Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla on kaksi lasta ja olen hyvässä virassa.. Olen aivan loppu narsisti mieheeni. Nyt tuli mitta täyteen.. En vain tiedä miten jatkaa noin sairas tyyppi harteilla

Sivut

Kommentit (102)

Ap varmasti on jo suostunut kun lapset syntyivät. Ei sitä huoltajuutta niin vaan mieheltä enää pois saa...



Lainaus:

Etsi asunto ja pakkaa tavarat vaikka mieheltä salaa. Niin pääset helpommalla... Jätä pöydälle kopio eropaperista.



Varaa heti aika lastenvalvojalta. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ SUOSTU YHTEISHUOLTAJUUTEEN. Se on muuten hyvä juttu, mutta narsistin kanssa ei. Anna toki miehen tavata lapsiaan niin paljon kuin haluaa, mutta älä suostu yhteishuoltajuuteen.

Ollaan sen verran läheisiä, että on päästy näkemään kulissin taakse. Naisen itsetunto on ihan poljettu. En ymmärrä miten voi itseään alentaa niin paljon, että sietää sen kaiken paskan ja jää. Naisella on kyllä läheisriippuvuus-piirteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sitten kun yritin rekisteröityä keskusteluihin se ilmoitti että s-postini on jo käytössä ja se ei voi olla mahdollista.. Olen siitä vähän tyrmistynyt mutta aion soittaa sinne kyllä kun viikonloppu on ohi.

Ihme kun olet vielä kestänyt. Lähde omillesi ja toivu rauhassa erosta. Ansaitset selkeästi parempaa. Tsemppiä uuden vuoden päätöksellesi!! Ja jaksamista.

tekisi mieli ottaa mies takaisin juuri noiden lahjusten takia--hän piti minua kuningattarena,ja minäkin sain vaikka kuun taivaalta.



nyt,kun tietää miehen olevan mikä on,niin osaisi käsitellä sitä,ja ottaa vain kaiken hyödyn irti,ja potkia persuksille,kun riittää:))



noooo..tuo oli vain typerä haavekuva:))

kavereista sen verran että kaikista hän haluaa hyötyä..



ystäväni miehet ovat tietenkin huonompia, kun hän.. vaikka todellisuus olisikin että samaa paskaa eri etiketissä.. Arvostelee ja haukkuu muita

olen nro 23 jne , se joka nyt on lakannut hakkaamasta päätään seinään ja on ottamassa seuraavaa askelta elämässä itsensä ja lastensa parhaaksi :(



Kiitos 54 , kirjoitat ja puet NIIN tutut asiat selkeästi sanoiksi. Kuulosti minustakin että olet asiaa tutkinut.



No, meillä on miehen lapsuudessa myös vaikeita asioita ja olen miettinyt niiden vaikutusta mieheni käytökseen. Ei väkivaltaa tmv. mutta henkistä stressiä miehen äidin puolelta joka on varmasti vaikuttanut lapseen. Nämä 30 v vanhat asiat nimittäin tuotiin heti myös mulle esille melkein heti ensitapaamisissa. Ihmettelin tuolloin miksi vanhat sukkululaisuusasiat tuotiin melkein heti esille minulle, täysin tuntemattomalle ihmiselle. Luulin että eivät ne minuun vaikuta.



Väärässä olin. Ne ikivanhat, lähes 40 v. takaiset asiat vaikuttavat tänäkin päivänä mieheeni, anoppiini, ja meidän ja lastemme elämään . Niistä on jäänyt käsittelemätön trauma ja henkisiä lukkoja jotka miehen ja hänen sukunsa kautta vaikuttavat minuun ja lapsiimme.



Mieheni väittää että ne asiateivät häneen "koske" mutta hän on tunnekylmään tapaansa lukinnut nämä asiat sisälle.



Esim. suuttuminen on anopilt apojalle perittyä. Anopille jos sanoo negatiivisen palautteen ihan aiheesta, hän lukkiutuu ja suuttuu silmittömästi, uhkailee, väheksyy voimakkaasti vastapuolta, jne. Sama tapa miehelläni. Juuri tähän olen väsynyt. MISTÄÄN et saa sanoa negatiivista palautetta vaikka aihetta olisikin . Mistään ei voi keskustella rakentavasti, kompromisseja puolin ja tosiin tehden. Ainoa kompromissi on se että vastapuoli eli esim. minä taivun aina mieheni tahtoon ettei tule suurta riitaa.



Jotenkin ahdistun myös siitä että tässä suvussa ihmisistä puhutaan jatkuvasti selän takana. Negatiiviseen sävyyn nimenomaan niistä joilla eriäviä mielipiteitä.Aina puheenaiheet kääntyy negatiiviseen ja aina ihan pikkuasioistakin pitää saada hirveät väittelyt ja kädenväännöt .

Lainaus:


toisaalta olen mennyt sellasien rajan yli nyt viime aikoina että tavallaan ymmärrän miestäni-hän on empatikyvytön, tunnekylmä. joku tyyneys valtasi minut kun hoksasin ettei päätä kannata enää seinään hakata.ei hän KYKENE tuntemaan miltä minusta tuntuu, tai lapsisistamme.




Olet tuossa muuten totaalisen oikeasa. Olen lukenut viime aikoina paljon luonnehäiriöiden taustalla olevasta neurologiasta, ja viime vuosina on saatu kiistatonta näyttöä (aivojen kuvantamistekniikoilla) siitä, että luonnehäiriöisen aivot poikkeavat merkittävästi keskiverrosta sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti. He kerta kaikkiaan eivät vain pysty samanlaiseen ajatteluun ja tunne-elämään kuin me muut (vaikka jotkut luonnehäiriöiset osaavat sitä uskottavasti imitoida), mm. tunne-elämän säätelyyn tai empatiaan.



Yhden asian sanoisin niille, jotka pohtivat luonnehäiriöisen kanssa elämisen jatkamista, jos teillä on - tai suunnittelette - lapsia. On enenevä määrä viitteitä siitä, että jollei itse luonnehäiriö, niin ainakin taipumus siihen periytyy. Riskiä saattaa lisätä se, jos myös teidän puolellanne suvussanne on esiintynyt luonnehäiriöitä tai niiden piirteitä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että luonnehäiriöisen lapsista tulee auttamatta luonnehäiriöisiä - mutta varhaislapsuuden stressi (mitä elämä luonnehäiriöisen vanhemman kanssa useimmiten tarkoittaa) saattaa lisätä todennäköisyyttä, että peritty taipumus "aktivoituu".



Tiedän että tämä on ahdistava aihe monelle, mutta on ehkä hyväksi kuulla silti.



Itselläni on luonnehäiriöinen tuttava, jonka leikki-ikäinen lapsi osoittaa todella huolestuttavaa käytöstä tällä hetkellä. Kodin ilmapiiri ja toisen vanhemman henkisen pahoinpitelyn todistaminen ei vamasti auta asiaa.

Lainaus:

Ei ole mitään amatöörimäistä... Olen lyöty henkisesti ja fyysisesti. Tämä psykopaatti sai minulle kymmenientuhansieneurojen velat.. olen tyhmä kuin saapas. ystäväni ja perheeni varoitteli minusta. Aina kun yritän eroa uhkailee lapsilla ja itsemurhalla.. enää en välitä lähdin vanhempien luo pakoon ja jos mies ei lähde kodistamme suuntaan turvakotiin.. En halua nähdä ja kuulla muuten hän taas saa lirkuteltua ja loisiutua taas elämäämme. Yritän vain jaksaa sitä haukkumista, alistamista, lyömistä.. Jos vielä jään lapsemme kasvaa kieroon




siis perheeni ja ystäväni varoittelivat minua hänestä.. Olen vain niin surullinen että tuommoista voi olla... ja kaiken tämän lisäksi hän on soitellut ystävilleni ja yhdelle ehdottanut anaaliseksiä yms...

Lainaus:

"Oletko psykologi/ psykiatri?"




En ole psykiatri enkä kliininen psykologi, mutta sanotaanko että alaa liippaava tieteellinen yliopistokoulutus on kuitenkin, tohtimatta tässä mennä yksityiskohtiin (varsinkin kun puhun täällä ja eräällä toisella palstalla usein luonnehäiriöiden piirteitä omaavista sukulaisista ja tuttavista, joten koitan olla superanonyymi :-)). Siis sillä tasolla, että pystyn eri tieteenalojen keskustelua luonnehäiriöistä ja niiden hoidosta seuraamaan kriittisesti.



Lainaus:

"Olen miettinyt mieheni lapsuutta ja sitä missä olisi hänellä voinut mennä vikaan.."




Tuli mieleen tuosta mitä sanoit miehesi taustoista... Tätä nykyä on kovin eriäviä mielipiteitä siitä, missä määrin luonnehäiriöt ovat varhaislapsuuden kasvuympäristön aikaansaamaa, ja missä määrin kerta kaikkisesti geneettisiä. Tällä hetkellä varsin yleinen käsitys taitaa olla, että molemmat usein vaikuttavat; alttius häiriöön periytyy, ja lapsuuden stressaavat kasvuolot mahdollisesti laukaisevat tai pahentavat häiriötä.



Tiedä mitä neurologista outoutta miehesi on yksinkertaisesti omalta isältään perinyt - tuskinpa tämäkään on mikään prinssi Uljas ollut, kun on poliisivankilaan päätynyt!



Mutta se on fakta, että luonnehäiriö on niin syvälle menevä ja läpikäyvä häiriötila että äärimmäisen harva on siitä koskaan parantunut. Luonnehäiriöisen kanssa eläminen on todellista kamppailua, kaikki sympatiani ovat puolellasi.



Mieleen jäi tuon yhden kirjoittajan asenne, siis se että hän oli lakannut hakkaamasta päätä seinään ja vain todennut että puoliso on tällainen, ei muutu, ei tule koskaan tajuamaan - eräällä tavalla vajaa ja sillä hyvä. Sen kun yhdistäisi siihen, että saisi selvän tunteen omista rajoista, omasta arvosta ja siitä, miten niitä täytyy kunnioittaa. (Mutta nepä juuri ovat niitä asioita, jotka luonnehäiriöisen myllyssä ensimmäisenä taitavat murentua!)



T: 54

Lainaus:

Sydämessäni tiedän että vika ei ole minussa vain hänessä ja hän on sairas.. sitä hoen itselleni kokoajan.




Vaikutat tarpeeksi vahvalta pääsemään hänestä eroon ja ymmärrät että miehesi on henkisesti sairas. Narsistien tuen sivuilla on muistaakseni listattuna lakimiehiä jotka on erikoistuneet narsistien lakijuttujen hoitoon, jos tulee tarvetta sellaiseen. He tietävät kaikki metkut eivätkä lumoudu narsistin ulkopuoliselle uskottavasta selitysvirrasta.

Onko vika minussa....



Jouluaattona, kun lapset laitettiin nukkumaan avasin miehelleni keskustelun hieman vaikeista asioista. Liittyi lapsiin. Kohtelee poikaamme eri tavalla kun aikasemman liiton tyttöä ja meidän tyttöä. ( sortaa poikaamme) uhkailee antaa remmillä. No avasin keskustelun tästä eriarvoisuudesta. Hän kaivoi kossupullon kaapista ja soitti retkukavereilleen ja lähti juomaan niiden kanssa..tuli joulupäivänä klo7 aamulla. Syy oli minun että lähti juomaan, koska jouluaattona puhuin vaikeista asioista? No tuli lauantai. Hän sanoi minulle että on soittanut äitinsä meille katsomaan lapsia, että vie minut pelaamaan piljardia. No mentiin baariin hän jätti minut sinne yksin ja lähti retkujen kanssa ties minne. Tuli sunnuntaina klo12.



Uutenavuotena sanoin miehelleni että aloitettaisiin tämä vuosi lastemme ehdoilla ja oltaisiin perheen kesken. Klo 19 alkoi tinaamaan kossua poksutteli muutaman raketin ja lähti kavereilleen.. Aamullakaan ei ollut vielä kotona. Ei vastannut puhelimeen. Soitin äidilleni ja kerroin kaikki. Äitini tuli hakemaan minut ja lapset. Nyt eilen pe hain eropaperit ne on täytetty... Kertokaa minulle onko syy minun hän huutaa ja haukkuu minua. ei kysy lastemme kuulumisia lyö luuria korvaan jne. Lupaa olla tipattoman tammikuun ja syyttää minua kun en usko ja teen kuulemma kärpäsestä härkäsen...

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat