Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

ylipainoisten odottajien tsemppiryhmä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen tässä alkuraskauden öklötyksissäni ja napostelujen lomassa panikoinut erityisesti hiipivästi nousevaa painoani. lähtö BMI on 27 ja tavoitteena olisi hyvin maltillinen painonnousu raskausaikana jo ihan terveydellisistäkin syistä. Ylipainoa ei siis ole mitenkään ylettömästi, mutta molemmissa aiemmissa raskauksissa loppuvaihe on ollut ihan kauhea torvotuksineen ja painonnousuineen ja verenpaineen nousuineen. Molemmissa on tullut yli + 20 kg. Ekan imetysaika teki tehtävänsä, toisessa vasta hyvin määrätietoinen kunto-ohjelma tuotti tulosta imetyksen loppumisen jälkeen.



Mulla on viikkoja nyt 9+4 ja nyt jo vaaka näyttää 2-3 kg enemmän kuin alussa. Osasyynä on kylläkin syksyllä koettu keskenmeno. Pariin kuukauteen sen jälkeen ei oikein liikunta maittanut ja suklaa sitäkin enemmän. Nyt on pahoinvointi vienyt suurimman innon liikkumisesta.



Kerroin panikoinnistani neuvolassa. Siellä ihana terkka sanoi, ettei sille painonnousulle oikein voi mitään, jos se on tavallaan perinnöllinen taipumus. Hän sanoi, ettei aio painonnoususta minulle nipottaa, sillä uskoo minun yrittämän parhaani. Ja niin aion tehdäkin. Kunhan tämä paha olo hiukan helpottaa.



Odotusajat ovat olleet mulle jostain syystä kovin vaikeita. Toisaalta raskas ja turvonnut olo, pienet vaivat, närästys ym. ja toisaalta psyykkisellä puolella ristiriita siitä, että elämän iloisimmasta asiastahan tässä on kyse, mutta miksi minulla sitten on niin huono olla? Synnyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan, mutta ei paljoakaan odotusajan alakulosta. Vauvojen kanssa olen sitten jälleen puhjennut kukkaan. Mieskin kokee odotusajat vaikeina, vaikka jaksaakin ihanasti tukea.



Jos koit tässä minun jutussani jotain yhteyttä omaan tilanteeseesi, kerro omia fiiliksiä. Katsotaan, saadaanko kasaan aktiivinen porukka, josta olisi tukea toisillemme?



- Elviriina 9+4

Kommentit (14)

Vierailija

Luin jostakin neuvolasta saadusta oppaasta, että kun on mieli hyvä, niin raskaudenaikainen painonhallintakin onnistuu. Ajattelin lukiessani, että NIINPÄ! Voi kun saisi sen tasaisen (hormoneista vapaan) hyvän mielen jotenkin ulottumaan tähän odotusaikaankin.



Tiedän niin tasan tarkaan, että kun vauvaan saan rinnalleni, olo muuttuu samantien. Olen aina toivonut kaksosiakin juuri siksi, että selviäisin mahdollisimman vähillä raskauksilla. Minulla on ihana mies, jonka kanssa kyllä pärjäisimme kaksostenkin kanssa. Nyt on kuitenkin yksi vain tulossa ja viikkoja tänään tasan 10.. 30 jäljellä!! Mikähän siinä on, etten pysty odotusajasta nauttimaan. Synnytyskin on jotenkin pikkujuttu verrattuna tähän piinaavan pitkään ja matelevaan ja vieraaseen olotilaan (vaikka olenkin jo kolmatta kertaa asialla)



Tämä ylipainoasia on tässä ikäänkuin sivutuote, mutta koska se on kaikkein konkreettisin epämiellyttävyys, niin se siksi hallitsee. Kun kevään korvalla aloimme suunnitella perheenlisäystä, niin päätin, että otan kyllä viimeisestä odotusajasta kaiken irti ja tsemppaan oikein tosissani.. Kun syyskuussa raskaustesti ekan yrityskierron päätteeksi näytti plussaa, innostuin, kun olo oli niin hyvä, lenkkeilin, söin terveellisesti ja voin hyvin, painoin 72 kg. Sitten viikolla 6 ja risat alkoi vuoto ja siinä meni toivo. Syksyyn kuului lisäksi perhepiirissä yksi traaginen tapaus sekä työnohella opiskelua, ajatuskin lenkille lähdöstä ahdisti. Suklaata kului aikalailla ja valmisruokia, kun ruoanlaitto ei innostanut ja arki pyöri tahmeasti. Olin siis aika pohjilla, kun tieto uudesta raskaudesta tuli.. Hiukan yllätten, kun menkkoja ei ehtinyt tulla väliin ollenkaan. Painoni oli jotain 75 kg kieppeillä. Se tsemppasi kyllä, mutta aloin voimaan niin huterasti, että liikkuminen ei oikein vieläkään tunnu hyvältä. Yritän silti parhaani ja aikomukseni on tässä raskaudessa pitää painonnousu maltillisena. vaikkakin nyt se on jo yli 77 kg.



Iso smurffin kyllä muistan jostain syksyn keskusteluista. Ihanaa, että sinäkin olet nyt uudelleen masukkaana. Meillä kävi sitten samoin. Km oli mulla 6.10. ja 24.11. testissä plussaa, eikä menkkoja väliin. Nyt vaan kaikkea hyvää pikku aluille ja sitä samaa ihan kaikille.



Piti vielä sellainen sanomani, että tässä ketjussa ei ole väliä, onko sitä ylipainoa miten paljon tai ollenkaan. Ehkä tuo, että ajatus raskaasta raskaudesta masentaa, yhdistää meitä eniten... Kuka keksii meille hyvän nimen?



- elviriina 10+0

Vierailija

Minulla raskaus ihan alussa (1. päivä plussasin) ja olen myös ylipainoinen. BMI on 28. Hirvittää joulun aikaiset herkuttelut...suklaata tuli popsittua ihan simona :p

Noh...olen tässä vakaasti päättänyt, että yritän liikkua mahdollisimman paljon. Syksyn aikana on tullut harrasteltua sauvakävelyy ja vesijuoksua...niitä on hyvä jatkaa :)

Edellisissä raskauksissa olen ollut hoikempi muutamia kiloja. Jotain reilu 10 kiloa on tullut painoa raskauksien aikana. Molemmat raskaudet menivät hyvin eli ei mitään isompaa vaivaa ollut.

Olisi mukava jakaa ajatuksia odotuksesta ja raskaudenajan painon"hallinnasta"...ettei riistäydy käsistä:D

Vierailija

täällä kanssa yksi ylipainoinen.

Minulla syyskuussa lähtöpainon mukaan bmi 30 eli 78kg. Nyt olen rv 20+3 ja paino 79,3. Laihduin muutaman kilon vuoden vaihteeseen mennessä mutta nyt on parissa viikossa tullut painoa. Karkit ei ole maistunut ollenkaan ja se todennäköisesti syy painon pudotukseen. Ennen söin sitä ihan hulluna. Meille tuli myös Wii fit jouluksi ja sillä olen kovasti yrittänyt treenailla. Ihan hauska vekotin.

mulla vaan on nyt ollut kummallinen raskauden oire eli mulla hampaita viiltelee..siis kaikkia hampaita. En voi lähteä ulos ja jos lähden niin suuta ei paljon auota, joten lenkkeilyt on jäänyt tosi vähälle. Tämä on kyllä masentanut aika reilusti kun tuntuu että hampaaton olen kohta. En ole voinut nauttia raskaudesta kun jossain mielen syövereissä syyttää tätä pienokaista tästä kaikesta kärsimyksestä. Nyt kyllä masennus jo jonkin verran helpottanut enkä enää syytä pientä vaan itseäni, että olen joskus jättänyt itseni hoidon näin huonolle että nyt paikat alkaa rapistumaan.

minulla neuvolan täti on maininnut painosta, mutta en ole kauheasti niistä välittänyt. Esikoista odottaessani vajaa seitsemän vuotta sitten terveyden hoitaja oli itsekin hieman pyylevä ja ei koskaan ollut moksiskaan painon noususta.

Toivon kuitenkin että nyt ei tulisi viittätoista kiloa kuten esikolta tuli.



Ompa mukava tälläinen kanssatovereiden ketju.



t. tr02 20+3

Vierailija

Kiitos aloituksesta! Olisi tosi kiva vaihtaa ajatuksia ja saada tsemppiä :-)



Odotan esikoistani ja olen jo raskaudessani viikolla 32. Ennen raskaaksi tuloani mulla oli tosi rankka vuosi, kolme menetystä lähipiirissä, ja painoni nousi hurjiin lukemiin. En ollut uskoa silmiäni ekalla neuvolavisiitillä. Onneksi terveydenhoitaja on ollut ihana, lääkäri ei tosin niinkään, hänen vastaanotoltaan tulin häpeän kyyneleitä nieleskellen ulos.



Onneksi raskaudessani on kaikki tähän mennessä sujunut hyvin. Painoa on tullut nyt kuusi kiloa lisää. En oikein tunnista vartaloani ja olen pohdiskellut samoja asioita kuin sinä, Elviriina, välillä tuntuu tosi masentavalta, vaikka samalla iloitsenkin tulevasta pienokaisesta. Onneksi saan kohta aloittaa äitiysloman, jolloin ei ainakaan tarvitse olla töissä ja yrittää näyttää jotenkin bisnes-henkiseltä.



Miten olette jaksaneet liikkua raskausaikana? Onko teistä joku saanut kuulla inhottavia kommentteja hoitohenkilökunnalta? Toivottavasti ei!



Lämpimin terkuin

Kurpitsa 32+0

Vierailija

Vieläköhän tämä palsta on elossa?? No, uusi ylipainoinen odottaja ilmoittautuisi mukaan!



Hiukan taustaa, eli täällä odotellaan kolmatta rv 13+6. Perheeseen kuuluu lisäksi tyttö 03/03 ja poika 01/05 ja mieskin löytyy.



Minulla oli painoindeksi 31 ja risat raskauden alussa ja neuvolan tätin vastaanotto oli aika hämmentävä.. Hän nimittäin kertoi eräästä asiakkaastaan, joka oli ollut samoissa painoissa, mutta laihtunut alussa 5 kg, kun oli alkanut syömään säännöllisemmin. Olikohan tuo vihje minulle, että kannattais laihduttaa?!? Minä syön kyllä säännöllisesti, makeeta kylläkin aivan liikaa: :p



Toisena asiana hän shokeerasi tokaisemalla tulevan vauvan olevan edeltäjiäänkin isompi (esikoinen 3970g ja kuopus 4385g) liiallisen sokerinsaannin vuoksi!! Minulla ei siis minkäänlaisia raskausdiabeteksen oireita kummassakaan raskaudessa ja painoakin tuli maltillisesti molemmista. Koskaan aikaisemmin en ole kuullut että omilla syömisillä pystyisi asiaan kovin paljon vaikuttamaan! Onko jollain asiasta enemmän tietoa? Tai onko tästä tehty jotain tutkimuksia?



Näin meillä Savossa. ;)



Anne 13+6

Vierailija

Onnittelut ensiksi kaikille odottajille!



Meidän perheessä on 4 lasta, 10/04, 03/06, 05/07 ja viimeisin syntyi 11/08. Painoindeksini on ollut siinä 40-41 odotusaikoina. Tärpit on tulleet helposti tokasta tai kolmannesta kierrosta. Raskausaikoina olen kärsinyt pahasta olosta ja vaihtelevasta ruokahalusta. Olenkin syönyt just sitä mitä on tehnyt mieli ja milloin. En sen enempiä ole tarkkaillut syömisiäni raskausaikana. Paino on noussut joka kerta 10kg tai alle. Ja sitä on jäänyt muutama kilo sitten synnytyksen jälkeen.



Sokerirasitustesteissä tietysti olen joutunut joka kerta käymään ja myös ns pitkää sokeria on multa mitattu. Muksut ovat olleet isoja (3820g/4090g/4510g/4490g), mutta koskaan mun sokereissa ei ole ollut mitään ongelmia. Vaikka olen törmännyt joka kerta lääkäreiden taholta luentoon, että kun mun bmi on niin iso niin on PAKKO olla sokereissa vikaa. Ja sen ärsyttänyt. Muuten olen saanut ihan kivaa palvelua neuvolassa ja äitipoleilla.



No tällaisia ajatuksia.. Että nauttikaa kaikki niistä masuista ja kiloista! Raskaana ollessa sitä hehkuu, oli painoindeksi 20, 25 tai 35!

Vierailija

Elviriinan aloitus olis voinu olla vaikka mun tekstiä - ihan samat fiilikset ! Eka raskauden aikana 6 vuotta sitten painoa tuli peräti 26 kg - söin koko ajan lähinnä siksi että koko ajan oli huono olo ja syöminen helpotti sitä edes hetkeksi - todellisuudessa se todennäköisesti johti vielä huonompaan oloon...... esikoinen syntyi helmikuun lopulla ja jäin töistä pois jo joulukuun alussa, inhoan talvia ja kun olo oli jo muutenkin huono unettomuuden ja levottomien jalkojen takia, kävi aika pitkäksi ja olo vieläkin alakuloisemmaksi. Närästyksestä ja kärsin myös todella kovasti, eikä siihen tosiaankaan mitkään renniet tai muut auttaneet.



Todella ristiriitainen olo on, tämä raskaus on suunniteltu, toivottu ja avustamalla aikaan saatu ja olen todella iloinen siitä, mutta olo on silti alakuloinen ja saamaton ja kärsin siitä itse kovasti. En syytä siitä vauvaa enkä edellisessäkään raskaudessa kohdistanut sitä vauvaan vaan raskauteen "tilana" joka ei minulle näytä sopivan, ei yhtään.



Onneksi tiedän, että se loppuu tasan synnytykseen ja se tieto helpottaa jonkin verran :-) viimeeksi kaikki vaivat jäi kirjaimellisesti synnytyssaliin ja olin täynnä energiaa jopa niin että henkilökunta oli isännälle sanonut että seuraile ettei ihan maniaan mene :-) ei mennyt ei, tuli vaan oma olo takaisin !



Paino on nyt jo noussut ja se on pahin pelko nyt myös ..... verenpaine ei onneksi vielä, mutta onhan tässä aikaa .....



Kyllä meitä siis muitakin on...... ollaanko nyt sitten ylipainoisia vai alakuloisia ododttajia, vai molempia :-)



Mirella 14+4

Vierailija

Onnea plussan johdosta, Hyrita! Melkoinen uuden vuoden uutinen sulla! Kuinka pitkällä raskaus on, onko sulla jo jotain oireita? Missäpäin suomea asut? Jos ei tähän muita ole tulossa mukaan, niin tsempataan ainakin kahdestaan.



Mulla joulu meni syömisten suhteen ihan ok. Sain syötyä hyvin maltillisesti ja suklaat jäi lähes kokonaan syömättä, kun ei vaan maistunut. Sellainen tasainen äklötys ja närästys on vaivannut jo kolme viikkoa. Vain syöminen helpottaa oloa. Vaikka olen yrittänyt syödä terveellisiä juttuja, niin silti paino vaan tuntuu vähitellen hiipivän ylöspäin.



Mulla oli lokakuussa keskenmeno ja sitten vielä lähipiirissä tapahtui traaginen juttu. Tästä johtuen en paljoakaan jaksanut itseeni panostaa. Toukokuusta lähtien ehdin pudottamaan jo lähes 6 kg ihan suunniteltua raskautta ajatellen. Harmittaa, kun nyt jo sitten taas ollaan melkein lähtöpisteessä.



Mä olen suunnitellut myös jatkavani lenkkeilyä (kesällä ihan juoksinkin) sauvojen kanssa, raitis ilma tekisi hyvää näin pahoinvoivanakin, mutta lähteminen on jotenkin niin vaikeaa ja kun pitäisi mennä yksin, niin jää usein menemättä. Vesijuoksua ajattelin minäkin. Kävin tänään jo ostamassa isommat uikkaritkin, sellaiset kaksiosaiset, joissa yläosa on toppimainen ja alaosa jää tod. näk. kasvavan vatsan alapuolelle. SItten olen syksyn käynyt joogassa, joten aion jatkaa sitäkin. Se on kyllä ollut melko vaativaa, joten siinä täytyy kyllä tehdä omia tuntemuksia kuunnellen ja vinkata ohjaajalle, että olen raskaana. Ja jouluksi meille hankittiin Nitendo Wii fit, jonka toivon motivoivan treenaamaan lihasvoimia ja tasapainoa kotona. Vaikka olo ei nytkään ole kovin hyvä, ajattelin tsempata ja mennä puoleksi tunniksi hiukan treenaamaan sillä levyllä.



Tsemppaavin terveisin



- elviriina

Vierailija

Mukavaa kun saatiin muitakin kirjoittajia tänne :) Ei sittenkään olla kahestaan Elviira.

Mä en oikein tiedä onko mun raskaus vkolla 4 tai sitten 5. vauvalehden laskureilla näyttää vkoa 5 mut kaksplussalla 4. No jotain siinä tietämillä. Nyt on ollu hieman pelkoa, että toiv. ei vaan mene kesken...ei mitään oireita siihen suuntaan mutta sitä tietenki miettii itsekseen kaikenlaista. Raskausoireena ensimmäisenä on ollut ja on edelleen kauhee paleleminen...yleensä ei palele kovin herkästi mutta nyt on pitäny vaatetta kiskoo päälle kaksinverroin :D Muuten ei ainakaan vielä muita oireita...ilmottelen sitten ihan varmasti jos niitä ilmenee.

Elviira missä vaiheessa raskautta sulla oli keskenmeno? Se on varmasti ollut raskas paikka.

Mä kirjottelen oulustapäin. Mistäpä te muut?

Vierailija

Täällä myös reilu ylipaino, BMI ihan liikaa, kehtaa edes myöntää. :)



Esikosta tuli jotain 15kg, en ihan tarkkaan tiedä kun viimeseen kuukauteen en joutunu vaakaan. Ennen tätä kakkosta pääsin samoihin lukuihin.



Sokerirasituksessa esikosta vaan paasto oli raja-arvo. Ja neiti painoi syntyessään rv 41+1 vaan 3450g.. Saa nähdä mitä sokrurasitus nyt näyttää, se edessä joskus keväällä.



Nyt viikkoja 13+1 ja tänään ekasta neuvolasta paino tippunut pari sataa grammaa, jee!



Mut pitää jatkaa paremmalla ajalla, nyt pitää viedä esikko nukkuu!



Bejpi

Vierailija

Olen myös seurannut kiinnostuksella tämän ketjun etenemistä, ja toivon todella, että pysyy vireänä ja elinvoimaisena. Jos tässä "läjässä" pysytään, tulen kyllä ilman muuta lauteille turisemaan. Itse en ole vielä neuvolaan edes soittanut, mutta valmiiksi jo hymyilyttää tätirassukan kauhistunut ilme, kun hyppään puntariin. Sitten kuunnellaankin tunnin luento lautasmallista ja kaikesta mahdollisesta, unohtamatta hänen kuuluisaa "voi mennä kesken ihan milloin vain"- huomautustaan....( tämä jatkuu tonne puolen välin paremmalle puolelle, minkä jälkeen alkaa "ei todennäköisesti selviäisi vielä hengissä, jos syntyisi näillä viikoilla"- puhe)



Olen siis neljättä kertaa "pelissä" mukana. Esikoiselta painoa raskausaikana tuli mahtavat 27 kiloa (totaalinen liikkumiskielto ensimmäiset kolme-neljä kuukautta), synnyttämään mennessä lukema tipahti onneksi sadan huonommalle puolelle. Kakkoselta säilyi maltti, vain 14 kiloa plussaa (vaikka oli totaalista liikkumiskieltoa sielläkin viikot 9-18) ja synnyttämään reilusti alle satasena. Kolmoselta lähtöpaino huiteli jo päälle yhdeksänkymmenen (ja tätin silmät pyöri vinhasti!), mutta sain painoa koko raskaudessa lisää vain kuusi kiloa, että malttoi mielensä jotenkuten. Sokerirasitukseen passitti kahdesti, mittasi paineita ja kyttäsi turvotuksia, ja näytti sitten epätoivoiselta, kun ei mistään saanut mitään huomauttamista.



Nyt päätettiin sitten vielä kokeilla, vieläkö "vanhojen vehkeet toimii", ja tärppi kävi heti ensimmäisellä yk:lla. Pääsenkin varmaan kirkkaasti tämän ryhmän "mannekiiniksi" mitoilla 165cm/104kg, BMI taitaa olla 37. Ens viikolla tai seuraavan alkupuolella on varmaan soiteltava tonne neuvolaan, jos tämä tilanne muuttumattomana säilyy. Pää pystyssä ajattelin puntariin astella, vaikka tämä olomuoto onkin kaikkea muuta, missä haluan elää! Mulla on vielä se vähemmän hauska piirre, että ikuna en ole oksentanut, eikä ole tälläkään kertaa tarvinnut, että kaikki mitä sisälle menee, siellä myös pysyy! Joku lohtu varmaan se, että ei pysty syömään paljoa kerralla, ku tulee jo ihan öhkö olo, ja toistaiseksi voimakkaimmat mielihalut on kaikkeen kylmään ja raikkaaseen: viinirypäleet, mandariinit jne.



Mutta pidemmittä puheitta, tsemppiä kaikille sylillinen eli paljon!



-maalaisomppu ja pieni-sieni 8+3-

Vierailija

Hei! Mitä kuuluu ystävät? Pitkän loman jälkeen paluu arkeen on ollut rankkaa. Kuvotus ja närästys ovat kyllä hiukan helpottaneet, mutta yhä saattaa illasta tulla yhtäkkiä, kuin kohtauksena, hirveä väsymys, palelu ja paha olo. Olen huomannut, että makean syönti pahentaa asiaa huomattavasti, joten olen vältellyt sitä. Olen yrittänyt tsempata ja liikkua niinä iltoina, jolloin väsy ei ole ollut ihan hirveä. Tällä viikolla olen ollut kolmesti pienellä lenkillä ja kerran vesijuoksemassa. Ruokiin ei ole mitään erityisiä mielitekoja tai inhokkeja, söisin aivan tavallista kotiruokaa, kunhan ei tarvitsisi tehdä. Normaalit housut eivät mene jalkaa, käytössä on jo äitiyshousut (ihanat H&M:ltä). Maha siis jo tuntuu ja kumpu näkyy, vaikka vetäisin vatsaa sisään. Pelkään, että pian jo paljastun töissä. Ensi viikolla on nt-ultra ja hiukan jännittää, että onko mahassa ihan oikeasti elämää??



Mulla on nyt oikeasti sellainen tunne, että tällä kerralla tsemppaan tosissani. En välitä kiloista, vaan keskityn ihan oikeasti tunnistelemaan herkällä tavalla, mitä kroppani haluaa ja panostamaan hyvään oloon. En vaadi itseltäni liikoja, mutta silti tsemppaan!



Haluaisin kuulla teidän viikostanne?



Nimeä ryhmälle tässä vielä mietiskelen.. ollaanko me Tylleröitten/ pullukoiden tsemppiryhmä?



Tsemppiä joka tapauksessa täällä jaellaan. Se jo on tuntunut hyvältä, että tietää jonkun ajattelevan kovin samanlailla.



- Elviriina 10+6

Vierailija

Mä huomasin tän kans eilen tuun mielelläni mukaan. Oon rv 12+3 nyt la on 15.7. Bmi mulla on huikeat 30. Ennen raskautta mulla paino 86 ja nyt 86,5. Yritän ettei nousis ku maks 10 kg. Mä en oo kyllä liikkunu mitenkää ja ruoka maistuu. Tosin mun työ on aikas rankkaa jotenka siellä kyllä kalorit lähteepi. Mulle tarjottiin johonki tutkimukseenki pääsyä nkl:ssä mun painon takia ( tais koskea raskausmyrkytystä) mut en halunnu mennä. Me muute elviriina saatii vissii aika samaa aikaa km mun alko 30.9 mut tulin sitte heti raskaaksi.. Mä kirjoittelen myöhemmin lisää..



Is

Uusimmat

Suosituimmat