Kolme biologista lasta ja minusta ei olisi adoptioäidiksi.

Vierailija

Lapsissa on paljon työtä ja iloa. En haluaisi ottaa riskiä, että adoptiolapsi olisi geneettisistä syistä minulle ihan vieras ihminen. On tokin arpapeliä, että minkälaisia biologisia lapsia saa, mutta entäpä sitten adoptoituja (adoptoiduilla terveyskriteerit, mutta kaikki seikat eivät tule esille aivan pienellä)?



Nautin niistä piirteistä, joita olen periyttänyt lapsilleni. Tarpeen vaatiessa voisin kyllä huolehtia sukulaislapsistakin.

Kommentit (3)

Vierailija

Mutta oma jaksaminen tuo esteen, en jaksa enää yhtään enempää kuin nuo kolme omaa lasta. Geeniperimällä on mielestäni vähemmän merkitystä kuin mitä aina toitotetaan.

Vierailija

tuo varmaan riippuu aivan perheestä.

Joillekin se on tärkeätä, ne jotka haluavat adoptoida tietävät asian ja ovat OK asian kanssa.

Tiedän yhden perheen, onnistuivat adoptoida 2 lasta. Sitten tuli avioero ja mies sai omia lapsia uuden naisensa kanssa. Hän hylkäsi ne adoptio lapset kokonaan. Muta joutui kuitenkin maksamaan niistä elatusta

Vierailija

En ottaisi adoptiolasta. En alkaisi paimentamaan mitään mahdollista ongelmaista... Biologinen lapsi on oma lapsi - ongelmineenkin. Ja sitä jaksaa paljon paremmin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat