poika 7 kk

Vierailija

Koko perhe vauvaa lukuunottamatta sairasti vatsataudin.... Lohdullista oli se, että vauva nukkui kohtuuhyvin muiden valvottaessa vessajuoksuillaan!



Neiti on nyt 4,5kk. Kiinteiden aloituksen myötä osa öistä on mennyt jopa yhdellä syötöllä, mutta vastapainona on niitä öitä, jolloin tuntuu että vain vaihdetaan kyljeltä toiselle ja tissiä neidin suuhun... Pelastus on ollut joululoma, eli esikoisen eskariin ehtimisen takia ei ole tarvinnut aamuisin nousta.



Tuosta kotiunikoulusta tuli mieleen, että Kuopion seudulla tuon tyylistä apua saa kai ensikotiyhdistykseltäkin. Niillä on babybluestyöntekijä, tai oli ainakin joskus, joka voi tehdä kotikäyntejä ja auttaa rytmin hakemisessa. Idea kai on se, että vanhempien väsymys ei pääsisi masennukseksi tms. arksiten pulmien kanssa kamppailtaessa. Olikohan tässä mitään tolkkua....



Nyt täytyy kiikuttaa isommat lapset iltapesuille.



Parempia unia odotellessa....

Vierailija

Kuuden elinkuukauden jälkeen uni sisältää, varsinkin aamuyön vaiheessa, vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, jonka jälkeen alkaa uusi unisykli. Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia.



Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen - joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.



Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.



Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät.



Pimeä lisää lapsen hätää, joten huone on hyvä pitää hämäränä.Myös yksinäisyys laukaisee vauvan hätäännystä (vrt. heräämisen biologinen tehtävä), joten pienen vauvan luo on tärkeätä mennä ennen kuin hänen itkunsa voimistuu tapailevasta itkusta paniikkihuudoksi. Eri lapset ovat myötäsyntyisesti varsin erilaisia herkkyydessään hätääntyä ja kyvyssään palautua siitä. Tämä voi olla vanhempien vaikea hyväksyä, ja lapsi leimataan "kiltiksi" tai "vaikeaksi" sen unikäyttäytymisen perusteella.

Vierailija

Johan tuossa välissä ennätti olla liki kuukauden verran "hyviä öitä", eli vain 1-2 heräämistä ja vain kerran aamuyöllä pullomaitoa pojalle. Nyt onkin sitten taas hulinat päällä. Viimeisen viikon ajan poitsumme on herännyt 3-5 kertaa yössä kitisemään ja itkeskelemään, eikä hyväksi todettu tassuttelu enää tahdokaan tehota. Pulloa on pitänyt tarjota ainakin pari kertaa yössä, että poju on rauhoittunut, ja, mikä mälsintä, parina yönä olen joutunut jopa imettämään, että saisin lapsen takaisin unille. Lopetin siis muka yöimetyksen jo joulukuussa ja olin ajatellut, että yksivuotispäivän häämöttäessä voisi alkaa pikku hiljaa miettiä koko maitobaarin sulkemista... No, nyt pitää ainakin odottaa tämän tilanteen rauhoittumista.



Kunpa taas tietäisi, mikä vauvaamme vaivaa. Oppi kyllä just seisomaan tuetta ja lähtee varmaan kohta kävelemään. Ehkä hampaitakin taas pukkaa. Ja pari uutta allergiaepäilyäkin on, joten saattaapi kitistä vatsavaivojaankin. Itse asiassa viime yö oli varmaan pahin ikinä ja nyt kyllä syy oli selkeästi kipeässä vatsassa. En ole varma, mikä sen aiheutti, mutta poitsu vääntelehti, itki, paukutteli ja pyöri levottomana suurimman osan yöstä. Ja kakkasikin kunnon ripulikakan, joten täytyy yrittää miettiä, mikä ruoka-aine nyt ei sovi. (On moniallergikko.)



Tuntuu niin kurjalta, kun tulee tällaisia takapakkeja. Toki esim. vatsavaivaista vauvaa pitää yrittää yöllä auttaa ja hoitaa parhaansa mukaan, mutta valitettavasti lapset tapaavat ottaa aina tällaiset poikkeusolosuhteet "saavutettuna etuna", josta ei niin vain luovutakaan, vaikka olot muuten palaisivat normaaliksi. Esikoisen kanssa tämä on todettu moneen kertaan sairastamisten tai vaikka reissujen jälkeen. Pitää aina tehdä ihan tietoinen ryhtiliike, että päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Vauvan kanssa väsyneenä se vaan ei ole kovin helppoa.



Olen extraväsynyt nyt senkin vuoksi, että mies on tehnyt pitkän putken yötöitä, tai oikeastaan ollut töissä 24/7, joten olen pyörittänyt kotirumbaa yksinäni. Meillähän alkoi tuossa loppusyksystä se autuus, että poju hyväksyi vihdoin tuttipullon ja niinpä mä olen saanut aina välillä nukkua öitä rauhassa esikoisen huoneessa. Nyt sen merkityksen huomaa, kun on taas joutunut heräilemään viikon verran joka yö. Mutta taitaa olla niin, että useimpien lasten kanssa tulee erilaisia taantumia ja takapakkeja. Vielä nelivuotias esikoisemmekin saattaa aika-ajoin nukkua tosi huonosti. Pitäisi yrittää asennoitua niin, että sellaiset vaihtelut kuuluvat asiaan, niin pettymys ei olisi niin suuri, vaikka noita takapakkeja tulisikin. Toki perustilanne pitäisi saada sellaiseksi, ettei kukaan ole koko aikaa kuolemanväsynyt.



Mistä aasinsilta siihen, että perhe muodostaa mun mielestä kokonaisuuden, ja jos kaikki alkavat prakailla silkkaa väsymystään, niin silloin on jo vauvankin etu, että öihin saadaan joku tolkku. Meillä on toiminut tassuttelu poitsun kanssa aika hyvin (paitsi nyt on tää levottomampi kausi, mutta luotan sen menevän ohi), mutta kaikilla se ei toimi. Jos ns. lempeät keinot eivät kertakaikkiaan tuota tulosta, niin jossain vaiheessa voi olla ihan perusteltua ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön. Kyllä ns. huudatusunikouluakin voi harjoittaa niin, ettei vauvan perusturvallisuus kuitenkaan järky. Mulla ei ainakaan ole pokkaa arvostella toisten vanhempien ratkaisuja niin kauan kuin ne ovat vastuullisia ja vauvalle turvallisia. Kukin perhe valitsee tiensä ja toimii niin kuin parhaaksi näkee omassa tilanteessaan.



Unipussista: Meillä otettiin Candiden froteepussi (netistä aikoinaan tilasin, menee varmaan metrin mittaisellekin lapselle) molemmilla tenaville käyttöön siinä vaiheessa, kun alkoivat nousta seisomaan, ts. kun liikkuminen alkoi häiritä unta. Esikoinen oli tuolloin 10 kk ja juniori 8 kk. Oppivat molemmat sukkelasti nousemaan pussissa seisomaan, mutta harvemmin niin kuitenkaan ovat tehneet. Poitsulla ainakin pussissa nukkuminen rauhoitti sitä öistä pomppimista. Ja kun meillä on yläkerrassa aika viileää, niin on kiva kun tietää aina, ettei poju palele. Suosittelen kyllä unipussia. Voi tietty isomman vauvan kanssa vaatia vähän totuttelua, mutta useimmat vauvat kai lopulta tykkäävät, että pussissa on lämmintä ja kotoisaa.:-)



Tsemppiä kaikille väsyneille!



Lumileopardi ja poitsu 11 kk

Vierailija

Marge: Mulla on sama ongelma, että kaikkein väsynein olen horror-öiden jälkeen niinä päivinä, kun esikoinen on kotona. (On 3 pv/vko pph:lla.) Nelivuotiaamme ei todellakaan enää nuku päiväunia. Lasten dvd:t on meilläkin kovassa käytössä, mutta harvoinpa tuo likka malttaa niin rauhassa katsoa, että minä pääsisin torkahtamaan. On myös herkkis (hurja mielikuvitusvaihe), eikä suostu tällä hetkellä jäämään yksin olohuoneeseen, että minä voisin mennä toiseen huoneeseen koisimaan edes hetkeksi.



Aamumamma: Suosittelen kyllä korvatulppia. Minä olen nukkunut tulpat korvissa itseasiassa siitä saakka, kun esikoinen oli vauva. Suodattavat pois pienimmät yninät, mutta kunnon ääniin tietysti herään. Jos haluan nukkua ihan oikeasti yön kunnolla, niin minun pitää päästä mielellään eri kerrokseen kuin missä vauva nukkuu, suljetun oven taakse - ja sitten tulpat korviin. Muuten kyllä herään itkuun. Onneksi viime aikoina on tämä erillään nukkuminenkin alkanut onnistua välillä, kun lopetin yöimetyksen.



Viuhti: Meillähän lähtötilanne olo pari kk sitten se, että poika heräsi jopa 10 krt yössä ja jopa kahdeksan kertaa saatoin imettää. Hoidettiin yövierotus niin, että mies piti kolme yötä tassu-unikoulua ja minä nukuin esikoisen kanssa alakerrassa. Aamuyöstä kävin vielä siinä vaiheessa aina imettämässä, koska ruokaa meni (ja menee yhä) niin huonosti, että nälkä vauvalle varmasti tuli. Kolmen yön jälkeen minäkin aloin viettää öitä taas vauvan kanssa. Tassuttelu sujui ihan ok (ei kyllä yhtä hyvin kuin mieheltä), mutta kun olin säästänyt sen yhden aamuyön imetyksen, niin arvaapa, oliko siitä helppo sitten lipsua.;-) Joten reilu kk sitten päätin lopettaa koko yöimetyksen. Siinä vaiheessa mies otti taas pari yötä kokonaan hoitaakseen ja tarjosi pojalle aamuyöstä pullosta maitoa. Ja samalla linjalla ollaan jatkettu siitä saakka. Yllättävän helposti tuo on kuitenkin sujunut, joskin musta tuntuu, että prosessi on vaiheessa niin kauan kuin a) imetän vielä päivällä, b) yöllä ylipäänsä syödään ja c) yöt ovat repaleisia. On se yövierottaminen silti helpottanut minun elämääni tosi paljon, kun saan vaikka joka toisen yön nukkua rauhassa eri huoneessa. Jaksan arkea nyt ihan eri tavalla!



Niin, ja siis meillä kanssa unikoulua on käytetty yksinomaan yöheräämisiin. Illalla poju on oikeastaan aina nukahtanut klo 20 kuin tukki. Sen verran tehtiin muutosta joulun alla, että aloin tehdä yöimetyksen alakerrassa heti iltapuuron päätteeksi ja kannan siitä pojan sänkyynsä niin, että on hereillä. Nukahtaa siis nyt aina itsekseen, ei tissille. Pari kertaa saa joskus käydä kumoamassa ennen kuin uni tulee. Ja nyt emme enää edes tassuttele uneen, vaan ainoastaan rauhoitellaan ja annetaan hakea uni itse.



Varmaan nämäkin muutokset olisi saanut tehtyä jo aiemmin, jos olisi viitsinyt edes vähän enemmän kitisyttää poikaa yöaikaan. Mutta olemme halunneet varjella esikoisen unta. Ehkä tuossa hiihtoloman aikaan voisi yrittää lopettaa koko yösyönnin, jos esikoinen menisi vaikka käymään mummolassa pari yötä.



Tseta: Meillä siis tosiaan yöimetyksen lopettaminen on rauhoittanut unia. Tällä hetkellä poju herää keskimäärin 2-3 kertaa yössä entisen kymmenenkin sijaan. Aamuyöstä annetaan maitoa, muuten yritetään tassutella. Alkuun sai tassutella pitkänkin aikaa, esim. vartin kerralla tai tunnin ajan vähän väliä - mutta nykyään nukahtaa välillä kun vain käy laittamassa käden selän päälle. Joten jos tassuttelu ylipäänsä tehoaa lapseen, niin se alkaa kai yleensä tepsiä koko ajan paremmin ja paremmin.



Hurjasti tsemppiä kaikkiin yökköperheisiin!



Lumileopardi ja poitsu 11 kk

Vierailija

Lämpimät onnittelut tosiaan teille, joilla uniongelmat on noinkin hienosti helpottuneet. Se antaa toivoa meille kaikille, jotka vielä yritetään selviytyä pätkänukkujiemme kanssa.



Aivilo: Meillä vaikuttaa olevan aika lailla samanlainen tilanne - vauvammehan ovat samanikäisiäkin. Välillä on hyviä öitä ja välillä taas todella levotonta. Yritetään kuitenkin jaksaa ja toivoa, että mekin vielä päästään nukkumaan kunnon öitä (tai edes enemmän kuin pari hassua tuntia putkeen).



Peppi: Marge tuolla aiempana tais kirjottaa unikouluohjeista, ettei tuttia kannata jättää koulutusvaiheessa pois, jos se on lapselle tärkeä. Toisaalta jos se tolla tavalla häiritsee öitä, niin ehkä tilanne on sitten toinen :/



Möyri: VOIMIA! Ihanaa, kun mummo ottaa vauvan viikonlopuksi, niin saatte nukkua. Tiedä, vaikka vauva oppisi mummon hoteissa nukkumaan paremmin. Pidän peukkuja! Mäkin oon aivan sairaan väsynyt, ja koska asutaan ulkomailla, niin isovanhemmat ei ole ihan käden ulottuvilla. Mun äiti tosin oli jo tulossa tänne kun itkin hänelle väsymystäni puhelimessa. MUTTA koska meillä ei oo vierashuonetta, niin mies joutuisi luovuttamaan sohvan anopille eikä siis saisi järin hyvin nukuttua viikolla. Menen itse vanhempieni luokse vauvan kanssa vajaan 3 viikon päästä, joten ehkä jaksan siihen saakka.



Mä käytin Lohkun ja muiden vinkkiä viime yönä ja siirsin pinniksen kauemmas meistä. Tapahtui seuraavaa:



20.20 Vauva nukahtaa itsekseen pinnikseen.

01.15 Herää huutaen mutta nukahtaa heti kun käyn laittamassa käden hänen päälleen.

01.20-02 Sama kuvio toistuu ainakin 3 kertaa (en pysynyt laskuissa mukana).

04.15 Herää huutaen, nukahtaa nopeasti tassutteluun.

5.40 Herää huutaen, nukahtaa nopeasti tassutteluun.

6 Herää taas huutaen eikä tyynny tassutteleen, otan syliin ja hamuaa rintaa. Sorrun antamaan rintaa (arvelin hänen olevan nälissään, kun edellisiltana ei oikein ruoka maistunut) ja siirrän takaisin pinnikseen.

8 Herää aamuun.



Suht hyvä yö siis, vaikka teinkin varmasti virheen antamalla tissiä. Tyhmä minä! Olisin voinut yrittää antaa vesihörpyt ekana. Sitä ei vaan yön pimeinä ja huonosti nukuttuina tunteina ajattele kovin järkevästi.



Mä epäilen, että meille on tulossa lisää hampaita. Poika on pari päivää ollut vähän kärttyinen, kuolannut paljon ja tunkenut sormia suuhunsa. Lisäksi lämmin ruoka ei oikein maistu ja vauva yrittää hamuta usein rintaa, mitä ei normaalisti tee päivisin kuin väsyneenä.



Emel + poju 8,5 kk

Vierailija

Meitä kyöpeleitä tuntuu vaan riittävän...



Isot kiitokset Margelle_ tyhjentävistä unikouluohjeista. Meillä on eessä neidin (7kk) kanssa sama huudatus-urakka jahka ollaan korvatulehdus lopullisesti selätetty.



Kaiot: Sympatiat sinne sairastelun tiimoilta. Täällä myös esikoinen ja kuopus ovat olleet yhtäaikaa korvatulehduksessa ja flunssassa, joten kitinää on riittänyt ja omat unet ovat olleet entistäkin surkeammat. Kaiken lisäksi myös me vanhemmat oltiin flunssassa. Nyt onneks alkaa täällä taudit helpottaa ja seuraava koitos on kuun lopulla, kun esikoinen menee risaleikkaukseen ja korvat putkitetaan.



Jaahans nyt täytyy rientää, kun lapset herää. Ilmottelen jahka aloitetaan huudatus-unikoulu ja miten se etenee. Tsemppiä kaikille...kyllä me jaksetaan;)



Lohku ja muksut 7kk+2v 6kk

Vierailija

Meillä poika oli la-su mummolassa ja mummo oli sitten "lempeästi" unikouluttanut poikaa, eli kun tuttiralli noin tunti nukahtamisesta oli alkanut, oli antanut huudella eka 2min. ja kuunnellut itkun sävyä, sitten 5min jne. ennenkuin oli mennyt antamaan tutin. Sillä seurauksella että oli kello 23:sta laittanut vaan kaks kertaa tutin ennen 5.00, normaalisti se menee vähintään tunnin välein jos ei 30min. Hyvä Mummo!



Viime yökin tuntui helpommalta, välit oli ehkä 2,5-3h siinä 23-05, mut sitten heräskin touhuilemaan ja nukahti vast 06.0 ja heräs taas 7.10 ja nyt siis jo päikkäreillä kun ei jaksanut olla pystyssä!



Mua on siinä Pantleyn kirjassa auttanut sellanen neuvo että :"laita lapsi heti nukkumaan kun näkyy väsymyksen oireita" ennen mä oon yrittäny venyttää nukkumaan menoa, että olis sit toooosi väsyny ja nukkuis hyvin, mut ei se oo toiminu. Tää toimii paremmin! Poika nukkuu pidempiä päiväunia ja levollisemmin, kun paan sen nukkumaan heti, kun kitinä alkaa. Meillä on myös päivärytmi aikastunu ja nukkumaan mennään 19.30-20.15 välillä ja herätään aamulla 7.00-8.00. Näin saa illalla itsekkin vähän aikaa ja se alkuyön tuttiralli on helpompi kestää jos se on 9.00-23.00 kun jos se on 23-01 ja itsekkin jo ihan rätti väsynyt!



Sitä tutin laittoa meillä vielä treenaillaan, se ei oikein tahdo edes valveilla mennä suuhun oikein päin, mutta kun se onnistuu niin sitten sen osalta luulis tilanteen rauhoittuvan. Mutta tietty muut tulee sitten. Viime yönäkin 5.00-6.00 välillä seisoskeltiin sängyssä muutamaan otteeseen ja istuskeltiin. Kun sitten kävin kaatamsaan makuuasentoon, jatkoi tyytyväisenä unia. Vaikeaa toi kasvaminen;)



Taidetaan lähtä pojan herättyä vähän kerhoilemaan, jos aika kuluis paremmin! Voimia kaikille!



Möyri08 + poika 7kk

Vierailija

Mä oon tullu jo ihan riippuvaiseksi tästä ketjusta :) Ei näitä tuntemuksia ja tätä väsymystä voi ymmärtää kuin toiset saman kokeneet äidit.



Aivilo: Mahtavaa, että teillä on menty parempaan suuntaan. Toivottavasti sama meno jatkuu. Meillä ei ikävä kyllä niin ole ollut, vaan suht hyvien öiden jälkeen on tullut ihan karseita öitä. Tosin välillä sitten aina vähän parempiakin. Ei tunnu tuo parin tunnin heräily loogiselta, ei, mutta toisaalta kun tätäkin ketjua lukee, niin aika moni vauva näköjään valpastuu tiheästi yön aikana. Meidän poika on syntynyt 16.5.



Nuo Lohkun ja LL:n perheiden allergiaongelmat kuulostaa kyllä ihan viheliäisiltä. Respektiä vaan, kun olette noista haasteista selvinneet!



Möyri: Samaa edistystä meillä tapahtunut tuossa tassuttelussa. Aluksi tuntui ettei mikään muu auta kuin syli, mutta nyt tokenee useimmiten tassutuksella. Ihanaa, että olet saanut neuvolankin kautta apua. Toivottavasti viikonloppu ja mummon koulu tuovat teille helpotusta. Me asutaan ihan vaan Tanskassa, joten mikään järjettömän pitkä matka isovanhemmilla ei onneksi tänne ole.



Me mennään lääkäriin (omalle yleislääkärille ekaksi) huomenna. Aion esittää kaikki epäilyni ja myös avautua kunnolla tästä väsymyksestäni (tarkottaa siis hyvin todennäkösesti itkemistä hysteerisenä, koska oon niin poikki, ettei itku todellakaan oo tiukassa). Katotaan, onko tässä maassa julkisella koneistolla mitään apuja tarjottavana väsyneelle äipälle.



Meidän vauvaryhmässä juteltiin tänään taas noista yöheräämisistä, ja tuntuvatpa olevan todella yleisiä. Kaikilla vauvoilla on (meitä on porukassa 7 äitiä ja vaavia) levottomia öitä ainakin silloin tällöin. Muut äidit pitivät edistysaskeleena sitä, että olen saanut pojan nukkumaan omassa sängyssään perhepedin sijaan. Joo, niinhän se onkin. Ehkä pitäis itelläkin keskittyä enemmän noihin myönteisiin puoliin...



Korvien raapimisestakin oli ryhmässä puhetta, ja sitäkin tekevät kaikki. Raapivat ihan verille asti, kuten meidänkin poju. Samoin tuota rohinaa on tosiaan kaikilla.



Päiväunista vielä sen verran, että meillä on pysytty hyvin rytmeissä vähän vaihtelevista aamuheräämisistä huolimatta ja poika on nukkunut 2,5-3,5 tuntia päivisin. Eli päivärytmin huojuminen ei ainakaan voi olla yöhulinoinnin taustalla.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat