Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies kysyi eilen hiprakassa:

Vierailija

"Olisko tää nyt se vuosi, kun sä laihdutat?"



Kiloja on tullut vuosien varrella joo, mutta voisiko uutta vuotta juhlia ilman, että mies huomauttaa painostani! Suutuin niin paljon, että nukuttiin lopulta eri huoneissa. En ole viitsinyt vieläkään sanoa tuolle ukolle sanaakaan. Hemmetti, olen sentään kaksi lasta sille synnyttänyt.

Sivut

Kommentit (59)

Vierailija

niin kyllä se minua valitettavasti häiritsisi aika paljon. Se aivan varmasti vähentäisi meheni seksuaalista vetovoimaa minun silmissäni.



Eikö tuossa tilanteessa ole vain reilua avoimesti kertoa, että häiritsee, eikä vain itsekseen harmitella? Varsinkin, kun asialle voi jotain tehdä. Miehesi olisi kyllä toiminut tahdikkaammin, jos vaikka olisi tarjoutunut lenkkiseuraksi tms, olisitte yhdessä alkaneet kuntokuurille. Ei kaikkein diplomaattisinta käytöstä.

Vierailija

20 kiloa ylimääräistä on kyllä jo ihan jotain muuta kuin "vähän pullea"! Jos ei nyt puhuta siitä, että se on terveysriski, niin on se myös ongelma parisuhteelle. Jos miehesi on viehättynyt sinuun 20 kiloa laihempana, niin on varmaan hyvin vaikea ajatella sinua viehättävänä nyt. Ei se miehen naismaku muutu sinun kroppasi mukana. Varmasti miehesi rakastaa sinua ihmisenä, mutta luultavasti seksin aikana keskittyy ajattelemaan kunniaa ja isänmaata eikä sitä, miten seksikäs olet.



Ja kyllä mäkin tiedän, että me kaikki rupsahdetaan joskus, mutta on vähän eri asia, jos toinen on täysin epähaluttava jo nuorena kuin se, että tissit roikkuu navassa 70 plus ikäisenä! Sitä ennen teillä on kymmeniä vuosia nauttia toistenne ihanista vartaloista, mikäli pidätte ne kunnossa. Ja bonuksena olette terveitä vielä rupsahtaneina vanhuksinakin! ;)

Vierailija

Miehet kans ei sitten osaa arvostaa sitä, millaisia uhrauksia nainen tekee niiden eteen! Lapsia kyllä halutaan, mutta ei haluta kuitenkaan, että vaimo muuttu siitä mitenkään. Fyysisesti pitäisi näyttää aina parikymppiseltä missiltä, mutta kyllä ne missitkin muuttuu muutaman mukulan jälkeen.



Itse en ole ylipainoinen, en ole ollut koskaan, mutta ulkonäkö on ollut minulle tärkeää. Kuulun niihin hoikkiin soppaluihin, joista kaverit sanoo, kui hyvin oon säilynyt, vaikka muksun olen tehnyt. Silti mieheni jaksaa valittaa muuttuneista rinnoistani ja lopullisesti malliaan muuttaneesta lantiostani ensimmäisen raskauden jälkeen.

Pääsin takaisin välissä omiin mittoihini ja nyt olen raskaana. Vaikeaa on kestää sitä, millaisten odotusten edessä taas olen.

Raskauden aikana pitäisi näyttään hehkeältä, ei saisi valittaa mistään vaivoista vaikka niitä olisikin. Synnytys pitäisi mennä ilman pelkoja, ilman keskustelua asiasta ja synnytyksen jälkeen olisi treenattava itsensä taas kuntoon.



Ensimmäisen lapsen aikana en edes ajatellut näin, vaikka niin toiminkin. Synnytyksen jälkeen (joka meni kivuliaasti, mutta onnistuneesti) nousin sängystä jonkun suomalaisen sisun voimalla ja meikkasin ennen, kuin pääsimme edes osastolle vauvan kanssa. Mieheni varmaan piti minua jotenkin vaan niin kovana, mutta itsestään hyvin huolehtivana ja tiukkana muijana. Nyt harmittaa se harhaluulo, minkä jossain lapsellisuudessa ja mielyttämisen halussakin taisin silloin tehdä.





Tekstiä lukiessani huomaan useilla naisilla olevan saman asenteen, omat tunteet ja tarpeet jätetään sivuun ja yritetään pysyä yhteiskunnan suosimissa mitoissa ja mieliksi miehellekkin sitä sen enempää ajattelematta.

Onko se sitten onnellisuutta? Onko miehellä edes oikeutta puuttua asiaan?

Mielestäni miesten olisi opittava hyväksymään se, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi, pysyvästi ja se on äidistä itsestään kiinni onko voimia tai halua treenata itseään kuntoon. Kaikki siihen ei edes pysty perinnöllisistäkään syistä.

Vierailija

yksi mies kirjoitti, että vaimonsa on lihonnut kovasti, koska ei ole pätkääkään itsekontrollia herkuttelun suhteen tai että hän ei vaivaudu lähtemään lenkille.

Hän kysyisikin, onko se kovasti eri asia, jos miehiltäkin menee itsekuri ja he käyvät vieraissa...?



Olen nainen ja voin allekirjoittaa tuon. Mikä hemmetin oikeus meillä naisilla on lihoa lapset saatuamme? Itsekurista siinä on kyse, eikä mistään muusta! Jos vaadimme miehiltämme itsekuria toisten naisten suhteen, eiköhän vaadita sitä myös itseltämme herkuttelun suhteen! Haluista ja niiden kontrolloimisesta on kummassakin tapauksessa kyse!

Vierailija

kyllä puolisolle pitää voida sanoa. 20 kg on kuitenkin aika paljon ja ymmärrän, että on alkanut vaivata asia. muutama kilo sinne tänne, mutta kun lihominen on kymmeniä kiloja, asia vaivaisi minuakin. Ja nyt ei puhuta mistään sairauden, lääkityksen tms. aiheuttamista kiloista. Mieheni on vajaa 10 kg lihavampi kuin 10 vuotta sitten tavattuamme ja ei tulisi mieleenikään siitä sanoa, mutta jos olisi tuplat, luultavasti huomauttaisin asiasta.

Ota asia positiivisesti, hän ajattelee myös sinua ja sinun terveyttäsi. Tiedän, ettei asiaa ole kiva kuunnella, mutta eikö miehesi ollutkin oikeassa?

Vierailija

Etkö sinä huomauttele miehelle lihoamisesta, parrasta tai epäsiististä pukeutumisesta.



4 lasta ja laihempi kuin koskaan, joten ei se lapsen saanti ole oikeutettu lihoamiselle.



Toki en voi myöntää että ei loukkaisi jos mies sanoisi sen jotenkin rumasti. mutta oliko kysymyksessä vitsi tai ns. heitto.

Vierailija

Onneksi suhteemme perustuu muille asioille kuin toisen ulkonäölle (kertoo jotain se, että tutustuimme netissä). Se ei tarkoita, että ulkonäkö olisi merkityksetön. En kuitenkaan ikinä kuulisi tuollaista mieheltäni eikä hän minulta. Arvostamme toisiamme liikaa tehdäksemme elämästämme toisen ulkonäön vahtimista. Asioista voi keskustella sivistyneesti, ja esim. sopia yhdessä siitä, että minä päivinä kumpikin käy salilla/urheilemassa. Ja vaikka kummallekin on kiloja kertynyt, en niitä vaihtaisi laihaan kukkakeppiin ;)

Vierailija

toisen lapsen syntymän jälkeen kiloja kertyi salakavalasti lisää, mutta kun paino oli noussut 58 kg:sta vähän yli 60 kg:n (61-63 kg), huomasin asian itse ja aloin puhua siitä exälle.



Exä myönsi, että olin vähän pullistunut reisistä ja vatsasta - ja alkoi kannustaa minua lenkille. Kävimme juoksemassa myös yhdessä ja kuntoilimme kotona mm. painojen avulla.



Exä ei siis sanonut mitään ennenkuin otin asian itse puheeksi, mutta oli heti hengessä mukana kun päätin tehdä asialle jotakin. Olen ihan varma, että hoikkana ja itsestään huolta pitävänä exä olisi sanonut, jos mulle olisi paukahtanut 10 kg lisää enkä olisi asialle aikonut mitään tehdä.



Kuinka te mammat voitte antaa itsenne lihoa 10-20 kg? mulle tuo 3-5 kg:n painonnousu merkitsi epämukavaa oloa, kiristäviä vaatteita ja itseinhoa.



Tavallaan ap:n mies oli siis oikeassa. Jos nainen "huomaa" lihonneensa muttei tee asialle mitään, on siihen jo syytäkin puuttua. Lihomisesta on aina seurauksia - toinen pitää ulkonäöllisiä seikkoja merkittävämpänä kuin terveydellisiä, mutta yhtä kaikki; lihomisella on vaikutuksensa.

Vierailija

Lainaus:

että suhde mikä perustuu ulkonäköön, ei kestä. Ja painosta yms. voi sanoa kauniisti tai esim. kannustaa lenkille tms.



Toista ei tarvitse loukata olemalla idiotti! Eiköhän puoliso itse tiedä myös, että on lihava, ilman että pitää rumasti sanoa. Sillä ei saa kuin huonoa aikaan. Kun kaiken on lähdettävä itsestä, ei kukaan laihdu niin, että puoliso siitä rumasti sanoo. Pahalla ei saa kuin pahaa aikaan.

Vierailija

Lainaus:

yksi mies kirjoitti, että vaimonsa on lihonnut kovasti, koska ei ole pätkääkään itsekontrollia herkuttelun suhteen tai että hän ei vaivaudu lähtemään lenkille.

Hän kysyisikin, onko se kovasti eri asia, jos miehiltäkin menee itsekuri ja he käyvät vieraissa...?



Olen nainen ja voin allekirjoittaa tuon. Mikä hemmetin oikeus meillä naisilla on lihoa lapset saatuamme? Itsekurista siinä on kyse, eikä mistään muusta! Jos vaadimme miehiltämme itsekuria toisten naisten suhteen, eiköhän vaadita sitä myös itseltämme herkuttelun suhteen! Haluista ja niiden kontrolloimisesta on kummassakin tapauksessa kyse!

Vierailija

Lainaus:

Siis parisuhteessa ei saisi sanoa mitään jos painoa on tullut esim. 20 kiloa hääpäivän jälkeen? Mun mielestä on reilumpaa että mies sanoo rehellisesti jos vaimon kilot häiritsee liikaa.



Lainaus:

kommenti kakkoselta :)



suuttunu mäki olisin miehelle tollasesta. on vaan asioita joita ei sanota..




kyllä mä oon sitä mieltä. mulle on tullu n 15kg lisää painoa siitä ku aletiin oleen yhdessä ja kyllä mä sen tiedän ilman että mun miehen siitä tarvii huomautella. miehen huomauttelut nyt ei ainakaan asiaa auta millään tavalla.

Vierailija

mietityttää että eikö nämä naiset osaa arvostaa itseään jotka antavat miesten kohdella itseään miten tahansa. mies saa arvostella naisen ulkonäköä ja jos nainen lihoo, on miehen pettäminen ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin.



niin usein av:lla pyöriessäni alan arvostaa omaa miestäni enemmän ja enemmän. hyvän miehen oon löytänyt, hän elää mun ei mun ulkonäön kanssa, kuinkas käy muutaman vuosikymmnen jälkeen kun tässä aletaan rupsahtaman, mun mies on vielä mun kanssa. voitteko te sanoa omista ukoistanne samaa?

Vierailija

Jos jonkun takia pitäisi laihduttaa niin itsesi, ei miehen! Vähän turhan 50-luvun kotirouvakommentteja nuo, että kyllä puolison silmää pitää miellyttää aina ja koko aika, jos on tosirakkautta niin muutama kilo sinne tänne! Olisin minäkin suuttunut!!!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat