Millaiset suhteet sinulla oli lapsena naapureihisi?

Vierailija

Itse asuin suuren osan lapsuudestani mummoni ja häiriintyneen setäni kanssa, kun kumpikaan vanhemmistani ei mua huolineet.



Muistan kun mummo heitteli parvekkeelta perunoilla naapureita ja huuteli huoraa ja paskapäätä, kun parveke oli vastapäätä parkkipaikkaa. Skitso enoni yhtyi huuteluun ja uhkaili naapureita hakkaamisella. Sisällä lensivät astiat ja kiehuvaa kahvia heitettiin syliin.



Kerran hakkasikin äitini, kun hän oli minua tulossa tapaamaan niin setäni iski rappusissa äitiäni nyrkillä päähän niin että tämä kaatui ja löi päänsä ja sai aivoverenvuodon ja joutui aivoleikkaukseen. Ajeltiin hiukset ja kaikki. Selvisi siitä kuin ihmeen kaupalla hengissä.



En tiedä oisko ollut myötävaikuttavana tekijänä se, että isäni iski kaljapullokassilla täydellä voimalla äitiäni päähän n.kk aikaisemmin, josta äitini meni tajuttomaksi pitkäksi aikaa.



Minkälaisia muistoja teillä on oman perheenne suhtautumisesta naapureihin?



Asuttiin siis kerrostalossa.

Kommentit (7)

Vierailija

Minäkin asuin kerrostalossa, nyt kun naapureista kysyit, niin ihan hyvät välit oli. Aina kun pihalla keikuttiin niin tiedettiin kaikkien asukkaiden nimet, ja vanhemmilta kuultiin juorut niistä. Katseltiin niiden tulemisia ja menemisiä, ja raportoitiin kotona. Koska me pyöritettiin taloyhtiön kerhoa, niin kierrettiin ovikelloja rimputtamassa pari kertaa vuodessa arpoja tai muuta krääsää myymässä. Taloissa asui paljon lapsia, joten oli paljon kavereita. Yksinhuoltajia, jokunen alkoholisti, vammaisia (jotka aiheuttivat omituisella käytöksellään häslinkiä), vanhuksia. Tuntui, että siellä asui koko elämän kirjo. Meillä ei hirveitä tappeluita ollut, vaikka pari kertaa isäni tappeli verissäpäin veljensä kanssa kännissä. Mutta olihan noita. Yksi ukko melkein kuoli tulipaloon vastapäätä. Niistä vammaisistaä vielä, yksi seuraili lapsia pihalla, toinen jahtasi leipäveitsen kanssa jossain maanisessa vaiheessa kai, yksi kirkui kuin palosireeni yöt päivät, yksi seisoi ikkunan ulkopuolella ja vahtasi ikkunasta sisään.



Minä tykkäsin asua kerrostalossa, eipä ollut tylsää. Aina oli kavereita. Tää kerrostalo oli muuten pikkukaupungissa, eikä missään isossa lähiössä, joten sillä laillakin oli ihan kivaa.

Vierailija

Kerran oli yhden rapun lamppu rikottu ja siitä syyytettin mua, vaikka en ollut lähimaillakaan. Tämä tapahtui etelä-haagassa, missä mummot kyyläsivät ovisilmistään 24/7.

Vierailija

Ja setäni puolestaan Aurorassa pakkohoidossa 3kk ja lepositeissä vanhemmalla iällä. Eri aikaan kummatkin. En siis milloinkaan jäänyt ihan yksin. Mutta kyllä se oli mummo joka kiehuvaa kahvia heitti lastensa syliin -ap

Vierailija

minä olin naapurustossa se meluinen lapsi joten en ollut pidetty.

En kuitenkaan koskaan tehnyt mitään ilkivaltaa mitä ne hiljaiset ja kiltit tekivät, kun kerran kukaan ei olisi uskonut että he olisivat voineet niin tehdä

Vierailija

paljon yhdessä, sain olla töissä heidän navetassaan, heinäpellolla, yhdessä siivottiin. Oltiin paljon ulkona. Mahtava lapsuus maalla -60 ja -70 -luvun taitteessa.

Vierailija

heiteltiin lumipalloja naapurin lyhytkasvuisen pojan ikkunaan, josta pojan vanhemmat ei tietysti tykänneet. Toisen naapurin tytön kanssa leikittiin ulkona paljon ja välillä kyläiltiin toistemme luona. Muistan kun huudeltiin toisen ikkunan alla "syö äkkiä!" naama ikkunaruudussa ja vanhemmat oli vihaisia toinen kun ei saanut ruokarauhaa. Kouluun menin kävellen tai hiihtämällä n. 3 km. Tämä 70-luvulla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat