Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Julmaa miehen takia muu perhe ei pääse reissuun!

Vierailija

Miestä (hirvittää/pelottaa) lähteä muksujen ja minun kanssa ihan tavallisiin turisti kohteisiin etelään esim. kanarian saaret jne. Siis haloo mitä kamalaa voi tapahtua noin tavallisissa helpoissa kohteissa. Valaiskaapa nyt tätä hysteeristä isää! Voihan olla myös että nuukailee myös rahan kanssa ja peittelee sitä edellä mainituilla asioilla. Puhukaahan järkeä miehelleni!

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Minun mieheni ei halunnut lähteä etelään minun ja lasten kanssa. Minä taas halusin kun ei koskaan oltu käyty missään. Säästin rahat äitiyspäivärahoista ja kotihoidontuista pikkuhiljaa ja niin minä, lapset 2v, 4v ja 6v. sekä masussa matkustanut vauva reissasimme siskoni perheen kanssa Teneriffalle kahdeksi viikoksi ja mies jäi kotiin. Reissu oli kiva vaikka lento oli kamala. Kaikilla oli hyvä mieli, minulla kaun sain reissuni ja miehellä kun hänen ei tarvinnut lähteä mukaan. Meillä siis toimi tällainen kompromissi.



Kommentti vielä tuohon että hirvittää reissaaminen lasten kanssa niin minunkin mies sanoi etä ei halua reissuun koska kokee sen niin stressaavana lasten kanssa. Ei nähnyt järkevänä käyttää isoa summaa rahaa siihen että on ihan pinna kireällä kokoa jan eikä pysty yhtään rentoutumaan. Ja minunkin on myönnettävä etä ei ole tuon reissun jälkeen ollut halua lentää uudellee vaikka itse loma olikin kiva. Siirtymiset lentokentällä lasten kanssa oli kamalia kun koko ajan pelotti että joku lapsista katoaa ihmis paljouteen ja koneessa alkoi pelottamaan että jos sattuukin lento-onnettomuus ja silmien edessä vilisi kuvia siitä kun lentokone syöksyy maahan ja lasten pelko tuossa tilanteessa. Tämä siis tuli siitä kun jouduttiin pahoihin ilmakuoppiin lähes tunnin jaksi ja kaikki kolme lasta itkivät täyttä kurkkua pelosta ja 2v. olisi halunnut syliin mutta ei saanut olla vaan joutui istumaan käytävän toisella puolella omassa penkissään ja huusi naama sinipunaisena tunnin verran. Oma hätä oli tuolloin jotain niin kamalaa että lievä lentopelkoni muuttui lentokammoksi ja en varmaan ihan hetkeen uskalla lähteä lentokoneella minnekkään. Huoli lapsista kun on niin suuri.

Vierailija

Kiitos vastauksestasi. Hyvä että tälalisiakin kommentteja tulee, niin asioita voi miettiä hieman useammalta kantilta. Tärkeää mielestäni on että asiasta voitaisiin käydä asiallista keskustelua. esim. lasten käyttäminen "aseena" on mielestäni erittäin julmaa. Siis tyyliin: isänne takia ette pääse etelään; isänne vuoksi olette koulun ainoita lapsia, jotka eivät ole olleet etelässä.



Ja todellakin, en tässä vedätä.Myös me miehet voimme osallistua näihin keskusteluihin, vai onko se jotenkin poikkeavaa ja kiellettyä??

Vierailija

on kuin laittaisi rahaa pankkiin ihmissuhteiden kannalta. Yhdessä kokeminen ja tekeminen lujittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos vaimolle asia on tärkeä, tämä pitää hänet onnellisena pitkään (ennen matkaa, kun hän saa suunnitella mitä kivaa teette yhdessä, matkan aikana, ja sen jälkeen, kun hän saa kertoa asiasta muille). Et ehkä miehenä ymmärrä mitä tällainen merkitsee naiselle (korjaan: osalle naisista). Mies joka panostaa perheeseen, myös rahallisesti, ja haluaa olla perheen, myös lasten, parissa, ja hemmotella heitä, on naisen mielestä tosi mies. Joskus näitä myönnytyksiä täytyy tehdä avioliiton eteen. Ehkä vaimosi sitten osaltaan on ymmärtäväisempi, kun jokin asia on sinulle todella tärkeä.

Vierailija

Olemme kerran olleet yhdessä ulkomailla kahdestaan. Lapsien kanssa ei kertaakaan. Tämä olisi kyllä koko perheelle. Isommat lapset ovat toivoneet tätä jo pitkään. EIkä kukaan huolisi neljää muksuamme hoitoon kahdeksi tai edes yhdeksi viikoksi.

Vierailija

Minun ensimmäinen mies oli sellainen ettei halunnut matkustaa kotipaikkakunnalta minnekään. Ehkäpä siksi onkin entinen mies.



Ei halunnut nousta lentokoneeseen koska päätti ettei kuole lento-onnettomuudessa.



Liekö miehelläsi lentopelko ja siksi ei halua matkustaa. Voi olla vaikea myöntää asian todellista laitaa.

Vierailija

Lainaus:

Hei,

jottein kenellekkään tulisi väärää kuvaa, haluan asianomaisena osallistua tähän keskusteluun. Olen siis se mies, joka aristelee/pelkää lähteä vaimon esittämälle 2 vkon lomareissulle etelään. Lapsia on neljä, joista 2 on niin vilkaita, että suoritus sinänsä on käydä ruokaostoksilla kaupassa ilman suurempaa katastrofia. Lennän lähes viikottain työni puolesta, koska se on työtäni. Se ei tarkoita etten kärsisi myös jonkinlaisesta lentopelosta jokaikinen kerta kun joudun koneeseen menemään. Se ei ole kuitenkaan missään tapauksessa tärkein asia.



Tässä asiassa on monta puolta. Totta on, että itse matkustaminen ja noinkin pitkä oleminen vieraassa maassa, tuhansien kilometrien päässä hirvittää. Hirvittää toki myös n. 5000 euron "satsaus" tässä taantumatilanteessa tuontyyppiseen asiaan. Vaikka meillä olisi tuo matkaraha jo olemassa,tuntuu se minusta turhan kovalta hinnalta. Sen lisäksi pitäisi tietysti hankia 5kpl passeja yms. tarviketta ennen matkaa.



Minua järkyttää se, että tästä asiasta on muodostumassa elämää suurempi asia koko parisuhteessamme. Eikö jotain kompromissia voisi tehdä?




Kyllä me joo uskotaan että joku mies kirjoittaa vauva-lehden av-palstalle....

Vierailija

Myönnän toki, että järkevämpi henkilö olsisi sanonut heti että lopeta koko suunnittelu. Minulle kai on niin tärkeää, että et pahoittais mieltäsi. Tämä ei siis ole todellakaan ensimmäinen kerta meidän tli 10 v aikana kun näin käy. Joka ikinen kerta tuntuu, että lopputulos on se että minä annan asiassa periksi. En siis jotenkin siedä sitä että toinen suuttuu, mököttää, sotkee lapset mukaan asiaan jne.jne. Samoin avioerolla uhkailu on mielestäni hiukan suhteetonta. Jos tällainen asia on riittävä peruste erolle, niin aika heikossa kantimissa suhde onkin ollut. Tuntuukin siis, että tosiasioiden tunnustaminen pelottaa ja siksi myötäilen ja annan periksi asiassa kun asiassa. Arvatkaa vaan tuntuuko miehiseltä!

Vierailija

Ja eihän matkustaminen ole mitenkään pakollista.



Mekään ei pitkiin aikoihin päästy lomalla mihinkään (paitsi mökille), kun mies sai tarpeekseen reissaamisesta töissä (työn puolesta matkustelee siis vähän väliä ympäri maailmaa). Tämä aiheutti sen, ettei lomalla halunnut nähdä yhtään lentokenttää, hotellia tms. matkustukseen liittyvää.



Nyt olen saanut sen houkuteltua Kanarialle talvilomalla, mutta edelleen on ehtona, että hotelli ei saa näyttää liikemieshotellilta (edes ulkonäöltä). Bungalowit on onneksi kelvanneet.



Kesällä viihdytään mökillä niin hyvin, että silloin tuo "matkustuskielto" ei haittaa yhtään.

Vierailija

eikä ketään saa kiristää.



Meillä lento oli Kanarialle (n. 6h). Olen myös ollut kerran yksin yhden lapsen kanssa Espanjassa kun mies ei suostunut investoimaan perhelomaan :-)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat