Vierailija

Minulla on kohta ex-aviomieheni kanssa 3 lasta ja viime keväästä alkanut riitaisa ero, huoltajuusasiat edelleen auki. Lapset kuitenkin pääasiassa minulla, tapaavat isäänsä harvakseltaan, välimatkaa 100km.



Minulla oli kesällä lyhyt romanttinen seikkailu erään miehen kanssa ja se päättyi alkutalvesta. Nyt huomasin olevani ehkäisystä huolimatta raskaana, kumpikaan miehistä (ex-aviomies tai tämä "kesämies") ei aio olla osa minun ja lasten elämää.



Mitä tekisit minuna? Hankkisit abortin ja eläisit 3 lapsen yh-äitinä? Pitäisit vauvan ja jatkaisit elämää 4 lapsen yh-äitinä? Synnyttäisit vauvan ja antaisit adoptioon (tämä tuntuu jo nyt mahdottomalle ajatukselle)?



Miten mä selviän? Mua ihan oikeesti huolettaa ja pelottaa!

Kommentit (16)

päätyisin varmasti aborttiin. Ajattelen, että tuollaisia tilanteita varten ne pitää sallia. Siinä on jo kolme aiempaa lasta, joista sinun pitää pitää huolta.

Hyvähän se täällä on muiden hurskastella että pidä lapsi, mutta kuinka monesta tosiaan olisi 4 lapsen yksinhuoltajaksi. Varsinkin jos lasten isät ei ole kuviossa mukana.

Pikkasen elämän realiteettejakin kannattaisi miettiä eikä vain lässytellä että "mieti omaa 2-vuotiastasi jne.".

Tukiverkkoja tai ei, niin ei omaa elämäänsä ja lasten hankkimista voi tukiverkkojen varaan laskea. Vaan päätös lapsen hankkimisesta pitää tehdä ihan omien voimavarojen mukaan.

Noilla ap:n antamilla tiedoilla tekisin abortin ja keskittyisin elämään 3 lapsen yh:na.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

olen ollut hiukan samanlaisessa tilanteessa, tosin lapsi oli mieheni eli sen verran eri asia. Minkäänlaista tukiverkostoa ei ollut, eli olin 365 päivää vuodessa lasten kanssa. Kauhean rankkaa oli, se täytyy sanoa, mutta en epäröinyt hetkeäkään tai katunut päätöstäni hetkeäkään, joten kyllä ihminen arjesta selviää jos on pakko.

Lainaus:

on kivaa kertoa sille lapselle, että joo, äiti nussi pari kuukautta jonkun erkin kanssa, mutta muuta tietoa siitä ei ole. tai jossain rekan takapenkillä saatettu raskaus! tsiisus.

Älä täältä apuja kysele, kun kerran olet jo sitä mieltä, ettet aborttiin kykene! Ei liene muutakaan vaihtoehtoa. Toivottavasti et pimahda, lapset lähtee muuten huostaan. Varsinkin kun on jo 3 noin pientä...ihan silkka itsemurha, mutta itepähän tiedät..säälin vaan niitä lapsias sitten. TODELLA!

Lainaus:

olen ollut hiukan samanlaisessa tilanteessa, tosin lapsi oli mieheni eli sen verran eri asia. Minkäänlaista tukiverkostoa ei ollut, eli olin 365 päivää vuodessa lasten kanssa. Kauhean rankkaa oli, se täytyy sanoa, mutta en epäröinyt hetkeäkään tai katunut päätöstäni hetkeäkään, joten kyllä ihminen arjesta selviää jos on pakko.

on kivaa kertoa sille lapselle, että joo, äiti nussi pari kuukautta jonkun erkin kanssa, mutta muuta tietoa siitä ei ole. tai jossain rekan takapenkillä saatettu raskaus! tsiisus.

Niin suosittelen aborttia. Jos ikäeroa tulee nuorimapaan lapseesi vähintään 5v, niin sitten asia erikseen ja varmaan voisit jaksaakin, jos muuten hyvä tukiverkko. Saisitko kaikki 4 välillä hoitoon jonnekin ?

Huomaa, että on perjantai-ilta...



Lapsista on useinmiten enemmän iloa, kuin harmia, neljäs ei enää tunnu missään, kun on jo kolme.



Ehdottomasti pitäisin!



Itselläni on viisi alle kouluikäistä, ja miehen työn vuoksi olen suurimman osan ajasta heistä yksin vastuussa. Nautin silti joka hetkestä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat