pojat, päivähoito ja rajat

Vierailija

Poikani on 4 vuotta ja 7 kuukautta. Päivähoidossa hän on ollut 1v4kk ikäisestä. Ryhmä on pysynyt suunnilleen samana (aikuiset tosin vaihtuneet ahkeraan). Poikani on luonteeltaan iloinen,kekseliäs, sosiaalinen,äkkipikainen, vahva tahtoinen ja rajojaan alati testaava nuori mies.Tänä syksynä päivähoidosta haettaessa palaute on melkein joka päivä ollut esimerkiksi seuraavaa : " on sulla sitten villi lapsi!" (sijainen) "nukkarista ei taas tullut mitään, 30 minuuttia jaksoi, mutta sitten alkoi pyöriminen"(tunnin pakollinen lepohetki), " pojat taas tänään reuhuivat, että jouduttiin jakamaan eri leikkeihin"(olen käynyt keskustelua, josko poikien annettaisiin "reuhua"), jne. Kehityskeskustelussa keskutelimme asioista ja he kertoivat poikani haluavan "kuninkaan roolia" ryhmässä, sekä mielellään testaavan erityisesti sijaisten valtaa. Kotona ongelmaa ei ole, ei edes kavereiden kyläillessä. Hän leikkii mielellään roolileikkejä (power rangers, zorro, rosvo ja poliisi) ja jos uhma tilanne tulee (leikkien lopetus, nukkumaan meno, hampaiden pesu), siitä yleensä selvitään suullisesti esim. "kumpi on ensin vessassa/sängyssä? tai hänen mutinalla "ihan tylsää olla lapsi, kun aikuiset saa päättää".Päivähoidon kanssa sovimme, että kotona keskustelemme päiväkodin tapahtumista ja kertailemme sääntöjä. Lisäksi nukkariin ehdotin tarrapalkitsemista ja pitkähköä satua, jotka ovat vähän helpottaneet. Syksyn kuluessa kuitenkin tilanteet vain lisääntyivät (yleensä poikien keskinäisiä ristiriitoja tai tottelemattomuutta). Mikä siis neuvoksi, kun paikalle en itse kuitenkaan pääse? On kurja kuulla aina negatiivisia asioita hakiessa (vaikka tietenkin ne täytyy kertoa), varsinkin kun en keksi mikä neuvoksi. Muiden poikien äitien kanssa juttelimme ja he olivat sitä mieltä ettemme keskustelujen lisäksi voi muuta, henkilökunnan on saatava auktoriteetti ja meidän tuettava. Pojat ovat yhdessä "varsinaisia kilarin saaneita", leikit ovat juonellisia, mutta vauhdikkaita.

Koti-näkökulmasta poikani vaikuttaa ihan normaalilta, energiseltä nuorelta mieheltä, joka kyllä tarvitsee juoksua, painia ja joka leikkii mielellään taisteluleikkejä.

Kirjassa pienistä pojista kunnon miehiksi oli käsitelty osittain päiväkotia. Mitä mieltä, Jari (ja muutkin), olet nykytilanteesta? Mitä voisimme vielä tehdä kasvatuskumppanuuden eteen tehdä? (keskustelu on ollut avointa) Pitäisikö huolestua vai onko poikamme niitä "väärinymmärrettyjä 4-vuotiaita"?

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat