Tunnistitteko esikoista synnyttäessänne supistukset?

Vierailija

hemmetin kipeä enkä saanut silmällistäkään unta, mutta 2 kertaa passitettiin kotiin kun nää on niin heuíkkoja vielä eikä avaa paikkoja. 2 vrk:n supistelun jälkeen 2 cm auki. Sitten laitettiin tippa ja alkoi tapahtua

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

multa meni lapsivedet, joten onneksi menin sairaalan ja olin siellä käyrillä. Supistuksia tuli, mutta en edes olis niitä ilman piirturia hokanut.



Loppuvaiheessa kyllä tunsin oikeastikin supistukset.

Vierailija

Edellisen yön oli jomottanu, siis sellasta menkkakipumaista jomotusta ja aamulla tasan klo 7 kuulu kamala poksahdus. Tajusin heti että nyt puhkes kalvot ja hyppäsin sängystä lattialle ja vedet meni heti. Supistukset alko parin minuutin kuluttua ja pari ekaa oli vielä ihan siedettäviä, mutta tunnistin ne kyllä supistuksiksi. Seuraavat oliki jo niin kovia että piti ottaa ihan tukea seinästä ku supistus alko. Siitä sitten neljä ja puoli tuntia eteenpäin niin poika oli maailmassa. Alko siis rytinällä ja oli nopee synnytys vaikka ensikertalainen olinki.

Vierailija

Itse luulin että on vaan jotain kolotusta. Tulivat vauvan syntymään saakka epäsäännöllisinä joten ei siitäkään arvannut.



Samoin kun lapsivettä tihkui, mietin onko vaan valkovuotoa vai jotain muuta.



Oikeasti olisi voinut käydä tosi pahasti jos en olisi mennyt sairaalaan. Koska kun sinne saavuttiin (mietittiin että pitäiskö lähteä vai ei ja päädyttiin siihen että mennään mieluummin turhaan kuin että jätettäisiin menemättä vaikka olisi tarpeellista) niin vauvalla oli sydänäänet epätasaiset ja happivajetta -> sektioonhan se päätyi.



Mietin vaan että pitäisi varmaan toitottaa ensisynnyttäjille enemmän että menkää sinne sairaalaan jos yhtään epäilyttää! Kaiken maailman näreät "miks te tänne tulitte, eihän täällä mitään oo tapahtunut" nyreät kätilöt on aivan syvältä. Koska mitkään kirjat ei opeta sitä käytäntöä niin että oikeasti osaisi jos ei ole ennen sitä kokenut.



Itsestäni tuntuu että viisainta olisi viisainta muuttaa vikoiksi viikoiksi sairaalan pihalle asuntovaunuun.



Ja neuvolaan pitäisi olla matala kynnys soittaa tai mennä käymään jos vähänkin jomottaa erikoisesti tai tulee vuotoa tms! Ei saisi olla yhtään sellaista "ja taasko se rouva xxxx siellä soittelee, huoh".



Luojan kiitos poikani selvisi säikähdyksellä, samoin minä! Toisinkin olisi voinut käydä. Aina kun ne synnytykset ei ole niitä helpoja ja sutjakkaita ja ikävä kyllä sitä ei voi ensisynnyttäjä tietää onko omat supparit tarpeeksi kunnollisia päästämään lapsen ajoissa ulos vatsasta tms.

Vierailija

Mentiin "mielenrauhamme vuoksi" sinne ja hyvin pian lapsi syntyi hätäsektiolla sydänäänten romahdettua....



Tällä ei ole tarkoitus pelotella ensisynnyttäjiä, mutta tarkkana kantsii olla!



ap

Vierailija

Tunnistin kyllä että synnytys on kyseessä, tuntui sen verran selvemmin ja säännöllisemmin kuin ns. harjoitussupistukset, liitoskivut tms. Supistusten väli oli kuitenkin välillä pidempi, välillä lyhyempi, välillä melko pitkäkin (yli 10 min). Kun menimme sairaalaan, vastaanotto oli kyllä ystävällinen, mutta meidät laitettiin sellaiseen odotteluhuoneeseen sen perusteella, mitä kerroin supistusten välistä ja kivun voimakkuudesta. Sisätutkimuksessa kätilö ihan yllättyi, miten paljon olin auki, että suoraan saliin vaan.

Vierailija

että on kyse supistuksista. Ajattelin, että joku mahatauti oli tulossa tai suolistokramppi oli tosi pahana, mut sitten kun kivut toistui säännöllisesti ja seurasin niitä kellosta, tajusin, et nyt onkin varmaan raskauden viime hetket meneillään :).

Vierailija

jotka koveni tasaisesti. Toisella kerralla olin pidempään epätietoinen (samanlaista iltasupistelua oli ollut jo viikon verran), mutta kun synnytys todenteolla alkoi, niin se jysähti sen verran kovaa, että tuli kiire soittaa mummoa lapsenvahdiksi. Ehdittiin nipin napin sairaalaan ja vastaanotosta huoneeseen asti vain koska mä huusin: "EIKUN SE TULEE NYT!!!" Olen täysin samaa mieltä siitä, että kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa, ja jos tuntuu siltä, että tarttis mennä, silloin pitää mennä. Läheskään kaikki synnytykset ei mene kaavan mukaan.

Vierailija

miltä synnytyssupistusten kipu tuntuu.



Mutta totta on, että aina synnytys ei niin kamalasti tunnu. Ohjeena olen kuullut, että sairaalaan pitää lähteä, kun ei enää kotona kestä olla. Toinen lapsemme olisi syntynyt kotiin näillä ohjeilla, jos niitä olisimme noudattaneet.

Vierailija

Synnytys alkoi kipeillä supistuksilla 10min välein. Ei niistä voinut erehtyä. Lähdettin sairaalaan kun näitä supistuksia oli ollut n. 7 tuntia. Väli oli jo 5min ja itse supistuskin kesti melkein saman ajan. Vettä ei ollut tullut edes tihkumalla.

Oltiin sairaalassa (ei synnytyssalissa) sunniilleen tuon 7 tuntia ja sitten kätilö antoi supistuksia lievittävän piikin ja lähetti kotiin. Supistukset tuli tässä vaiheessa 3 min välein ja olivat todella kipeät ja itse supistus kesti pidempään kuin väli. Lääke heikensi supistuiksia niin että ne tuli taas 10 min välein ja kipu oli suht siedettävä. Kätilö toivotti tervetulleeksi ylihuomenna takaisin kun oli aika kontrolliin.



Itse olin aivan varma, että synnytys oli käynnissä ja avautuminenkin eteni hitaasti mutta varmasti. Ajatus monta vuorokautta kestävästä tuskasta oli aika kamala.

Kun lääkeen vaikutus lakkasi tuli supistukset taas 1-3min välein ja tuska oli niin hirveä, että halusin jotain lievitystä siiheen. Soitettiin sairaalaan ja kätilö oli sitä mieltä, että olkaa nyt vaan kotona. Selitin tarvitsevani kivunlievitystä. Ja sanoi sitten, että no tulkaa sitten näytille jos on ihan pakko.

Onneksi kätilö oli vaihtunut ja päästiin synnytyssaliin. Vauva syntyi 22 tunnin tuskaisten supistusten saattelemana tähän maailmaan. Ponnistusvaihe ei pitkään kestänyt ja vedet meni vähän ennen ponnistusvaihetta kerralla.



Lopussa vauvan sydänäänet heikkeni lopussa supistusten ajaksi. Ja sitä kivunlievitystä en saanut. vaikka pyysin epiduraalia, kunnes olin niin huonossa kunnossa etten pystynyt enää puhumaan. Välilihan puuduttivat, joten ponnistaminen ei sattunut.

Vierailija

"varmuuden vuoksi" menin kolotuksineni sairaalaan. Siellä todettiin käyrillä että kyllä ne ihan supistuksia on, vaikka en tiennyt että näin on.



ap

Vierailija

t. kuukausi ennen la:ta alkoi epäsäännölliset supistelut, siis välillä oli 4h putkeen ja alko olla tosi tiheästi ja pitkiä, ja sitte taas vaimeni pois.

Ja ne todella oli kypsiä sairaalassa soitteluihini...

Vierailija

Kun ensimmäinen supistus tuli täysin yhtäkkiä puolilta öin lukiessani sängyssä tajusin heti mistä on kysymys. Lapsivesikin meni sellaisella ryöpsähdyksellä kun nousin ylös ja aivastin, että ymmärsin heti sen olevan lapsivettä. Lisäksi se oli selkeästi vaalenpunaista.



Sen sijaan en osannut arvioida supistusten kivuliaisuutta ja omalla kohdallani synnytyksen todella nopeaa edeistymistä. Ajattelin että tässä ollaan ihan alussa vasta, vaikka supistukset tuntuivat tosi kipeiltä ja tihenivät nopeasti.



Minulle kävi juuri niin, että sairaalaan soittaessani kehottivat nukkumaan aamuun, mutta koska olin yksin ja aika peloissani keskellä yötä, sain armon tulla näytille. Taksissa alkoi tuntua siltä, että ponnistuttaa. Sairaalaan pästyäni jouduin silti odottamaan aulassa kätilöä aika kauan. Vauva syntyi valmisteluhuoneeseen ja se oli aika traumaattinen kokemus. Asiaa käytiin kanssani läpi ja luvattiin "ottaa opiksi". Seuraavien lasten kohdalla minua on kyllä kohdeltu hyvin ja tosiaan käsketty lähtemään heti kun vähänkään siltä tuntuu. Tässä ekassa oli kyse siitä, että kätilö arvioi puhelimessa tilanteen väärin, ei uskonut lapsiveden menneen eikä uskonut synnytyksen olevan toden teolla käynnissä.

Vierailija

Tai no! olin siltikin että kandeeko lähteä vai ei just sen takia ettei tiedä sanooko ne että juu takas vaan,. Musta otettu kuva kertoo aika paljon, kun on just supistus tulossa :) kun ollaan sairaalaan lähdössä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat