Miten lapsi kärsii vanhoista vanhemmista?

Vierailija

Voisiko joku kertoa konkreettisia esimerkkejä tosielämästä? Nimim. olenko pilannut lapseni elämän....???

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Kun me olimme nuoria lapset tehtiin parikymppisinä mutta ajat ovat muuttuneet. Varsinkin koulutetut naiset tekevät lapset myöhään.



Mutta olen tehnyt sen havainnon, että usein nämä n. nelikymppisinä ensimmäisen lapsensa saaneet hemmottelevat lapsensa pilloille ja tottelevat lapsen joka oikkua!

Vierailija

kirjoitti kauniisti :) tekstissäsi oli tärkeä sanoma josta voisimme ottaa oppia me nuoremmatkin vanhemmat, eihän sitä koskaan tieä mitä huomenna tapahtuu.



täälä on yksi teinivanhempien aikuinen lapsi. olen nyt 25 vuotias ja vanhempani neljänkymmenen.

tulivat siis isovanhemmiksi juuri 40 täyttäneinä. vaikka vanhempieni nuoruudessa oli huonotkin puolensa, niin aina olen ollut iloinen vanhempieni nuoruudesta ja nyt siit saa nauttia myön minun lapseni, harvalla yhtä hyvä kuntoiset isovanhemmat.

Vierailija

Isäni suhteen kärsin aina sukupolvien kuilusta, joka välillämme vallitsi. Isä ei jaksanut leikkiä kanssani ollessani pieni, eikä hän voinut ymmärtää asioita, jotka olivat minulle teini-iässä tärkeitä.

Äitini oli ihana äiti lapsuuteni. Varhaisessa teini-iässä suhteemme viileni. Vielä aikuisenakin koen, että minä en ollut hankala teini, mutta äitini oli vain hyvin vaikea ymmärtää aikakauteni nuoria, eikä hän osannut tukea minua millään tavoin. Koin, että en voinut luottaa vanhempiini, ajattelin etteivät he toivoneet parastani, koska missään asiassa ei saanut heidän hyväksyntää. Ja painotan että olin ihan tavallinen nuori, en minkäänlainen ns.ongelmatapaus. Välillämme oli yhden sukupolven kuilu. Minä olen syntynyt -70 luvulla, isäni -20 luvulla. Olemme täysin eri aikauden ihmisiä.



Muutin kotoa heti yläasteen käytyäni sisäoppilaitoksen asuntolaan. Enkä sen jälkeen ole kotiini asumaan palannut. Häpesin kotiani, pelkäsin esitellä poikaystäväni vanhemmilleni.



Kun minusta tuli 24vuotiaana äiti, olin hyvin vieras omani äitini kanssa. En ikinä ole keskustellut hänen kanssaan äitiydestä, enkä todellakaan voinut jakaa hänen kanssaan raskauteni aikaisia tuntemuksia.

Isäni oli tuolloin jo hyvin huonokuuloinen ja alkoi sairastella.



Tänäpäivänä, olen kolmen pienen lapsen äiti.

Äitini hoitaa alzheimeria sairastavaa isääni kotona. Heillä käy 4krt/ vrk kodinhoitaja sekä kotisairaanhoitaja apuna. Isä tarvitsee 24h/vrk valvontaa. En todellakaan voi odottaa vanhempieni suunnalta minkäänlaista apua lasten hoitoon. Vaikka isääni ei olisi tai hän olisi terve, en voisi luottaa lapsiani äitinikään hoidettavaksi, hänkin on jo sen verran "höppänä".

Koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa, että en itse repeä sinne suunnalle avuksi ja paikkaan tilannetta palkkaamalle heille ammattiapua.



Summasummaarum

Vanhempani huolehtivat minusta hyvin ensimmäiset 10v, sen jälkeen heidän ikänsä kääntyi taakaksi. En milloinkaan, missään tapauksessa haluaisi omille lapsilleni samaa. Kuka tietää, koska kuolen, voinko olla omien lapsieni tukena heidän tullessaan teini-ikään, heidän koetellessaan omien siipien kantovoimaa. Mutta jos elän, lupaan tehdä sen paremmin kuin mihin omat ikä-vanhempani kykenivät.

Vierailija

-sukupolvien kuilu liian suuri

-aiemmin urasuuntautuneen ja itsenäistä/itsekästä elämää eläneen ihmisen voi olla vaikea olla lapsen elämässä oikeasti läsnä ja vastata lapsen tarpeisiin

-vanhempien kuolema lapsen näkökulmasta liian aikaisin (teini-iässä tai nuoressa aikuisuudessa)

-se, että lapsi joutuu huolehtimaan yhtäaikaisesti omista pienistä lapsista ja ikääntyvistä vanhemmistaan, kun nuorten vanhempien lapset saavat apua omilta vanhemmiltaan.



Eikä näitä ole kirjoitettu loukkausmielessä, joten ei tarvitse ottaa hernettä nekkuun. Jokainen kohta perustuu tuntemieni ihmisten omiin kokemuksiin.

Vierailija

sain nyt 1,5v ikäisen esikoiseni 24 vuotiaana enkä oikein ymmärrä miksi vain vanhoista vanhemmista olisi mainitsemiisi asioihin.



1. Et saa slaagia joka pikku nuhasta: nuha parhaillaan, ei mitään paniikkia

2. Osaat asettaa rajat: kyllä, rajat on. meillä jo 1 vuotiaalla selvät säännöt.

3. Energiasi ei mene taloudellisten huolten pohtimiseen: okei rahahuolia on muttei se syö mun energiaa lapsen kanssa.

4. Pystyt relaamaan lapsen kanssa: kyllä

5. Lapsi oppii itsenäiseksi: kyllä, meillä lapsi nyt jo siivoaa omia sotkujaan

6. Turhä hössötys ja vouhotus ohi: okei myönnetään :D

7. Olet yhteiskykyinen esim. opettajien kanssa: varmasti tulen olemaan, he ajattelevat laspeni parasta ja koulussa täytyy olla säännöt joita noudatetaan

8. Olet nähnyt maailmaa ja uskallat pysähtyä kun saat lapsen: elämäni pyörii äitiyden ypärillä, en käy juhlimassa, olen äiti täysipäiväisesti.

9. Aivoihisi on kasvanut ainetta, jota myös järjeksi kutsutaan: luulisin :)

10. Siperia on jo ehtinyt opettaa: moniakin asioita, olen nähnyt plajon pahojakin asioita ja tiedän mikä elämässä on tärkeintä.

Vierailija

Äiti 40 ja isä 45, kun mieheni syntyi. Eipä ole kukaan koulussa vitsaillut vanhempien iästä :) Päinvastoin, nykyään monet mieheni vanhoista kavereista käyvät näitten vanhuksien luona kylässä niinkuin olisivat omaa sukua..



Ainoa haitta on, että näkivät juuri ja juuri ensimmäisen lapsenlapsensa. Mutta monet nuoretkaan vanhemmat eivät saa tilaisuutta niitä nähdä..

Vierailija

Lainaus:

sain nyt 1,5v ikäisen esikoiseni 24 vuotiaana enkä oikein ymmärrä miksi vain vanhoista vanhemmista olisi mainitsemiisi asioihin.



1. Et saa slaagia joka pikku nuhasta: nuha parhaillaan, ei mitään paniikkia

2. Osaat asettaa rajat: kyllä, rajat on. meillä jo 1 vuotiaalla selvät säännöt.

3. Energiasi ei mene taloudellisten huolten pohtimiseen: okei rahahuolia on muttei se syö mun energiaa lapsen kanssa.

4. Pystyt relaamaan lapsen kanssa: kyllä

5. Lapsi oppii itsenäiseksi: kyllä, meillä lapsi nyt jo siivoaa omia sotkujaan

6. Turhä hössötys ja vouhotus ohi: okei myönnetään :D

7. Olet yhteiskykyinen esim. opettajien kanssa: varmasti tulen olemaan, he ajattelevat laspeni parasta ja koulussa täytyy olla säännöt joita noudatetaan

8. Olet nähnyt maailmaa ja uskallat pysähtyä kun saat lapsen: elämäni pyörii äitiyden ypärillä, en käy juhlimassa, olen äiti täysipäiväisesti.

9. Aivoihisi on kasvanut ainetta, jota myös järjeksi kutsutaan: luulisin :)

10. Siperia on jo ehtinyt opettaa: moniakin asioita, olen nähnyt plajon pahojakin asioita ja tiedän mikä elämässä on tärkeintä.




Jospa puhuisit sitten kun sulla on se lapsi on ees koulussa! Pikkusen nyt puhuvat eri asiasta. Ei sua kukaan loukannu tossa jutussa.

Tää alkuperänen kai tarkotti että vanhemmilla on oikeesti sitä elämänkokemusta, mitä meillä nuoremmilla ei kai ole tietystikkään. Kunnioitetaan sitä, eikä aleta lapsellisesti puolustamaan että kyllä me nuoretkin ;D

t:Minä olen muuten saanut esikoiseni himpun alle 18 vuotiaana. Nyt 30vuotiaana on ajatukset muuttunu paljonkin, ja ne koulujutut on oikeesti pikkusen hankalia joskus. Ja opettajat. Ei oo sama asia olla ite oppilaana ku olla oppilaan äiti.

Ei viittitä haukua iän puolesta ketään! Kun ketään ei voi tyhmäksi haukkua, tai jotenkin mummoksi, kun joku voi olla 60 vuotiaanakin tosi cool vielä!

Vierailija

....toiset lapset vitsailee vanhoista vanhemmista.



Ja mistäs ne toiset lapset tajuaa vitsailla vanhoista vanhemmista? No omilta (nuorilta) vanhemmiltaan.



Et ole ap millään tavalla pilannut lapsesi elämää.



Tai no, olen varmaan jäävi sanomaan...



t. äiti 38v, isä 56v

Vierailija

Lainaus:

kun lapseni menee kouluun, niin on ihan tavallista että on iäkkäämmät vanhemmat. Niin paljon nykyään "vanhukset" saa lapsia. Ap

Vierailija

mä olen sitten taas todella kärsinyt NUORISTA vanhemmistani. olivat 18-vuotiaita syntyessäni. kadehdin aina kavereitteni aikuisia vanhempia, joilla tietty esim. raha-asiat olivat paremmalla tolalla kuin meillä. auktoriteettikin vanhemmiltani puuttui täysin, ja voi sanoa, että päätin perheemme asioista jo ainakin 11-vuotiaasta lähtien. ja sitä auktoriteettiakin kaipasin suuresti!



itse olen saanut lapseni 38-vuotiaana, ja koen olevani kaikin puolin hyvä äiti. en hössötä turhia, mutta vietämme ihanan tasapaksua ja toisaalta siis -painoistakin elämää. materia ei ole tärkeintä, mutta senkään perässä ei tarvitse enää juosta. voimme matkustella, kesäisin oleilla kesämökillä yms. lapsemme on erittäin tasapainoinen, iloinen ja jopa sosiaalinen, vaikka onkin vanhojen vanempiensa ainokainen. tämä arvio siis päiväkodista, ei pelkästään meiltä.

Vierailija

Lainaus:

Muutama viikko sitten olin 2-vuotiaani kanssa tämän kaverin 3-vuotissynttäreillä. Kaikki äidit olivat suurinpiirtein samanikäisiä ja tulimme hienosti juttuun. Joukossa oli myös yksi ns. "mummoäiti", joka oli pukeutunutkin huomattavasti kalliimmin kuin me muut. Mummoäiti antoi myös synttärisankarille aivan liian kalliin lahjan, joka vaivaannutti muut vieraat jne.



Vaikka lapsemme ovatkin aivan samanikäiset, niin kutsuisin todennäköisemmin niitä omaa sukupolveani olevia äitejä lapsineen meille leikkimään kuin näitä isoilla mersuilla ajavia mummoäitejä. Sääli tietenkin lasta kohtaan, mutta valitettavasti tilanne on usein näin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat