Sos ongelma

Vierailija

Hei, olen käsittääkseni muuten ihan ok ihminen, mutta kärsin todella harmillisesta sosiaalistentilanteiden ongelmasta, eli yleensä kun paikalla enemmän ihmisiä, en saa sanaa suustani.

Siis en todella kykene osallistumaan keskusteluun, vaiheilen kaiken sanomisen fiksuuden kanssa niin, etten sitten lopulta sano mitään, tai en yksinkertaisesti pysty seuraamaan/keskittymään keskustelun kulkuun.



Koetan keskittyä kuuntelemaan mitä ihminen oikeasti sanoo ja tarkoittaa, mutta erityisesti jos hänen viestissänsä (kehonkieli, ilmeet, eleet ja sitten sanat) on jotakin ristiriitaista, sekoan ajatuksissani.

En siis tarkoituksella kiinnitä huomiota sanattomiin viesteihin, vaan olen huomannut, että ristiriitaisten ihmisten seurassa minulla on vaikeampaa.



Yhden ihmisen kanssa juttelen kyllä, olen hauskakin, viisas ja nokkela, mutta heti kun seuraan liittyy kolmas, vaikenen.

Kaikenlainen smalltalk on minulle mahdotonta.

Nauran kyllä toisten mukana, mutten kykene osallistumaan keskusteluun.



Onko minussa jokin vika? Siis eihän tämä normaaliakaan ole!

Onko muilla vastaavia ongelmia?

Miten tämän kanssa pystyy elämään erakoitumatta?

Kommentit (6)

Vierailija

Kertokaa edes millaisen tunteen saa teissä aikaan ihminen, joka on seurassa kyllä ihan 'hereillä', siis katselee ja seuraa, nauraa mukana, muttei sano sanaakaan?

Vierailija

eli sosiaalisten tilanteiden pelkoa. yhden ihmisen seurassa olen puhelias, tai jos joukossa monta hiljaisempaa, niin otan ohjat ja johdan keskustelua. mutta jos enemmän porukkaa, seuraan sivusta. lisäksi oireeni vain pahenevat koko ajan, esim jos tiedän että meille on tulossa vähän vieraampia vieraita, jännitän jo etukäteen ja sydän tykyttää.

Vierailija

Lainaus:

Mä kait pelkään, että sanon jotain tyhmää ja koko porukka pitää mua idioottina.




Samaa pelkään minä, siksi harkitsen fiksuakin sanottavaa niin kauan, että sanomisen tilaisuus menee ohi.



En jotenkin vaan osaa pysytellä pinnalla missään keskusteluissa, vaan alan heti pohtia liian syvällisiä, jollaisia ei kuulu semmoisissa tilanteissa laukoa. Kahden kesken kylläkin voi.



Jos sitten sanon jotakin, pahinta on jos siitä seuraa hiljaisuus! usein seuraa :(

Onko siis parempi olla hiljaa ja vaikuttaa tyhmältä, kuin avata suunsa ja poistaa epäilykset?



Oikeasti tiedän, etten ole kovin tyhmä muuten kuin näissä sosiaalisissa jutuissa.



Onko tälle oireelle olemassa jokin diagnoosinimitys?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat