Kertokaa voiko pettänyt itse päästä ikinä siitä syyllisyydestä eroon?

Vierailija

Mies petti, asiaa puitiin enemmän tai vähemmän yli vuoden verran. Meinattiin pariin kertaan erotakin. Kyseessä oli jokusen kuukauden kestänyt suhde. Sain kuitenkin lopulta itse annettua anteeksi. Nyt ongelmana vielä kolmen vuoden jälkeenkin se, että mies edelleen kantaa asiasta syyllisyyttä ja siitä että loukkasi minua. Ei ehkä ikinä pääse siitä yli? Harmittaa kun tuntu ettei meidän suhde ehkä ikinä palaa ennalleen?

Kommentit (8)

Vierailija

Lainaus:

monesti se kärsimisjakso on vaan niin pitkäkestoinene että se toipuminen sitten ikään kuin painetaan taka-alalle..ehkä miehesi ei ole täysin saanut anteeksi, vaan ymmärtää että sinä olet päässyt ehkäpä yli mutta ei ole kokenut anteeksantoa täysin.. koettaisin ainakin vielä keskustella sen rakastavaan sävyyn, eipä siinä muutakaan voi ?



4




Ei näitä itse hoksaa, ennen kuin joku muu kertoo, ja sitten tuntuu asia melko selvältä, kuten nyt.



ap

Vierailija

miehesi tarvitsee sinulta todellisen "synnin päästön" niin että katsot silmiin ja sanot että todella sydämestä annat anteeksi ja toivot miehenkin pääsevän asiassa eteenpäin. EI piilovittuilua, ei mitään, vain selkeä anteeksianto.



Minusta elämä on arvaamaton ja osoittaa hyvää luonnetta sekä sinulta (erit.) että mieheltäsi että pystyitte pääsemään sen yli. Jokaiseen rakastavaankin suhteeseen voi tulla ihastumisia. Itse painin juuri ihastumisen tunteiden ympärillä vaikka mieheni on 100% elämäni rakkaus. Onko luonteessa vai ei, en ymmärrä mistä näitä tunteita kumpuaa vaikka rakastan miestäni kaikesta sydämestä.

Vierailija

monesti se kärsimisjakso on vaan niin pitkäkestoinene että se toipuminen sitten ikään kuin painetaan taka-alalle..ehkä miehesi ei ole täysin saanut anteeksi, vaan ymmärtää että sinä olet päässyt ehkäpä yli mutta ei ole kokenut anteeksantoa täysin.. koettaisin ainakin vielä keskustella sen rakastavaan sävyyn, eipä siinä muutakaan voi ?



4

Vierailija

Mieheni on kuitenkin minulle rakas ja tiedän että hänkin rakastaa vaikka häneen sattuu se mitä teki. Itse olen, voisin sanoa että ihan täysin, jo antanut anteeksi. Tiedostaen mitä kaikkea oli taustalla joka tuohon ajoi jne.

Ollaa oltu yli 15 vuotta yhdessä ja tuo oli vain sellainen huonompi vaihe, mun mielestä.



Mutta miehellä niin usein sellainen surullisen todella pahoillaanoleva ilme ja onkin sanonut ettei tiedä voiko koskaan antaa itselleen anteeksi. Hankalaa.



Meillä kuitenkin siis 3 yhteistä lasta, yhteinen talo (johon kummallakaan ei yksin olisi varaa), lapsilla rakkaat kaverit, koulu, päiväkoti täällä. Arki rullaa kivasti ja olisi takuulla paljon rankempaa yh:na....



ap

Vierailija

Itse asian olen jo unohtanut vuosi sitten melkein kokonaan. Normaalisti en muista asiaa, joskus putkahtaa mieleen jonkun asian yhteydessä, mutta ei vaikuta normaaliin arkeen laisinkaan.

Tärkeintä se että mies on oppinut virheestä ja kantuu vastuun, uskon että miehesikin unohtaa asian, kun hänelle ei siitä muistuteta..piikitetä koko aikaa.

Mielestäni pettäminen ei oikeuta erolle, siis jos kerran on hairahtanut, ihminen on vain ihminen. Yleensä erehtyväinen ihminen tietää tehneensä väärin ja osaa punnita asiat tärkeisjärjestyksessä. Asiat tosiaan ei ole niin yksinkertaisita että voisi vain ottaa ja lähteä. Rakkaus: kaiken kärsii yms... tietenkin liika on liikaa, mutta on annettava otettava anteeksi tietyissä rajoissa.

Vierailija

Jos olisimme jatkaneet avioliittoa, minä en olisi varmaan koskaan kyennyt antamaan lopullisesti anteeksi. Olisin varmasti huomautellut joka riidan aikana asiasta.



Kun erosimme, annoin hänelle anteeksi ja sitä paitsi vikaa oli minussakin. Elämme kumpikin tahoillamme omaa uutta elämäämme. Olen onnellinen ja toivon, että exänikin on onnellinen. Hän oli kuitenkin hyvä mies enkä kadu yhtäkään päivää hänen kanssaan. En edes niitä kuukausi, jolloin hänellä oli jo toinen.

Vierailija

Siis oli selkeä sivusuhde, jotka kestivät muutamia kuukausia. Ei sitten pätkän vertaa kaihertanut. Kun ei rakasta, ei välitä edes eikä kunnioita, niin ei siitä huonoa omaatuntoa tule. Toki salasin eksältä, mutta muuten käytin 99% kotiajasta haaveiluun toisesta ja tapaamisten suunnitteluun.



Erosimme sittemmin minun aloitteesta. En tietenkään kertonut noista mitään, ei tullut edes mieleen.

Vierailija

Voi tosiaan olla, että miehellä vielä liian tuoreessa muistissa ne ajat kun minäkin itkin asiaa ja olin raivoissanikin, harkitsin eroa jne. Ehkä ei tavallaan usko, että olen nyt valmis asian jättämään taakseni. Täytyy yrittää tuota silmiin katsomista ja asiasta puhumista kertomallasi tavalla! Kiitos!



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat