Vierailija

Koko miehen suku täynnä 1-2 lapsen perheitä, parissa on kolme ja ne on jo mukamas suurperheitä.

Meille nyt tulossa viides (ja varmasti viimeinen). Edelliset 4v, 5v, 7v ja 11v.

Meillä on ihan hyvin asiat; on omakotitalo (muiden mielestä liian pieni, meistä ihan sopiva), ei kauheasti enää velkaa (alle 70 000), molemmilla vakituinen työpaikka. Lapset terveitä, koululaisilla sujuu koulu hyvin ja itse olen heidät pääasiassa hoitanut (mummot auttaneet ehkä 4-5x vuodessa yksittäisiä päiviä, jos pienet sairastaneet ja töhin ollut vaikea saada sijainen).



En ihan rehellisesti ymmärrä, miksi meillä olisi pitänyt jättää lapsiluku siihen "viimeistään kolmeen". Olen ihan aina haaveillut isosta perheestä, mies tosin oli kolmannen jälkeen sitä mieltä, että hyvä. Mutta mieli muuttui, kun aikaini puhuin mukavia ;) Nyt tämä viides oli yhteinen päätös, enempi minun haave, mutta mieskin siihen ilolla suostui ja on ollut ihanasti mukana odotuksessa nyt alkuraskaudessa. LAskettu aika on heinäkuussa, iloitsemme molemmat kesävauvasta.



Onko teillä muilla vaikea ymmärtää ison perheen haluavia ja jos on, niin miksi? Haluaisin ymmärtää..

Sivut

Kommentit (73)

Silloin voi olla varma, että lapsi onnistui syntymään ja selvisi syntymästä ja meni ehkä naimisiin ja pysyi naimisissa ja sai lapsia. Kun hän on kuollut, kannattaa sitten vasta onnitella. Silloin on onnistunut sata prosenttisesti.



Ps. Itse en ilmoittanut neljänenn odotuksesta kenellekään. Ne näkivät mahasta, joita tapasin ja muille laitoin tekstiviestin kun lapsi oli syntynyt. Ei kiinnostanut ne typerät kommentit, että taasko ja meinaatteko täyttää maan.

Ja kun ihmiset kysyi, miksi en ilmoittanut, kerroin suoraan syyn heille. He olivat juuri niitä, jotka siunailivat ja heittivät typeriä kommentteja kun odotin kolmatta. He eivät olleet sen arvoisia, että olisin viitsinyt heille kertoa neljännestä.

Paitsi jos henkilökohtaisesti olisit tullut minulle kertomaan uutisen.



Ei vain jaksa niin kauheasti innostaa toisten vauvauutiset. En suhtaudu vihamielisestikään, ei vain hetkauta mihinkään suuntaan. Eli en olisi lähtenyt mistään huoneen perältä rynnimään onnittelujonoon todellakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

muuta kuin tie sen lapsen saamiseen. Ensimmäinen askel otettu, mutta ei vielä varsinaisesti mitään. En onnittele ketään siitäkään, että ovat päättäneet hankkia lapsen.



21



</p> <p>[quote kirjoitti:

miksi raskaudesta pitää onnitella?



Ymmärrän avioliiton, lapsen syntymän, uuden työpaikan, syntymäpäivän tai minkä tahansa, mutta miksi raskaudesta????



]ihan sen takia ainakin itse pidän raskautumista suurena asiana! Ei ole ihan pikkujuttu raskautua!

niin tuskin tosiaan onnittelisin. Pikemminkin kysyisin, oletko NYT ihan varma? No en nyt kyllä kysyisi, paitsi jos kyse on perheenjäsenestä tai muusta tosi lähipiiriin kuuluvasta.



;- D



Lainaus:

Saman logiikan mukaan ei tarvinne onnitella viidettä kertaa kihloihin menostakaan. Tarviiko osallistua edes häihin?

Lainaus:

En ole mitenkään suurieleisesti julistanut raskautta, puhumattakaan että olisin halunnut onnitteluja. Olisin voinut jättää koko raskausvaiheen pois ja ottaa sen lapsen. En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät kaikista asioista niin suurieleisiä. Miksi kaikkien pitää onnitella ja ihastella kaikkia tekemisiä. Itseäni varten minä teen asioita, en siksi että joku olisi niistä jotain mieltä. Jos ensimmäinen toinen tai kymmenes lapsi ei kiinnosta muita kuin minua ja miestäni niin mitä siitä sitten. Olemme onnellisia lapsesta. Isovanhemmilta toivon kiinnostusta ihan lasten itsensä takia, mutta se on sitten sen ajan murhe.




Nyt kun olen raskaana, tuntuu vähän hölmöltä ja kiusalliseltakin ottaa onnitteluja vastaan jo alkuraskaudestakin. Menen vain vähän hämilleni, kiitän kyllä ja sanon, että toivotaan, että menee loppuun asti hyvin. En siis oikein tajua, miksi raskautumisesta pitäisi onnitella.



Eri asia sitten on onnitella syntyneestä lapsesta.

Halusimme illan pääosan ja ilmoitimme kaikille, että meille on tulossa vauva.

Odotimme onnittelujonoa luoksemme mutta ei sitä tullutkaan :(

Mikä meni pieleen?

Ap

Onko vaikea ymmärtää, ettei raskaus ole vielä oikein mitään. Se on anettu mahdollisuus, että joskus saa vauvan. Kertokaa nyt jo joku, miksi siitä pitää onnitella. Minä onnittelen sitten, kun on jotain konkreettista onniteltavaa.



21



Lainaus:

Varsinkin noin alussa on vielä matkaa siihen, että vauva on oikeasti sylissä.

Tämä voi olla alueellinen perinnekin, esim. omassa suvussani varsinkin vanhempi väki ei onnittele raskaudesta vaan ehkä saattaa jotain mumista, että toivottavasti menee kaikki hyvin. Monella kun on kokemusta epäonnisistakin raskauksista, joten varotaan iloitsemasta ennenaikaisesti.

75 % pareista on raskaana puolen vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta.

Raskaaksi tulo ei ole mikään ihmeiden asia, paitsi ehkä jollain 50-vuotiaalla.



Ap:n tapauksessa osa saattoi tosiaan miettiä, että olikohan raskaaksi tulo ihan tarkoituksellista.



</p> <p>[quote kirjoitti:

miksi raskaudesta pitää onnitella?



Ymmärrän avioliiton, lapsen syntymän, uuden työpaikan, syntymäpäivän tai minkä tahansa, mutta miksi raskaudesta????



]Tahaton lapsettomuus ja vaikeudet tulla raskaaksi ovat niin yleisiä että



ihan sen takia ainakin itse pidän raskautumista suurena asiana! Ei ole ihan pikkujuttu raskautua!

Ja kyse ei siis ollut varsinaisesti juhlasta, vaan miehen suku oli kokoontunut uutta vuotta vastaanottamaan yhdessä. Jo alkuillasta keittiössä (kun muut sekoittelivat boolia) sanoin, että en ota mitään ja kerroin myös samalla, että olen raskaana. Tuolloin keittiössä oli n. 10 ihmistä ja kaikki varmasti kuulivat.



Myöhemmin illan aikana sanoin useammalle ihmiselle, samoin mieheni, että on tosiaan tulossa perheenlisää (kun kuulumisia vaihdeltiin..) ja pari naista siellä levitti uutista lopuille, joille ei itse keretty kertomaan. Ja eniten kaiversi toisen nuista naisista tyyli; juuri sellainen "ei voi olla totta, kamalaa, ootteko kuulleet..."



AP

kun ihmisten kans juteltiin, niin kerroin asiasta.

Esim. miehen veljen vaimo sanoi sitten 5 muulle ihmiselle hyvin kauhistuneella äänellä: "joko kuulitte oikeen pommin; xxx on TAAAAAS paksuna"



Tai miehen serkku, joka suu auki haukko henkeään ja sanoi lopulta vaan: "montako te oikein aiotte tehdä?"



Eli en nyt kuvitellutkaan, että _jokainen_ erikseen onnittelis, mutta kun suhtautuminen oli nuita muutamaa lukuunottamatta todella nuiva.



AP

Minä sain viidennestä kuulla mm. kommentin, että "sehän on vahinko, eikö niin?" No ei ollut, oli todella toivottu. Ja anoppi on aina jaksanut taivastella ja kauhistella, hänen mielestään kaksi lasta olisi ollut sopiva, tyttö ja poika. Mutta hyvin me ollaan pärjätty. Toiset vaan on varmaan omassa elämässään niin onnettomia, etteivät kestä, kun toisilla menee hyvin.

Ja ap:lle: ONNEA!

6 lapsen äiti

Jokainen voi tehdä virheitä elämässään, mutta jos esim,. menee viidennen kerran kihloihin, on hän todennäköisesti sitä mieltä että tämä onnistuu ja elämä on ihanaa...

[/quote]

[/quote]

[/quote]




Jos ihmisen ainoa saavutus elämässään on kihlautua viidesti, niin se puhuu enemmän kuin kymmenen lööppiä.

[/quote]

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat