Miten selviän tästä?

Vierailija

Mikähän minua vaivaa? Aloitin noin puolivuotta sitten uudessa työpaikassa. Kaiken piti olla aluksi hyvin, minut vakinaistettiin nopeasti, kunnes helvetti repesi irti. Tein hulluna töitä, olin ystävällinen kaikille, tein ylitöitä ja kaiken mitä pyydettiin. Pienet alle kouluikäiset lapseni sairastelivat ja valvoin yöt, mutta päivällä menin töihin.



Työt eivät ota enää sujuakseen. En jaksa. En nuku öisin, työkaverini ovat alkaneet puhua minusta pahaa selän takana jatkuvasti. Työilmapiiri kaikenkaikkiaan on todella huono, ihmiset riitelevät päivittäin ja arvostelevat toistensa ja minun tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Itken joka ilta. Olen alkanut mennä paniikkiin töihin mennessä ja pelkään, kenen kanssa joudun työskentelemään ja selviänkö päivästä. Parisuhteessani on alkanut mennä päin p.tä. Hermostun pikku asioista miehelleni ja puran omaa pahaa oloani häneen syyttä. Pomoni on niin lepsu, ettei hän pysty asianosaisille mitään.



Työpaikassa on kaksi ihmistä, jotka selkeästi kiusaavat minua. Selän takana ja suoraankin, puhuvat ilkeitä, väittävät minun valehtelevan elämästäni asioita, arvostelevat koska lasteni sairastelun vuoksi olen joutunut olemaan poissa.



Yhtäkkiä olen tyhmä ja kyvytön, muuttunut juuri sellaiseksi mistä minua syytetään. Minusta ei ole enää mihinkään ja elämä ei tunnu elämisen arvoiselta... Olen kääntänyt vihaa itseäni kohtaan ja alkanut inhota/vihata itseäni. Toisinaan ahmin suruuni karkkia ja painokin on alkanut nousta.



Miten voisin vielä joskus saada elämäniloni ja itseluottamukseni takaisin? Olen luonteeltani kiltti ja tunnollinen, pyrin elämässäni hyviin asioihin ja haluan aidosti hyvää. Nyt tilalla sisälläni on enää suuri suru.

Kommentit (12)

Vierailija

että en välitä, enkä ehkä aikaisemmin oikein edes välittänyt. Jotenkin noiden ihmisten käytös vain on muuttunut härskimmäksi päivä päivältä. Tuntuu, ettei kenelläkään ole oikein hyvä olo siellä enää.



Haluaisin vaihtaa työpaikkaa ja minulle olisi uutta sellaista tarjolla, joka kiinnostaisi myös ja työaika olisi myös perheelleni sopivampi. Pelkään vain, etten selviäisi uudestakaan työstä, koska itseluottamus on niin nollassa kertakaikkiaan. Pari kertaa olen käynyt psykiatrisen hoitajan juttusilla, hän on ollut empaattinen ja kehoitti minua myös miettimään mitä oikeasti elämältäni haluan ja vaihtamaan työpaikkaa...ap

Vierailija

puuttua tuohon. Jos lähiesimies ei puutu, ota yhteys hänen esimieheensä.



Työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies voivat myös auttaa. Ei kannata jäädä uhriksi.

Vierailija

ja sitä tärkeintä, nimittäin lapsiani. He ovat alkaneet reagoida selvästi työpäivien jälkeiseen ahdistuneisuuteeni niin, että usein he sanovat, että heitä pelottaa, kun minä menen töihin. Viihtyvät kuitenkin päiväkodissa jne. Ehkä he vaistoavat minun tunnetilani töiden jälkeen?

Vierailija

Pari kyyneltä tuli silmäkulmaan, kun en olisi uskonut tällaiseen joutuvani. Vaikka toki tiedän, että kyllä ihmiset pahemmistakin asioista ovat selviytyneet, mutta tämä on sellaista hidasta kidutusta: kuin väärän kokoinen kenkä jalassa, joka hiertää haavaa. Naisina tiedätte, että jotkut juhlakengät ovat sellaisia... ;)

Vierailija

Jos ei ole, niin terveyskeskukseen. Työterveyspsykologin juttusillakin olisi hyvä käydä. Saisit puhuttua asiat.



Nuku ja lepää. Hoida itseäsi, että jaksat pitää perheestäsi huolta.



Sitten jaksat miettiä mitä tehdä. Työpaikassasi on selvästi vikaa ja jos sinusta tuntuu, ettei mikään muutu niin etsi uusi työpaikka.



Tsemppiä sinulle! Muista, että sinussa ei ole vikaa.



Lainaus:

Olet selvästi palanut loppuun, muutaman viikon sairasloma olisi paikallaan. Siinä on toki riskinsä: työpaikkasi tyrannit tuskin katsovat sellaista hyvällä, mutta sinä tarvitset nyt lepoa ja miettimisaikaa saadaksesi elämäsi kuntoon.



Paljon tsemppiä ja voimia sinulle! Maailmassa on ihan liikaa ilkeitä ihmisiä ja sairaista työpaikkoja, mutta älä anna niiden syyllistyttää sinua tai saada epäilemään kykyjäsi!

Vierailija

ja usein se kannattaa. TOsin siitä voi tulla myös kierre - valmiiksi nollaan painettu itsetunto johtaa ongelmiin seuraavassakin työpaikassa.



Yksi keino on, että laadit itsellesi listan siitä, mitä työhösi kuuluu. Sitten katsot että selviät siitä. Se riittää - älä tee enempää, äläkä piittaa siitä, jos joku yrittää vaatia enemmän. Käännät selkäsi niille, jotka toisin vaativat. Mitä sitten jos he mollaavat sinua ja valehtelevat sinusta. Ei sun tarvitse heitä miellyttää. EIkä muitakaan.



Ja hei, sovi lastesi isän kanssa siitä, että sairaat lapset hodetaan vuorotellen tai ainakin tasapuolisesti.

Vierailija

ja laittoi asiaa eteen päin työsuojeluvaltuutetulle, mutta toistaiseksi mitään ei ole vielä kuulunut. Nyt hän vaihtaa työpaikkaa. Mukavasta ja fiksusta naisesta kysymys.ap

Vierailija

kun olen parissa työpaikassani joutunut ennenkin kiusatuksi. Samoin koulussa aikanaan. Ehkä siksi näitä traumoja on tullut ja olen tavallista herkkänahkaisempi, kun en ole paikkaani tässä elämässä löytänyt, vaikka ikääkin jo 30-v. ja muut asiat kunnossa ;)

Vierailija

Lainaus:

Olen luonteeltani kiltti ja tunnollinen, pyrin elämässäni hyviin asioihin ja haluan aidosti hyvää. .


älä ole enään niin tunnollinen. Anna asian olla.

Olet tehnyt hyää tyotä. älä välitä muista

Vierailija

Olet selvästi palanut loppuun, muutaman viikon sairasloma olisi paikallaan. Siinä on toki riskinsä: työpaikkasi tyrannit tuskin katsovat sellaista hyvällä, mutta sinä tarvitset nyt lepoa ja miettimisaikaa saadaksesi elämäsi kuntoon.



Paljon tsemppiä ja voimia sinulle! Maailmassa on ihan liikaa ilkeitä ihmisiä ja sairaista työpaikkoja, mutta älä anna niiden syyllistyttää sinua tai saada epäilemään kykyjäsi!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat