***KesäHeinät -07 Vuoteen 2009***

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Koska vieläkin olen kasassa, onneksi, tulin sitten aloittamaan meille uuden vuoden pinon.



Mitään ihmeempää ei meille, joulu ja uusi vuosi meni rauhassa. Pieni herra pelkäsi raketteja eilen todella paljon, joten meidän ulkoilut jäi lyhyeen illalla. Onneksi täällä omakotitaloalueella päättyvän tien päässä keskellä metsää ei paljon pamahdellutkaan.



Itsellä kokoajan supistelee, mutta "Julia" on vielä päättänyt majailla yksiössään, joten olkoot siellä rauhassa. Laskettuhan on huomenna.



Eipä tässä muuta, oikein hyvää uutta vuotta kaikille!



-E-

Sivut

Kommentit (62)

Vierailija

Kiitos kun kävit laittamassa kuulumisia. Olen minäkin teitä kovasti miettinyt.

Kovasti jaksamista ja haleja täältäkin suunnasta toivottelen.



Meillä poika ollut 4pv 39n kuumeessa ja kovassa nuhassa. Tänään ei enää kuumetta, mutta nuha ja yskä jatkuu. Pikkuneiti sai nuhan myös, onneksi ei kuitenkaan kuumetta (ainakaan vielä, *kop kop*). Olemme siis valvoneet viimeiset neljä yötä ja siksi menenkin nyt petiin kun molemmat lapset on unilla jo.



-E-

Vierailija

Pikaisesti tulin ilmoittamaan, että S@ri@ on oikeassa. Meidän pikkuneiti päätti sitten valita syntymäpäiväkseen (äiti ja kätilö antoi valinnanmahdollisuuden) 10.01.2009. Syntymäajaksi merkittiin 00.03, ponnistusvaihe kesti minuutin =)

Todella helppo synnytys minulla, tällaisia toivon kaikille. Synnytyksen kokonaiskesto oli 3 tuntia, josta sairaalassa vietin noin tunnin. Painoa oli 3495 ja pituutta 50cm. Piste lähti väristä, mutta muuten täydellinen neiti. Nyt ollaankin jo kotona, eilen sain lastenlääkärin puhuttua ympäri ja meidät merkattiin "aikaisiksi kotiutujiksi". Vasen lonkka napsuu, joten sitä pitää käydä kirralla näyttämässä kunhan aika saadaan, mutten jaksa siitä murehtia, noi kun on aika yleisiä.



Muuta ei nyt, talossa on harvinaisen hiljaista, kun esikoinen on unillaan ja samoin isi ja pieni neiti pitkän tisuttelin jälkeen. Otan siis ilon irti rauhasta ja keitän teet =)



-E, J & "J" 3pv-

Vierailija

... täältä sairastuvasta ;( Tulikin sitten Nikkilään oikein kunnon lentsut. Viime viikolla namunen sairasti ja tällä viikolla sitten olikin jo äipän vuoro. Nyt on kuume helpannut (toivon niin!), mutta silmät ja nenä vuotaa, päätä särkee ja korvat on aivan lukossa, joten en ihan kauaa täällä aio tarinoida...



Hiljasta on meidän kerhossa nykyisin, mutta ainakin itsellä arki vie kaiken ajan - vuorokaudessa pitäisi olla ehdottomasti enemmän tunteja :) - ja vaikka lukemassa joskus käynkin, niin energiaa ei ole riittävästi kirjoittamiseen saakka.



Toisaalta (juuri nyt sen huomasin) eipä oikein ole mitään ihmeellistä kirjoitettavaakaan; poika kasvaa ja kehittyy, äiti vanhenee ja stressantuu ja muu perhe yrittää kaiketi jotenkin sopeutua muuttuviin tilanteisiin.



Asuntoasiat on nyt toistaiseksi haudattu, vaikka suht´ varmat duunit on meillä kummallakin, mutta täällä tuntuu olevan jotenkin jähmettynyttä koko asuntokauppa... Tehdään nyt keväällä vähän remppaa tässä omassa ja eiköhän sitä sitten jonkun vuoden taas jaksa näitä seiniä tuijotella?! Toki, jos jostain tulee lisää rahaa, niin heti ekana sen sijoitan lisäneliöihin, hih...



Sanoin, että poika kehittyy - kaikkihan sitä päivittelevät, kuinka se jo kaikkea taitaa, mutta tissistä ei vaan osaa irrottaa. Mä olen aivan kypsä jo koko touhuun. Illallakin jo nukahtaa ilman, mutta annas olla, jos herää yöllä, niin mikään muu ei auta... Herra pitää kyllä sellaisen konsertin, että siinä on mun kyllä pakko luovuttaa, ettei koko kortteli herää. Toisaalta olen itsekin niin väsynyt ja mukavuudenhaluinen, etten jaksa sen kanssa kauaa taistella. Pitihän mun sitten tääkin vielä kokea. Esikoinen, kun tajusi itse olevansa jossain kohtaa jo liian iso tisutteluun, niin tääpä ei sitten lopeta koskaan...



No, nää on näitä meidän murheita, en kiusaa teitä sen enempää, mutta jos joku keksii jonkin konkreettisen ja HELPON vierottamiskikan, niin vinkkejä otetaan kyllä vastaan...



Aurinkoista viikonloppua kaikille vauvakerhoon, jos joku täällä käy kurkkimassa...



toivoo: nuhanenänikki ja namuset

Vierailija

Voin laitella jotain synnytystarinaa joskus ja kertoilla muutenkin Iidasta enemmän jos joku haluaa kuulla, mutta älähtäkää jos ette halua vauvajuttuja tänne.



Onnille kuuluu myös ihan hyvää, on jo sopeutunut vauvan tuloon. Hirveä kiukkupussi ja varhaisuhmaikäinenhän se on ollut jo kohta vuoden (vaikka osaa hymyilläkin kun sille päälle sattuu), joten tekemistä hänen kanssaan riittää, kun mitään asiaa ei voi vain tehdä ja sillä siisti, vaan kaikesta (syöminen jne.) pitää ensin käydä se periaatetappelu, vasta sitten voi syödä (tms.). Iidaa Onni käy jatkuvasti silittelemässä ja halimassa, ei luultavasti vielä älyä olla mustasukkainen. Toisaalta se, että anoppi tai mies on melkein koko ajan paikalla, on varmasti auttanut myös, koska näin Onnille on riittänyt aikaa lähes yhtä paljon kuin ennenkin. Onni on myös ruvennut hoivaamaan leikkipingviiniään (melkein pojan itsensä kokoinen pehmolelu), peittelee sitä sitteriin ja antaa pullolla maitoa :).



Tuossa 1 v 5 kk iässä Onni alkoi yhtäkkiä puhua enemmän, siihenastinen alle 10 sanan sanavarasto alkoi lisääntyä huimaa tahtia. 1,5-vuotismitat olivat neuvolassa 11,5 kg ja 84 cm, tosin tuo pituus saattaa olla vähän alakanttiin. Onni nimittäin riehui kuin vietävä kun yritettiin mitata, ja oli kuitenkin jo 1 v 3 kk mittauksessa 83 cm, eli tuon mukaan 3 kuukaudessa olisi tullut vain sentti pituutta lisää. Mutta eipä kyllä jollain sentillä sinne tai tänne ole merkitystä, kunhan kasvaa. Ja kuten olen ennenkin sanonut, en ole koskaan odottanut Onnista pitkää, vaikka syntyessä oli pitkä, kun me vanhemmat emme ole mitään erityisen pitkiä (oletkin Iikkari monta senttiä miestänikin pidempi :) ja itse olen tällainen noin 160-senttinen). Uskon, että myös Iidan kasvu tasaantuu ajan mittaan samalla tavalla kuin Onninkin, vaikka nyt meneekin yläkäyrällä. MPR-rokotteesta ei tullut mitään jälkiseuraamuksia, ei kuumetta tai muutakaan. Onnille ei ole tullut mitään koskaan yhdestäkään rokotteesta, vaikka ollaan otettu näitä rokotusohjelmaan kuulumattomiakin, eli Calmette, rota ja influenssa (itse asiassa kaksi influenssapiikkiä, oltiin mukana rokotetutkimuksessa).



Palaan taas jossain vaiheessa

Tassu, Onni ja Iida melkein 6 viikkoa

Vierailija

että jaksoit laittaa kuulumisia! Tosi kurja kuulla että teillä on ollut noin vaikeaa! Hienoa kuitenkin että edes vähän helpottaa, toivottavasti suunta olisi nyt ainoastaan ylöspäin. Iso voimahali täältä, olet ajatuksissa!



-J-

Vierailija

Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltua. Harvemmin käyn enää lukemassakaan. Jotenkin se arki ja muu tohina vie mennessään...



Nikki, ei meilläkään potalla käydä. Neiti ilmottaa, että "emmä potalle haluu". Ehkä tässä kesän mittaan sitten otetaan "pottakuuri". Annan juosta ilman vaippaa ja juoksen sit potan kans perässä;-) Mutta sitä puhetta meilläkin riittää. Hienosti kahdella kielellä! Meillä ei tuoksu puhtaalta, vaan "tupakka haisee". Pieru oli pitkään "pakkanen paukkuu", mutta nyt se on ihan ittensä: "pieju tuli"..Syömisessähän neiti oli aikainen, kun rupes jo 10kk iässä lusikoimaan sapuskansa itse. Pinniksessä nukkuu edelleen, mutta lähinnä siitä syystä, että ei ole varaa hankkia just nyt uutta sänkyä..Ollaan taloudellisesti tosi tiukilla, kun miehellä ei ole töitä. Itse palaan sorvin ääreen 1.9. ja toiveissa on saada tytteli perhepäivähoitoon. Juttelin just päiväkodin johtajan kans aamulla ja hän kertoi paikkatilanteen olevan tällä hetkellä suht hyvä. Virallista tietoahan ei kuitenkaan saa kuin aikaisintaan heinäkuussa.



Pidetään pinkka hengissä! Aurinkoista kevättä kaikille!

Vierailija

Iltoja Idästä!



Meidän pienen perheen pikaiset kuulumiset:

Iiriksellä räkätauti ollut riesana kolme viikkoa eikä loppua tunnu tulevan. Tohtorilla käytiin ja korvat&keuhkot oli onneks kunnossa, mut antibiotit saatiin kuitenkin taudin tappamiseen.



Viime lauantaina palailtiin lomalta. Käytiin ekaks Naantalissa pari päivää kroolailemassa ja kylläpäs olikin hieno paikka sekä kylpylä että itse kaupunkikin.

Loppu viikko hengailtiin sit Tampereella sukulaisia ja ystäviä tervehtien.

Iiriksen isän ryhtiliike oli vaan mun toiveajattelua eikä herra edes puhelimeen vastannut saatikka et olis tytärtään nähnyt. Mä en jaksa enää edes tulistua sen ihmisen takia. Me jatketaan Iiriksen kans eloamme täysin omillamme ja hitto vieköön taatusti pärjätään vallan mainiosti ilman moista isää.

Muuten loma oli oikein onnistunut ja kovin kovasti nautin hetkistä ystävieni kanssa joita nään niin kovin harvoin.



Ellu: Julia on todella kaunis nimi, myös Iiriksen kolmas nimi on Julia.



Syliini juuri kiipesi kuumeinen myyryläinen joten täytyy mennä saattelemaan lapsi uudelleen höyhensaarille. Taidampa minäkin samaan osoitteeseen suunnata.



Hyviä vointeja joka mammalle!

Vierailija

Tälläpä olikin yllättäen kovasti tarinaa - sori, en kerennyt tässä vaiheessa kuin silmäilemään juttujanne...



Tassuilla jo parempi, ymmärsinkö oikein?! Hei, mä en ole edes yrittänyt lukea Hesaria puoleentoista vuoteen...



Ellu, me otettiin aikalisä tässä taloprojektissa. Oma luukku edelleen myymättä (oli soppari vain neljä kukautta, kun mä en halunnut lähteä "talven selkään" muuttamaan). Meilläkin yksi talo tässä ihan naapurissa, mutta lähtöhinta yli 300.000 (nyt tosin jo alle), mutta pankki ei rahoita ennenku oma on myyty - aikalisä siis tässäkohtaa...



A-J - yritin silmäillä läpi kaikki nää nelkyt viestiä, mutta en keksinyt kirjoitusta, josta olisi voinut loukkaantua... Mikä sun mielen on täällä pahoittanut? No, jokaisella on tietty oikeus omaan mielipiteeseen, mutta tuskin kukaan tarkoituksella juuri sua on halunnut loukata...



Nytpä käyn uudelleen lukemaan nää jutut, jos löytyisi jotain uutta kommentoitavaa...



Aurinkoa elämäänne kaikki mammat ja muksut =D nikki ja namut :x

Vierailija

Onpas täällä nykyään hiljaista. Itse käyn kurkkimassa päivittäin, kun on tämä sivu Firefoxissa auki, mutta eipä tule kirjoiteltua kun ei oikein kukaan muukaan =(



Eipä siinä, ei tänne ihmeempää. Justus kasvaa ja oppii, tällä hetkellä menossa sanojen toisto-kausi. Ulkona tykkää puuhata, varsinkin nyt kun tuli lämpimämpää. Ja selkeästi kiinnostaa eri muodot, rivejä ja jonoja tehdään kaikista autoista, palikoista, ruuasta jne.



Minä olen tassujen tapaan miettinyt kohta kiinteiden aloittamista. Meidän neiti vähän vajaa 4kk viihtyy tissillä edelleen ahkeraan ja heräilee syömään öisin 3-4 kertaa. Tekisi mieli aloittaa puurot illalla, jos saisi unia pidennettyä, mutta josko nyt vielä kuukauden sitä odottelisi. Julia onneksi sentään nukkuu 20.30-07 välillä yöunensa, eli siinä suhteessa on veljensä kaltainen. Tietty pätkittäistähän tuo on vielä.



Hienosti IIris jo pottailee. Meillä ei ikinä onnistuisi vaipan pukeminen nukkuessa, niin on herkkäunisia meidän lapset. Justukselle ei voi laittaa edes peittoa päälle kun herää siihenkin kosketukseen. Ja Justus vaatii myös sen, että istutaan vieressä kunnes nukahtaa. Hippasen haasteellista näinä päivinä kun mutsin pitää molemmat lapset yksin nukuttaa.



No tässä nämä tällä kertaa. Toivottavasti joku muukin mun ja Tassujen lisäksi täällä vielä käy.



-E-

Vierailija

Tulin kertomaan, että tyttömme syntyi sunnuntaina 4.1. illalla klo 17.49. Pituutta neitokaisella 54 cm ja painoa 4092 g. Ei siis niin iso kuin oli peloteltu, synnytys oli kauhea kokemus silti (meidän lapset on kyllä nyt tässä). Kaikki meni lopulta hyvin, mutta kipuja en unohtane ikinä, epiduraali uhkasi taas hyydytttää synnytyksen joten jouduin kärvistelemään ilman mitään kivunlievityksiä (ilokaasusta ei juuri apua ja sekin sitten kiellettiin kun laski vauvan sydänääniä). Mulla on ehkä tosi alhainen kipukynnys tai sitten ne supparit vaan joillakin on todella kipeät, mutta huusin suoraa huutoa koko synnytyksen (eli aika monta tuntia).



Tällä hetkellä olo on tosi huono, olen jo aloittanut lääkkeet mutta kestäähän se ennen kuin ne auttavat. Luulen etten nyt paljon jaksa koneella notkua ennen kuin olo helpottaa, tää paniikintunne on niin kokonaisvaltainen että mihinkään muuhun keskittyminen ei tahdo onnistua.



Iiriksen syntymäpituus muuten kiinnostaisi, kun on niin pitkä tyttö! En muista mainitsitko sitä. Vaikka eihän meidän Peikkoneidistämme silti välttämättä pitkää tule.



Tassu, Onni & tyttö 5 vrk

Vierailija

Tassut: Mukavaa, että kaikesta huolimatta jaksat kirjoitella tänne! Jaksamista kovasti!



Kiitoksia vain, Tassut, kysymästä... Ainakin pikku hiljaa täällä voidaan paksusti jos ei muuta. Kaikkinensa olotila on kyllä perin alavireinen. Hommaa olis kauheesti ja aikaiseksi en saa juuri mitään! Öisin en saa nukuttua ja päivisin on aivan naatti olo.

Miehellä on masennus taas nostanut päätään; liekö lääkitys pettää - on nykyisellä lääkityksellä mennyt n. 7v - ed. toiminut lääkitys pelitti suunnilleen saman verran, sitten oli reilun puolen vuoden ajan ihan tööt ja useita lääkekokeiluja ennen kuin tuo löydettiin. Toivottavasti nyt ei siihen rumbaan jouduta!



Itsellä ei sitä pirteää keskiraskautta juuri näkynyt ja nyt pukkaa väsymystä, kipuiluja jne. ihan riittämiin. Ja pojalla pukkaa ainakin minun seurassa ihan hillittömiä uhmiksia :( Ja puistossa juoksee pöljänä karkuun edelleen - itse asiassa aina vain pahemmin, kun tietää, etten jaksaisi/pystyisi perässä vyörymään. MRR

-> osaa poika ihanakin olla kyllä! Ja kovasti on oppinut kaikkea, mm. hyräilee jänis istui maassa ja ihhahhaata :)

Älä muuten Senniina huoli, ei teidän typy viimeinen ole pottatouhuissa: me ei olla edes yritetty potattaa nyt, kun en jaksa tapella sitten vaipattoman hetken jälkeen vaippaa poitsulle. Pottailemme kesällä sitten...



Tyttö on masussa edelleen pt, sekin vie hermot! Eikä ainoastaan tulevan synnytyksen takia vaan siksikin, että potkii tuonne alas koko ajan ja paikat entistä enemmän kipeytyvät (ja kun tytteli on liki koko ajan liikkeessä!). Enkä todellakaan tiedä, mite kahden lapsosen kanssa tullaan pärjäämään :O



Eli tällaista valivalia tällä kertaa täällä. Luin kyllä kaikkien viestit, mutta lahopäisyydessäni unohdin kaikki kommentit. Tarttis sinne toiselle taholle laittaaa kommentteja, kun vaan aikaiseksi saisin. Tosin olen nyt perjantaina lähdössä kandityön kirjoituspuuhiin maalle (joskaan en nyt ennen LA:ta sitä saa valmiiksi, mutta jos aloittelis), ts. en ehtine sitä ennen koodailemaan. Mielessä olette kuitenkin kaikki! Mukavaa helmikuun loppua/maaliskuun alkua kaikille tasapuolisesti!

Vierailija

Kiva kuulla myös [b]Fiikuksen[/b] raskaus- ja muita kuulumisia (vaikka se ei tietenkään ollut kiva kuulla, että munuaiset edelleen eri paria - vaikkei se nyt vauvan elämää haittaisikaan, tulee pissaa normaalisti jne., niin olisihan se kiva että selviäisitte ilman mitään tutkimuksia ja mahdollisia leikkauksia tms.). Ja tietenkin minä olen kiinnostunut kuulumisista :)! Iso kiitos vain kun jaksat(te) käydä täälläkin puolella kertomassa kuulumisia. Sain neuvolasta jonkun vauvaperhevastaanoton yhteystiedot, en vaan ole saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä; niillä on puhelinaikakin vain yksi tunti viikossa. En oikein edes tiedä mitä ne sieltä tarjoavat, jotain keskusteluapua vissiin. No, kotitöihin en nyt niinkään apuja tarttiskaan, teen mitä jaksan ja onneksi tuo ukkokin joskus innostuu imuroimaan. Ja keskustelusta en oikein tiedä... jotenkin en jaksaisi näitä asioita hirveästi märehtiä. Vellon tunteissani ja ajatuksissani muutenkin päivät pitkät ja haluaisin ennemmin jotain muuta ajateltavaa tilalle kuin aina pohtia niitä. Ja yleensäkin olen huono puhumaan, etenkin kasvokkain kenenkään kanssa, ilmaisen itseäni mieluummin kirjoittamalla. Lisäksi mulla ei myöskään jäänyt ihan pelkästään positiivisia muistoja siitä terapiasta (tai siis terapeutista) jossa Onnin syntymän jälkeen kävin, siksikin mietityttää.



Ja [b]AJ[/b]:sta samaten kiva kuulla, tule sitten kertomaan mitä uusintaultrassa näkyi! En usko, että mitään on vialla kuitenkaan, vaikka ymmärrän kyllä tuntemukset - muistan vieläkin, melkein 2,5 vuoden jälkeen, miten sydän kääntyi ympäri Onnin ekassa ultrassa (kun kk-kierto heitti sen melkein 2 viikkoa eikä näkynyt mitään vaikka piti olla 8 viikkoa kasassa).



Toivottavasti [b]Miimin[/b] odotuksessa kaikki on hyvin, kun ei ole pitkään kuulunut.



Totta [b]Ellu[/b] ja [b]Saria[/b], sillä on kyllä iso merkitys jos lapset nukkuvat tai eivät nuku yöllä. Iidan hyvät yöunet tosin menevät ihan hukkaan kun Onnin kanssa saa heräillä... Ja itse valvoskelen sitten muuten vaan, mullahan noita uniongelmia on ollut koko ikäni, ala-asteikäisestä tähän päivään. Mutta on kyllä sikäli helpompaa kuin Onnin vauva-aikana, ettei sentään tarvitse hyssyttää, tutittaa ja kanniskella tuntikausia vauvaa öisin. Onni taintuu melko helposti takaisin uneen nykyään ja Iidahan nukkuu ikäisekseen vallan hyvin. Usein öisin, kun makaan valveilla, katselen Iidaa siinä vieressä pitkät tovit ja ajattelen, että on se tässä tilanteessa luojan lykky että edes tämä kakkonen on vähän helpompi tapaus.



Kiva siis kuulla Ellunkin pikkuisista, mitäs teille Saria kuuluu? Sitä on pitänyt jo kauan kysyä, että joko susta on tullut tuplamummu? Muistelen ainakin, että vanhin tyttäresi olisi odottanut toista, joko on syntynyt? Ja vielä kerran voimia alavireisiin tuntemuksiin, mä kyllä niin tiedän nuo minunko takiani ei kirjoitella -fiilikset myös. Vaikka itse kirjoitan todella ajan kanssa näitä tiiliskiviäni, onnistun silti usein sanomaan jotain mistä joku nöksähtää.



No mutta, jos nyt vielä jotain kuulumisia yrittäis... Onni teki nyt toisenkin alakulmahampaan, nyt on 16 hammasta hänellä. Saapa nähdä milloin Iitu tekee ensimmäiset, koska hänellä oli jo syntyessä jotkut omituiset isot kuplat (hampaanalut?) yläikenessä, kätilökin huudahti että ei kai tällä hampaita vielä voi olla. Naikkarin lastenlääkäri ei osannut sanoa, mitä ne voisivat olla, ja nyt ovat laskeutuneet jonkin verran, mitä lie turvotusta? Iida on hymyillyt 3,5-viikkoisesta ja seurustellut melkein yhtä kauan, kova juttelemaan on typy. Päätä tämä isona syntynyt on kantanut syntymästä asti, myös vatsallaan maatessa, sitäkin lääkäri ihmetteli. Pää myös on jo käsistäkin nostettaessa seurannut tovin aikaa. Onnilla ei mitään erityistä uutta, ellei nyt "taidoksi" lasketa kun tässä eräänä päivänä keksi että hänhän osaa itse laittaa talvisaappaat jalkaansa. Kova on kaveri touhuamaan ja kiipeilemään, ei-sanaa ei edelleenkään uskota, itse syödään lusikalla hyvin, ja pottailusta jo kerroinkin. Eli nyt vihdoin vähän tilaa muillekin (vink, vink!).



Tassu, Onni & pikku Pusityyhtynen 2 kk

Vierailija

Tulin Tassulle toivottelemaan jaksamista. Meillä neiti ärisee ja murisee eteisessä täysissä vaatteissa kauppareissun jäljiltä. Vetelee usein turvaistuimessaan puolikin tuntia kun on kotiuduttu kaupasta. Ja sitten herää hiki päässä =) Mutta poiskaan en siirrä kun kerran uni maittaa.



Täällä siis ihan suht ok menee kahden kanssa. Jullehan on tarhassa näin ti, ke ja to ja se on ollut mun pelastus. Viime viikolla Julle oli influenssassa, kuumetta oli 37,5:n ja 39n välillä lauantaista lauantaihin ja se oli kyllä kaameaa. Lisäksi mies oli yönyli työmatkalla, joten hetken jo olin hätää kärsimässä. Onneksi äitini pääsi apuun toiseksi päiväksi. Mutta siis kun ollaan kaikki terveitä niin kaikki menee hyvin. Meilläkään ei ole suuria mustasukkaisuuden ilmentymiä ollut, viime viikolla toki, mutta olihan pieni mies kipeänä. Muuten lähinnä Onnin tapaan halitaan ja pusutellaan. Niin ja annetaan kehdossa ja sitterissä vauhtia pikkuneidille.



Onneksi Iida nukkuu paremmin kuin Onni. "Julia" on aika samanlainen nukkuja kuin veljensä, vähän pidempiä kuitenkin. Ulkona saattaa liikkeessä nukkua parikin tuntia, sisällä parinkymmenen minuutin pätkissä, ellei saa nukkua mahan päällä. Öisin nukkuu parin tunnin pätkissä, eli ei olla samoissa kuin Iida =) Mutta kuitenkin ihan plussaa ettei huuda alle tunnin välein niinkuin Justus. Pientä mahavaivaa kuitenkin veljensä tapaan, kakkaa kaksi kertaa viikossa ja toisen kerran yleensä vaatii jo apuja. Olen sellaista neljää päivää pitänyt rajana ja sitten annan oliiviöljyä tilkan, se auttaa.



Mutta siis aika perusarkea täällä.



Kovasti vielä jaksamista sinulle, Tassu, olotilaan. En voi kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu ja sydämestäni toivon, että pian olosi helpottuu.



Ja Nikin kuulumisia minäkin kaipailen. Olen miettinyt sitä teidän talotilannetta kun tuossa meidän naapurissa on kämppä ollut myynnissä kohta vuoden (vaati kyllä mahdottomia rahoja siitä aluksi).



Tähän hätään ei ehdi muuta, neiti kuuluu ärisevän enemmän (eli herännee kohta). Kuulostaa kyllä kuin tuossa istuimessa olisi mursu, eikä vauva ;)



-E-

Vierailija

huh huh mikä synnytys Tassulla olikaan, kuulostaa kyllä todella rankalta operaatiolta. Vastasi varmasti kolmea maratoonia - ainakin.



Samantapaista asiaa lähdin itsekin tänne ilmoittelemaan elikkä vatsa on minulta poissa ja tuhisee tuossa vieressä. Poika siis syntyi, lauantaina 28. maaliskuuta. Painoa oli 3250g ja pituutta 49cm, melkein 400g isompi kuin veljensä.



Minun synnytys oli nopea ja helppo. Aamulla heräsin selkäsärkyyn, mikä minulla tarkoittaa avaussupistuksia ja puoli 10 aikaan mies komensi autoon ja Tayssiin kun naama oli kuulemma saman näköinen kun Leksasta salissa... tiedä siitä sitten :-) Vastaanotolla otettiin käyrät jne. ja olin 3-4cm auki ja pääsin siirtymään siitä pikku hiljaa salin puolella ja sain ilokaasun käyttöön. En tosin sitä kauan ehtinyt nauttia, olisko tunnin ? kun alkoi jo ponnistuttamaan ja tunsin kuinka kalvopussi tulla hupsahti tuli jalkojen väliin. Kätilö äkkiä paikalle ja lupa ponnistaa seuraavalla ja sittenhän se poika syntyikin jo. 3 min oli ponnistusaika. Istukka syntyi kanssa melkein heti. Eli koko synnytyksen kesto säännöllisistä alle 10 min supistuksista jälkeisiin, 5½ tuntia. Ei paha. Pari tikkiä tuli välilihaan, mutta siinä kaikki.



Poika on oikein reipas syömään ja hyvävointinen. Ultrassa katsottiin ne munuaiset ja varmuuden vuoksi määrättiin antibioottit ehkäisemään virtsatietulehduksia. Varjoainekuvaus on toukokuussa ja sen jälkeen tiedetään sitten lisää. Eli oikea munuaisallas on laajentunut, aivan kuten raskausajan ultrissa todettiinkin. Päältäpäin ei tosin pojasta tietäisi että olisi mitään "vikaa" ja jos olisi ollut huonompi ultraaja rv20 ultrassa, tiedettäisiikökään....



Arki rullaa omalla painollaan, poitsu syö ja nukkuu. Esikoinen suhtautuu vielä toistaiseksi myönteisen kiinnostuneesti ja haluaa silittää ja antaa pusuja. Mies on nyt isyyslomalla, joten vielä ei ole tarvinnut testata miten pärjään kahden huutavan pojan kanssa :-) eiköhän niitäkin tilanteita tule vielä ihan tarpeeksi



mutta maitobaaria tarvitaan taas, hyvää pääsiäistä kaikille



t. Fiikus

Vierailija

Edelliskerrasta onkin jo aikaa, mutta sen verta pitää tulla kertomaan, että täällä on (taas) raskauduttu...Syyssatoa siis odotellaan ;)



*AJ ja tyäret neiti Kesäheinä sekä neiti Elotähkä*

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat