Avioero ja pieni vauva

Vierailija

Miten hoituu isän ja pojan tapaamiset avioeron tullessa, kun vauva on vasta 3kk? Minkä ikäisenä suositellaan noita yöpymisiä? Toki mies pääsee tänne häntä katsomaan, mutta en nyt mahdottomasti häntä jaksaisi nurkissani katsella, varsinkaan nyt kun ero on niin tuore, kaikki haavat syvälle auki ja tunnen lähinnä (tai ainakin päällimmäisenä) vain inhoa häntä kohtaan. Ja mitenköhän minä tulen jaksamaan?



Kaipaan nyt kokemuksia, vertaistukea ja neuvoja, en syyllistämistä tai mitään sellaista, mies on illalla tulossa hakemaan tavaroitaan, joten on jo valmiiksi paha olla. Eli jos sinulla ei ole muuta sanottavaa kuin "Olisiko kannattanut miettiä vauvaa kaksi kertaa/tehdä se kunnon miehen kanssa", niin älä vastaa ollenkaan. Kiitos!

Kommentit (8)

Vierailija

minulla loppui maidon tulo silloin kun sai miehen kiinni pettämisetä ja lasi 3kk kaikki voimat meni tulevan miettimiseen, ruoka ei maistunut ja muutenkin paha olla niin siihen se sit tyssäs 2 viikon itkemisen jälkeen..kirjoitin ylempänä..

Vierailija

Imetin 2kk ja nyt kun kaikki on kaatunut päälle, niin sekin sitten meni siinä.. Ja on lisännyt myös omalla tavalla tätä arjen tuskaa, kun tuntee itsensä muutenkin niin huonoksi.



En halua olla pitkiä aikoja erossa vauvasta, mutten tosiaan myöskään halua, että mies pyörii täällä jatkuvasti muistuttamassa olemassa olostaan, kun pitäisi kai alkaa pääsemään yli hänestä. Tiedän kyllä, etten voi hänen olemassa oloaan unohtaa tietenkään, kun on yhteinen lapsi, mutta siinä romanttisessa mielessä. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan, en tiedä ymmärränkö itsekään...



Onko täällä paikalla ketään, joka olisi eronnut raskausaikana jo, tai vauvan ollessa pieni? Tarvitsisin kovasti neuvoa ja tukea.



Mies on ollut kyllä hyvä isä ja osallistunut vauvan hoitoon yhtä paljon kuin minäkin. Ongelmamme on alkaneet jo ennen raskautta, paheni raskausaikana ja nyt sitten tuli päätöspisteeseen. Toivoisin, että heidän läheinen suhteensa pysyisi hyvänä ja poika pitäisi isäänsä yhtä rakkaana ja tärkeänä kuin äitiänsä.



"Minulla on vain yksi elämä, enkä halua elää sitä näin". Tämä minun pitäisi nyt ymmärtää...

Vierailija

niin hänellähän on oikeus lapseensa.



Kun kerran et imetä, niin lapsi voi olla yötäkin isällään. Itse yrittäisin sopia, että vielä näin pienenä vaikka pari iltaa viikossa + yhden yön isällä. Voisitte tietenkin sitä yökyläilyä vielä siirtää muutamalla kuukaudella. Joskus vuoden ikäisenä sitten koko viikonloppu ja 3-4 vuotiaana vaikka ke-su.

Vierailija

vauvalle varmaan tuttu ja turvallinen. Jos imetät, voisitko esim. lypsää valmiiksi, että mies voisi antaa vauvalle maitoasi? Tai vaikka antaa mukaan pesemättömän yöpaitasi, jotta vauvalla on mukana turvallinen haju miehesi luona? Luulenpa, ettei se miehellekään olisi pahitteeksi ;)

Vierailija

tyttäreni oli 3kk kun mies päättikin hypätä toiseen sänkyyn hetken mielijohteesta.. sanoi syyksi että isyys on pelottavaa... mutta rakastaa lastaan ylikaiken. itse tunsin suurta inhoa ja yökötystä miestä kohtaan ja käsin painua helvettiin heti. aika vain kului ja mie ei liikkunut. niin se asia vaan meni omalla painollaan eteen päin vaikka saman katon alla asutaankin.. haavat ja kaikki asiat ovat vieläkin auki mutta niitä on oppinut jo käsittelemään järkevästi.

olet onnellisessa asemassa että miehesi ymmärsi häipyä oma-aloitteisesti itse eikä jäänyt kiusaamaan! anna tilanteen tasaantua muutama viikko ja keskustelkaa sitten kun olette rauhoittuneet niin järkevästi lapsukaisen tapaamisista mutta niin pieni ei ole tarkoitettu seilaamaan kahden kodin väliä.. eli tapaamiset on hoidettava yhdessä! lapsi kun tottuu tälläiseen varhain hän ei osaa edes kaivata tai ikävöidä isää elämäänsä..

voimia sinulle tiedän mitä käyt nyt läpi ja se on raskasta mutta selviät kyllä!

äidit ovat sairaita.

Vierailija kirjoitti:
tyttäreni oli 3kk kun mies päättikin hypätä toiseen sänkyyn hetken mielijohteesta.. sanoi syyksi että isyys on pelottavaa... mutta rakastaa lastaan ylikaiken. itse tunsin suurta inhoa ja yökötystä miestä kohtaan ja käsin painua helvettiin heti. aika vain kului ja mie ei liikkunut. niin se asia vaan meni omalla painollaan eteen päin vaikka saman katon alla asutaankin.. haavat ja kaikki asiat ovat vieläkin auki mutta niitä on oppinut jo käsittelemään järkevästi.
olet onnellisessa asemassa että miehesi ymmärsi häipyä oma-aloitteisesti itse eikä jäänyt kiusaamaan! anna tilanteen tasaantua muutama viikko ja keskustelkaa sitten kun olette rauhoittuneet niin järkevästi lapsukaisen tapaamisista mutta niin pieni ei ole tarkoitettu seilaamaan kahden kodin väliä.. eli tapaamiset on hoidettava yhdessä! lapsi kun tottuu tälläiseen varhain hän ei osaa edes kaivata tai ikävöidä isää elämäänsä..
voimia sinulle tiedän mitä käyt nyt läpi ja se on raskasta mutta selviät kyllä!

Hyvin sanottu. sairasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat