Pohjanmaalainen (ja lappilainen!) itsensä korostaminen on TOSI ärsyttävää!

Vierailija

Ei voi muuta kuin ihmetellä, että mihin ne ystävyyssuhteet sikäläisten ihmisten välillä oikein perustuvat, jos ainoa intressi ystävyyssuhteissa on olla parempi kuin toinen - ihan kaikessa ja maksoi mitä maksoi.



Itse olen hämeestä - ja siellä ollaan ihan toista maata. Nöyriä ja jopa alemmuudentuntoisia. En voi ymmärtää. Valaiskaa minua?

Sivut

Kommentit (92)

Vierailija

kotiseutuylpeys on ihan käsittämätöntä: pohjalaiset ovat aina toitottamassa alkuperäänsä - minä oon pohojalaanen! Ja sit tietty vaan toiset pohojalaaset on yhtä kelvollisia.



Ei lappilaiset, hämäläiset tai savolaiset ole aina mainostamassa, et "mie oon muuten savosta!"

Vierailija

Lainaus:

jos useampi pohjalainen osuu yksiin, pitää niiden ruveta korostamaan sitä erinomaisuuttaan ja puhumaan siitä pohjalaisuudestaan niin hirveästi.




ettei niille pääsekään muodostumaan minkäänlaista yhteyttä toisen lappilaisen kanssa, siksi susta tuntuu tuolta. Ei pohjalaiset pidä itteään erinomaisina, päinvastoin, ovat huonoitsetuntoista väkeä. No, ei ehkä eteläpohjalaiset. :) Enkä mä puhu omasta pohjalaisuudesta kyllä oikeastaan koskaan kenenkään toisen pohjalaisen kanssa sen perinteisen: "ai säki oot pohjanmaalta, mistä sieltä, jaa-a, meitä on näköjään kaikkialla"-kommentoinnin lisäksi. ;D

Vierailija

Lainaus:

Olemme tunteneet toisemme 16 vuotta - yläasteelta lähtien, ja ajoittain olemme olleet kuin paita ja peppu; todella läheisiä ja aina yhdessä. Tälle kaverille on ylipäätään muutenkin tyypillistä kaveerata jonkun kanssa oikein läheisesti, ja sitten vaihtaa uuteen kaveriin, kun vanhasta ei ole enää "iloa". Ts. kun toinen kyllästyy ja vaihtaa kaveria ;-). Muidenkin kokemus oli silloin - ja on edelleen, se, että tämä ihminen osaa olla todella "kuluttava" ja rasittava juuri tämän kehumispiirteen vuoksi.



Ei siis mitään "hyvää päivää kirvesvartta" kavereita.



Ap.




ja tuollaisia löytyy kaikista "heimoista".

Vierailija

Oletko ottanut huomioon, etteivät kaikki nöyrät suinkaan ole kateellisia? Tai sellaisia, jotka toivoisivat muiden kehuvan heitä / sellaisia, jotka ylipäätään edes laskevat paljoakaan painoarvoa itsensä korottamiselle - ei se ole kaikille niin tärkeää. Usko tai älä.



Itse liittäisin kyllä tuon kateuden piirteen enemmän yhteen leuhkimisen kanssa - sellaisiin ihmisiin (ylipäätään) joille on tärkeää se, mitä itse omistaa suhteessa siihen, mitä joku toinen omistaa. On ihmisiä joille omistaminen ylipäätään ei ole niin tärkeää. Oletkos koskaan tullut ajatelleeksi sitä? :-)



Mutta tästä sen just huomaa miten sitä jokainen projisoi sellaisia tunteita / tuntemuksia toisiin, mitä itse tuntee ja omaa. Jos sinä olet itse kateellinen / taipuvainen tuntemaan kateutta siitä, mitä jollakulla toisella on, olet taipuvainen myöskin huomaamaan sitä piirrettä muissa (vaikka sitä ei siellä olisikaan).



Omasta mielestäni ei ole mitään mieltä olla kateellinen; itse uskon siihen, että jokainen on tässä elämässä oman onnensa seppä :-) - valintoja kaikki tyynni. Valitse hyvin ja oikein, niin saat sen mitä oikein kovasti haluat ja mitä kohti päämäärätietoisesti elämässäsi pyrit. Mutta ole varma siitä, mitä haluat - se ei välttämättä olekaan ihan sitä mitä uskoit sen olevan; kaikessa on kaksi puolta. Myös ne huonot puolet. Eikä kaikkea voi saada. Sehän se tämän elämän kauneus onkin, ettei kaikkea voi saada - eivätkä kaikki ole samanlaisia; meillä on erilaiset rikkaudet ja vahvuudet ja niiden pohjalta jokainen rakentaa omannäköistään elämää - omalla tavallaan rikasta, mutta myös omalla tavallaan vajavaista sellaista. Huomaatkos nyt, että kateus / katkeruus on ihan turhaa? ;-)



Ap.

Vierailija

Lainaus:

Yks on käynyt miehen sukulaisissa lapissa ja on sitä mieltä, että kaikki lapissa on samanlaisia *reps*



Eiköhän tämä ketju hiukan kuvaa ketjun aloittajaa. Voi voi kun menivät nyt kehumaan itseään ja eivät kehuneet häntä. On ne niin tympeitä.



Olen asunut monessa paikassa ja olen huomannut, että on erilaisia luonteita ja erilaisia ihmisiä. Ja ihmiset on erilaisia kun heihin tutustuu paremmin. Kehuskelijoita löytyy joka paikasta, samoin kuin niitä kateellisiä nöyriä, jotka ei uskalla itseään kehua, mutta odottavat, että muut kehuisivat heitä heidän puolestaan. Ja jos ei niin tehdä niin selän takana haukutaan muita ylpeiksi.




Enhän minä tässä nyt kai yksin ole ollut mielipiteeni kanssa ;-)? Vai olenko? Ja itseasiassa tämä ajatukseni perustui kyllä useampaan tapaamiskertaan ja useampaan ihmiseen kuin vain muutamaan kertaan / muutamaan ihmiseen - olemme jo olleet mieheni kanssa yhdessä 7 vuotta, ja pohjanmaalaisen ystäväni (perheineen) olen tuntenut 16 vuotta. Eli ei nyt ihan yksi yksittäinen huomiotta jättäminen ole saanut aikaan tätä ajatusta.



Mutta jos se sinua helpottaa, niin tokihan sinä voit noin sen ajatella. :-)



Ap.

Vierailija

joita ei kukaan huomannut. Suulaammat ja rohekammat vei aina stipendit ja sai kehut ja parhaat pojat.

Heistä tuli katkeria ja kateellisia. Haukkuvat ystäviään selän takana ja marisevat, kuinka he tuovat esille itseään, eivätkä kysele heistä mitään.



Kuitenkin he toivoisivat, että he olisivat edes kerran elämässä maailman napa (yleensä he muuten leikkivät niitä suureellisia prinsessahäitä kun kerrankin saavat päihittää kaikki). Salaa he kadehtivat ja onhoavat niitä ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja jotka osaa antaa kiitosta omista kyvyistään ja teoistaan. Mutta kun heitä pitäisi aina raahata perässä ja kyniä jokainen sana suusta kun muuten sitä ei saa. Istuvat aikuisinakin hiljaa penkissä ja kitisevät kun muut puhuu vain itsestään, eikä heistä.



Hei haloo, teistä takapenkin tytöistä on vaikea puhua kun ette puhu mitään, ettekä kerro mitään.

Vierailija

Ihmetellään siis yhdessä; minunkin mieheni on lapista kotoisin - ja mekin asumme pk-seudulla (olemme jo molemmat asuneet täällä kohta 10 vuotta). Juuri olimme joulun aikaan lapissa appivanhemmilla kyläilemässä, ja tapaamassa mieheni lapissa yhä asuvia kavereita. Lisäksi yksi läheinen ystäväni on perheineen kotoisin lapista, mutta asunut pitkään pohjanmaalla.



Nämä asiat yhdessä kirvoittivat tämän keskustelun aloituksen - oli ihan pakko kommentoida, kun alkoi niin ärsyttämään ;-). Oikeasti - kertokaa nyt joku, että mihin sellainen ystävyyssuhde oikein perustuu, että kokoajan pitää toisen seurassa jännittää sitä, että onkohan nyt varmasti toista parempi? Minusta se tuntuu aika passiivisaggressiiviselta touhulta, josta on toverillinen rakkaus ja vertaisuus kaukana.



Ap.

Vierailija

Helsingissäkin tietysti jotkut kehuvat itseään, se tulee esiin kuitenkin vähän "rivien välistä". Esimerkkinä kaverini joka kertoili esim. että pitäisi löytää jostain lapselle turvaistuin, joka on täsmälleen samaa sävyä kuin auton penkit (tarkoitus mainostaa että auto on upouusi Audi) tai että he ovat ostaneet juuri uuden telkkarin (joka oli yllättäen samanlainen kuin meidän uusi, ainoastaan isompi) jne.

Lapissa ihmiset kertovat suoraan "ostin just veneen/moottorikelkan ja se maksoi xxx euroa". Ja tää sanotaan silloin kun kuulija on esim. valitellut rahahuolia. Elikkä lappilaiset harrastavat sellaista "mulla menee kyllä tosi hyvin"-jutustelua enemmän.

Vierailija

Minä olen Helsingistä. Joskus on ollut puhetta, että Itä-Suomessa ei voisi päteä ja tuoda itseään tykö samalla tavalla kuin mitä täällä tehdään.



En tiedä, onko siinä perää, mutta jos esim. on kyse juuri työnsaannista, niin minun logiikalla totta hemmetissä MINUN täytyy kertoa, missä olen hyvä, jos alan vähättelemään, niin taatusti jonossa on joku, joka ei sitä tee ja saa paikan. Ja sama sopii muihinkin tilanteisiin, mutta vähemmän korostetusti. Jos vaikka ostan jotain, niin tietenkin sanon, että minusta tämä on tosi kiva. Miksi muuten ostaisin sen?



Heimoajattelussa suomenkieliset helsinkiläiset lienevät hämäläisiä ainakin mitä murteeseen tulee, jos paikallisen korostuksen jättää pois, mutta minulle hämeestä kotoisin olevan isäni sukulaisten loputon itsemollaus, vähättely ja kursailu on jotain käsittämätöntä. Mitä ne haluavat, aikuiset ihmiset? Että alkaisin korajata, että ei ei, teidän torppa on kyllä ihan sievä ja kyllä tämä leipomasi pulla on aivan erinomaista.

Energiaa vievää sellainen jatkuvan negatiivinen ilmapiiri.

Vierailija

...ns. muualta tulleiden lapsena. Kymenlaaksossa oli alkuperäisten kymiläisten kesken tosi suvaitsematon henki, joka tuotiin taitavasti joka käänteessä esiin: jos sukusi ei ole 500 vuotta kuokkinut saman pellon multaa, et ole mitään. Edes 30 vuodessa juopa ei katoa mihinkään. Onko muualla tällaista "vedentuomien" vahvaa ylenkatsetta?



Toisaalta Savossa asuva meri-Lapista lähtöisin oleva appeni on ihan mahdoton kehumaan. Hän tekee itsestään jatkuvasti asiaa ja korostaa erinomaisuuttaan - miten vanhoilla päivillään on matkustanut vaikka missä moottoripyöräillen ja purjehtien, kirjoittaa niistä lehtiin, esittää filmejään. Samoin on suuri saavutus kun lapsia asuu ulkomailla. Mutta tämäntyyppisen kehuskelun laittaisin kyllä enemmänkin persoonan kuin heimo-ominaisuuksien piikkiin.

Vierailija

Kiva, kun tästä aiheesta on asiallisesti keskusteltu - näitä on todella mielenkiintoista lukea!



Minusta nyt vähän tuntuu, että minua on (ainakin nro:lla 32 ja 36 kirjoittaneet) nyt ymmärretty hieman väärin - ei se minusta tarkoita, että on sitten automaattisesti surkuttelija, jos ei hae itselleen nautintoa "kerskumalla" taidoillaan / omaisuudellaan / perheellään / ominaisuuksillaan - minä nautin monenlaisista asioista :-), mutta ystävyyssuhteiltani odotan (ehkä sitten) muuta kuin sitä, että saan peilata omia onnistumisiani / epäonnistumisiani suhteessa läheisiin ystäviini.



Tottakai me ystävieni kanssa juttelemme myöskin omista kokemuksista, ja omasta elämästä - mutta se tehdään siten, että samalla kuunnellaan myöskin toista osapuolta, eikä keskitytä siihen (liiaksi) mitä ja miten tuodaan itseä esille keskustelussa. En usko, että tällä seikalla on mitään tekemistä esimerkiksi masentuneisuuden / alakuloisuuden kanssa - itse en ainakaan koe olevani mitenkään alakuloinen ihminen, vaikka näin tämän asian koenkin.



35 ymmärsi hyvin pointtini, ja hänen tekstistään huomasin hengenheimolaisuutta - samanlaiset asiat minullakin "pistävät silmään" / korvaan, ja niistä yritin virittää keskustelua ;-).



Ap.

Vierailija

omasta lapista kotoisin olevasta ystäväpariskunnasta, että tutulta kuullostaa! Omat uudet tavarat ja muut ostokset tuodaan näyttävästi esille ja kerrotaan kuinka kallista on ollut. Samoin jos on töissä ylennetty/ saanut tärkeämpiä tehtäviä tai oltu työmatkoilla niistä kyllä kerrotaan suureen ääneen. Mutta muita omia asioita ei sitten juuri kerrotakaan, esim. naimisiin menosta luimme lehdestä ja raskauksista ei ole ikinä mainittu mitään ennen kun olemme ne itse huomanneet noin 2kk ennen laskettua aikaa... Eikä ksokaan kysytä mitä me ollaan tehty/ missä käyty, mutta annas olla jos meillä on vaikka uusi nojatuoli niin kyllä pitää heti verrata kuinka oma on varmaan ollut kalliimpi...

Vierailija

ja muualla on parempaa ja me ollaan niin huonoja. Sitäkö te etelän harakat toivotte kun käytte täällä etelässä?



Kyllä mulla on pikemminkin kokemusta niin päin, että hesalainen se kaiken tietää.

minä "hrr kun on kylmä kun on pakkasta 27 astetta"

hesalainen "ei se kuule ole mitään kun on kuivaa pakkasta, täällä hesassa kun tuulee niin 10 asteen pakkanen vastaa ainakin 43 asteen pakkasta"



Hesassa on kalliimpaa, vaikeampaa, ollaan viisaampia ja avarakatseisempia ja vaatteet on kalliimpia ja parempia (vaikka olis samaa henkkaa ja maukkaa).



Mie en oikein aina jaksais noita etelän serkkuja kun ne tulee tänne lappiin täyshoitoon kehuskelemaan, kuinka kovaa elämä on hesassa ja kuinka sitä rahaa on kuin roskaa. Rahaa ei ole kuitenkaan koskaan tuoda edes kahvipakettia mökille.

Vierailija

Olen pohjanmaalta, enkä todellakaan kuvittele olevani parempi kuin ystäväni. Outoa. Pohjalaiset ovat kyllä ylpeiltä itsestään ja jälkikasvustaan, mutta en minä ainakaan ole sitä ylemmyydentunteena pitänyt...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat