Mua ahdistaa aina:( Ja vauva tulossa

Vierailija

elikkä mua ahdistaa jatkuvasti eri aiheet.. milloin se, riitänkö miehelle, milloin oma tai vauvan terveys. syyllistän itseäni kaikenlaisista asioista. jos suutun miehelle aiheesta, niin hetken kuluttua tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että suutuin.



kieriskelen vanhoissa teiniajan mokissa. syyllistän itseäni kaikesta, mietin kuinka inhottava ja paha ihminen olen koska jouduin esim. ongelmiin opettajien kanssa, siis ihan järjetöntä, kyse on 15v vanhoista asioista ja silloin mun oltavat oli huonot, väkivaltaisen äidin ja skitsofreenikko-isän kanssa asuessa.



tiedän että musta on liikkunut hirveitä, pahoja juoruja. että olen hullu ym.. ne tuntuu pahalta ja muistelen noita juoruja vieläkin.



olen jotenkin varma, ettei nykyisetkään ystäväni "oikeasti" pidä musta. tätä mä en näytä kenellekään. mutta kerjään jatkuvasti hyväksyntää ja koen, että olen huonompi kuin muut. Jos on hyvä hetki, niin muistutan itseäni jostain asiasta, mikä saa taas oloni huonoksi. Esim. saatan muistutella itseäni ilkeästi virheistäni. Jos minulla on hyvä päivä, niin saatan hetken päästä ajatella, etten ansaitse hyvää päivää, miestä, vauvaa enkä mitään. Että olen paska ja parempi olisi, että kuolisin mahd. pian vaikkapa jossain onnettomuudessa.



Tiedän ettei tää voi olla normaalia. Mutta voisiko tästä omin voimin jotenkin päästä? Mulla on periaatteessa asiat hyvin mutta tämä asia vie voimat ja ilon elämästä :(



Varsinkin kun vauva syntyy niin pelkään että syyllistän itse itseäni ihan kaikesta, soimaan itseäni ja pelkään kaikkea mahdollista. Keksin AINA aiheen josta olla ahdistunut. Omituisinta on tuo, että nuo jotkut teini/lapsuusiän koulumuistot, joissa olen tullut torjutuksi tai väärinymmärretyksi nousee pintaan, mistä se voi johtua?

Kommentit (6)

Vierailija

Minulla ei ole yhtä vaikea lapsuus kuin sinulla, mutta olin jo aloittamassa vastaavaa viestiä tänne tänään. Minäkin olen raskaana, toista kertaa ja ajatukseni ovat todella mahdottomia. Ne eivät liity siihen, että ajattelisin, että minulle sietäisi käydä jotain. Mutta minulla on täysin järjettömiä pelkotiloja, joita ei todellakaan normaalisti ole. En muista esikoisen ajalta tällaista.



Saatan yöllä herätä ja miettiä, mitkä kohdat kodissamme ovat riskikohtia esikoiselle ja tulevalle lapselle. Lisäksi minulla on täysin harhaisia pelkoja parisuhteemme kestävyydestä. Maalaan piruja seinälle sitä vauhtia, että ihme jos ei tästä oikeasti seuraa jotain ongelmia.



Liittyisikö nämä tunteet siihen, että mieli työstää äidinvaistoja taas pintaan? Siinä on varmaan hormoneja mukana. Olen ihan superitkuherkkä, nyt lomalla, mutta en tiedä, miten voin mennä töihin. Minua itkettää monta kertaa päivässä mitättömät asiat. Kaipaan samoin loputtomasti hyväksyntää, siis fyysistä kosketusta (en seksiä!), paijausta. Kaipaisin kauniita sanoja. Tunnen itseni välillä myös todella rumaksi ja kömpelöksi.



Nuo takaumat ovat varmaan myös osa äidiksi tulemista. Minulla tulee yllättäviä lapsuusmuistoja välillä sitä mukaa kuin esikoinen kasvaa. Sellaisia, joita en tiennyt muistavani. Ja ehkä jokainen raskaus saa uusia pintaan.



Joka kerta, kun nousen autoon tai joku läheiseni nousee autoon, mietin, että toivottavasti ei käy mitään. Ajattelin itse, että katson pari viikkoa, kun minulla on muista syistä nyt vähän rankkaa, helpottaisiko tämä. Jos ei, aion itse mennä neuvolaan puhumaan. Sinäkin voisit kyllä ottaa sinne yhteyttä, mutta meillä ainakin vaihtuu siellä henkilökunta, osa on aika nuoria ja tuntuisi vaikealta mennä sinne höpöttelemään näistä.

Vierailija

mutta vähintään yhtä paljon apua AIVAN vastaaviin ongelmiin (paitsi että omat ahdistusoireeni - joiden joukossa oli myös pakkoneuroosin poikasta - kävivät niin vakaviksi, että itsemurha-ajatukset vaivasivat toisinaan) olen saanut seuraavista asioista:



1) Ruokavalio:

- sokerin jättäminen minimiin

- kaiken kofeiinin jättäminen pois (tee, kahvi, cola, energiajuomat), taisin olla yliherkkä

- tyhjien hiilihydraattien (kaiken valkeista jauhoista leivotun, perunoiden jne.) laittaminen todella kortille, korvaaminen täysjyvätuotteilla

- verensokerin pitäminen hallinnassa: hyvä aamupala, ei liian pitkiä välejä aterioiden välillä, ei kaloripommeja



(Aloitin nuo kaikki painonhallinnan takia; olin ällikällä lyöty, kun huomasin mielialani nopeasti paranevan ja ahdistusoireiden vähenevän selvästi.)



2) Liikunta ja ulkoilu

-jo muutama kerta viikossa tekee todella ihmeitä, valitse lajeja jotka tuntuvat hyviltä ja mielekkäitä, esim. raskausjooga, tanssi, uinti jne.



3) Hengitysmeditaatio

- googlaamalla löydät hyviä ohjeita. Se on hyvin helppoa: huomion keskittäminen rauhalliseen hengitykseen, ajatusten tyhjentäminen - tai jos se ei onnistu, antaa pään vaan purpattaa, mutta ei "tartu" mieleen tuleviin ajatuksiin tai seuraa niitä, laittaa ne vaan sitä mukaa syrjään kun niitä tulee. Voi toistaa lyhyissä jaksoissa niin monta kertaa päivässä kuin tarvitsee, aina kun angsti koittaa ottaa vallan.



(Viime aikoina sen vaikutuksia jopa fyysisesti sairaiden ihmisten hoidossa on tutkittu, rohkaisevin tuloksin. Kannattaa ihmeessä kokeilla.)



4) Vitamiinit ja hivenaineet, *erittäin* hyödyllisiä minulle:

- Omegat

- b-vitamiini

- magnesium, kalsium, sinkki

- mäkikuisma (älä käytä raskaana äläkä imettäessä, tietääkseni)



5) Harjoitus: hyvien asioiden kirjoittaminen ylös:

- joka päivä kirjoita ylös jokin hyvä asia sinusta itsestäsi (esim. osaan vaihtaa autoon talvirenkaat, olen kohtelias vanhuksille, tein eilen tosi hyvää pizzaa... :))

- joka päivä kirjoita ylös ainakin yksi muu asia josta olet sinä päivänä iloinen/kiitollinen (vaikkapa vain kirkas sininen taivas, kupillinen teetä tms.)



(Huom! vältä ylenmääräistä itsesäälissä tai kaunantunteissa kieriskelevää päiväkirjoihin purkautumista, mikäli se on ollut sinulla tapana)



6) Harjoitus: negatiivisen kääntäminen positiivisksi (tämä oli minulle erittäin tärkeä)

- kun jokin asia tai muisto tai tilanne vaivaa sinua, kirjoita ylös kaikki mahdollinen

Lainaus:

positiivinen

siitä. Käytä mielikuvitusta, käännä ja väänä - se on usein oikeastaan hauskaa. Se kerta kun sait tylyt potkut? Eipä tarvitse enää koskaan kuunnella työkaverin kroonista yskää. Ei tarvitse kävellä parkkipaikalta sateessa työpaikan ovelle. Ei tarvitse taistella koskaan enää sen ikivanhan kopiokoneen kanssa....jne. Vain positiivisia asioita, vaikka

Lainaus:

miten

vähäpätöisiä, niin monta kuin ikinä keksit. (Oma kokemukseni oli, että vain muutaman viikon kuluttua ajatukseni alkoivat omaksua tämän lähestymistavan automaattisesti



Lueskele elämäntapaoppaita. Ne ovat rauhoittavia ja rohkaisevia. Kehoitan kokeilemaan vaikka sellaista kuin Eckhart Tolle: Uusi maa. Se on new age höpinää, mutta tyynnyttää ja lohduttaa minua; viesti on se, että olet aivan yhtä hyvä ja arvokas kuin kuka tahansa muu. Et enemmän, et vähemmän. Sen sisäistäminen on hyvä tavoite asettaa itselle.



Tsemppiä. :)

Vierailija

sellaiselta joka on kasvanut aikuiseksi. Olen varma, että sinusta tulee hyvä äiti.



Seuraava askel jonka voit tehdä, on päästää irti menneisyydestä. Sulje silmät, kuvittele eteesi se teini-ikäinen itsesi ja sano: annan sinulle anteeksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat