Pitäisikö luovuttaa ?

Vierailija

Ei oikein suju tämä vanhemmuus. Enkä tiedä kuinka sen saisi sujumaan.

Ongelmia on mm.

Lapsen pitäisi saada päivän aikana 2 lämmintä ateriaa, välipalan, aamu- ja iltapalan. Minä saan lapset syömään monesti vain aamupalan 1 lämpimän ruuan ja iltapalan.



Lapsen pitäisi ulkoilla joka päivä. En saa noita ulos ilman hirveää tappelua ja monesti en saa edes tappelemalla molempia ulos kanssani. Joudun jättämään monesti yksin kotiin kaupassa käynnin ajaksi, kun en voi kauppaan kantaakaan lasta.



Pelaisivat vaan koko päivän tietokoneella ja vain johdon seinästä ottaminen ja johdon takavarikoiminen auttaa asiaan ja sitten alkaa riehuminen ja kämpän sotkeminen.

En saa heitä mukaan siivoamaan, ruuan laittoon ja jne.

Joskus pelaavat kanssani jotain lautapeliä vähän aikaa.



Olen tosissani yrittänyt ja olen tosi väsynyt ja stressaantunut. Tekisi mieli luovuttaa, mutta en haluaisi kuitenkaan lapisistani luopua.



Saan jo apua ja olen lastensuojelunasiakas. Omaa tukiverkostoa ei ole.



Mitä mieltä olette ? Olisiko lasten parempi sijaiskodissa tai perhekodissa ? Ovat 8v ja 6v ja koulu sujuu hyvin. Ainoastaan minä en saa heitä tottelemaan, muita tottelee.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

En usko, että koulussa tulee ongelmia. Päiväkodissakaan ei koskaan ollut ongelmia. Pärjään heidän kanssa loistavasti kaikkialla muualla kuin kotona. Toisten nähden eivät kiukuttele. Vieraita aikuisia kunnioittavat, eivät minua.

Osaavat olla kohteliaita ja huomaavaisia. Eivät ole ikinä kiusanneet muita lapsia.

Siksi uskon, että esim. sijaiskodissa olisivat helppoja ja kivoja lapsia. Mutta en tiedä olisivatko he kuitenkaan onnellisia ?

Vierailija

Tukiperhettä en saa. Niitä ei kai ole tarpeeksi ja kun luonani käy jo perhetyöntekijä, niin eivät katso tarpeelliseksi. Olen sitä pyytänyt. Käsittääkseni pienemmät lapset ovat etusijalla näissä tukiperheiden saamisessa.

Eikä siitä muutenkaan varmaan apua olisi.

Ap.

Vierailija

Lapset kans 8v ja 6v ja valilla kylla mietin etta olenko epaonnistunut kasvattajana taysin.



Tsemppia kuulostavat ihan normaaleilta tasapainoisilta lapsilta. Heidan taytyy tuntea olonsa turvalliseksi kun pystyvat nayttamaan negatiiviset tunteensa sinulle.

ja minusta hyvaan vanhemmuuteen kuuluu, tarkkailla itsea kriittisestikin.

Vierailija

Hei!



Jos koet huolta asiasta, niin jaksatko vielä hakea apua? Osaisivatko sosiaalitoimistossa kertoa ns. perhekouluista tai vastaavista? Jos olet yh, saatko vertaistukea muilta yh:lta? Entä onko sinulla ystäviä, jotka joskus voisivat auttaa?



En tunne lapsiasi, mutta tuon ikäisille voisi varmasti jo puhua ja sopia YHDESSÄ perheen säännöt. Lapset saavat olla mukana niitä määritellessä, vaikka sinä aikuisena päätät lopulta. Esimerkiksi, vaikka "tietokoneella pelataan vain kaksi kertaa viikossa, silloinkin maks. puoli tuntia", "kaikki siivoavat jälkensä ruokapöydästä noustuaan", "lelut kootaan leikkien jälkeen". Nämä voidaan kirjoittaa huoneentauluksi, jonka 8-vuotias osaa jo lukea. On tärkeää, että myös sinä noudatat sääntöjä.



Toivon sinulle paljon jaksuja!

Vierailija

Tai sitten kyllä otteensa menettänyt uusavuton äiti... tosi lepsu taitaa kotioloissa olla.. Etkö osaa vaatia lapsilta "kunnioitusta" itseäsi kohtaan. Rangaisetko lapsiasi?? Miten??

Vierailija

otteensa lapsiinsa ja vaikkei koulussa ongelmia vielä ole, niin niitä tulee olemaan.



Nyt sinun on vain yksinkertaisesti pakko ottaa ohjat käsiisi ja näyttää kuka perheessä määrää. Se on kovan työn takana, kun olet lepsuillut, mutta nyt se on vain tehtävä.

Vierailija

Kun olen sitä kasvattamista yrittänyt 8 vuotta ja neuvoakin saanut, mutta ei onnistu ei. Olen toki jossain onnistunutkin, mutta en noissa asioissa.

En todellakaan ole antanut periksi ja siitähän se huuto ja riehuminen alkaa ja sen vuoksi naapuritkin teki ilmoituksen.

Vierailija

Ihan kuin olisin jostain viestistäsi lukenut...no kuvittelin sitten vain. Ehkä sitä tukiperhettä ei sitten saa, meilläpäin vain kuulin muuta. Kai on kaupungista riippuva asia.

Hanki kuitenkin lasten arvostus ja kunnioitus takaisin.

Vierailija

Et ole yhtään tyhmä. Eivät muutkaan äidit ole täydellisiä.



Lainaus:

Kun olen sitä kasvattamista yrittänyt 8 vuotta ja neuvoakin saanut, mutta ei onnistu ei. Olen toki jossain onnistunutkin, mutta en noissa asioissa.

En todellakaan ole antanut periksi ja siitähän se huuto ja riehuminen alkaa ja sen vuoksi naapuritkin teki ilmoituksen.

Vierailija

Eli tietokone pois käytöstä ja jos sotkevat ym. tiukasti pistät siivoamaan jäljet. Pelikieltoa vaan, pelaaminen tekee lapsista "tuollaisia", jos pelataan tunnista toiseen. Muuta virikettä lapsille. Lähtekää pulkkamäkeen ja tehkää ulkona yhdessä jotain mukavaa, kysy mistä lapset pitävät. Sisällä pelaatte lautapelejä, leikitte autoilla ja värittelette yms. ole mukana lasten touhuissa.



Syöminen sujuu, jos jätetään välistä kaikki naposteltavat pois. Vähän ruokaa ruoka-aikoina lautaselle, jos on paljon syötävänä tulee ehkä epätoivo lapselle selvitä isosta ruokasatsista. Aina voi ottaa lisää. Jotkut lapset vaan tulee toimeen pienellä ruokamäärällä.



Sinä olet aikuinen joka määrää tahdin. Ole määrätietoinen ja pitkä pinnainen. Palkitse lapset, kun tekevät pieniä onnistuneita asioita. Jos lupaat lapsille jotain, toteuta se! Ehkä joskus kiristäminen on tarpeen.. esim. tietokoneelle ei pääse ellei tee sitä tai tätä..



Lasten on hyvä olla oman äidin kanssa.. Voimia sinulle poikaviikareiden kanssa!

Vierailija

ja palkitsemiset sekä rangaistukset käyttöön. Itse päätät miten teillä arki sujuu parhaiten, Kirjaat ylös säännöt itsellesi ja sitten pidät kokouksen lasten kanssa. Seinälle palkintotaulu, johon kerätään tarroja onnistuneista asioista. Rangaistuksia voi olla pienemmälle esim. miettimistuoli ja isommalle kotiaresti, pelikielto tms.



Pidä itsesi rauhallisena, mutta ole jämäkkä.



Tsemppiä!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat