Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muita,joilla ongelmia alkoholin kanssa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tässäpä lyhyesti tarinani. Olen onnellisesti naimisissa,kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Elämässäni on asiat hyvin,ei taloudellisia huolia,ymmärtävä mies,hyvin pärjäävät lapset jne,joten mitään syytä juomiselle ei pitäisi olla.Ennen lapsia,opiskeluaikoina jne. olin kova juhlimaan ja monesti tuli vedettyä ns. överit.Lapset sitten rauhoittivat minua ja alkoholin käyttö oli pitkään tosi kohtuullista.

Nyt on tilanne toinen. Olemme tutustuneet mukaviin ihmisiin uudella paikkakunnalla ja illanviettomme ovat olleet erittäin kosteita. Olin aluksi tosi innostunut,kun "rentoa porukkaa" jne. Ja ovatkin tosi mukavia,eikä muilla ole niin överiksi mennytkään kuin minulla. Nyt on siis pari kertaa käynyt niin,että olen juonut itseni tajuttomaan tilaan.Ja toisella kerralla oli lapset mukana. En anna sitä itselleni ikinä anteeksi ja olo on edelleen kauhea.

Jo ennen tätä viimeistä tempausta olin päättänyt vähentää alkoholin käyttöä. Nyt tuntuu siltä, että ainut keino on lopettaa kokonaan,ainakin joksikin aikaa. En edes usko sen olevan ongelma,niin kauheat morkkikset on ollut.Ennen näitä viimeisiä övereitä,olin siis lähinnä tissutellut kotona viikonloppuisin,yleensä vain yhtenä päivänä,eikä kotona sentään tilanne karannut käsistä ikinä.Lapset laitettiin nukkumaan ennen humaltumista jne.,mutta silti koin jo tämän säännöllisen juomisen ongelmaksi.

Mieheni juo myös,mutta ei vedä sentään minun kaltaisiani övereitä ja myös hän on mukana suunnitelmassa vähentää juomista ja rajoittaa se vain tiettyihin tilanteisiin. Hän myös tukee minua täysin,ei painosta,vaan ymmärtää, ja se tuntuu ihanalta. Pitääkö ihmisen sitten välillä käydä pohjalla,että ymmärtää taas asioiden tärkeysjärjestyksen,en tiedä. Syitä juomiselle en myöskään osaa sanoa,olen ehkä vähän ujo uusissa tilanteissa ja myös äitini juomatavat ovat olleet samankaltaiset.

Olisiko täällä muita,joilla samankaltaisia ongelmia?Moraalisaarnoja en kaipaa,sillä yritän itseäni psyykata eteenpäin sillä,että ainakin olen herännyt ongelmaani ja aion asialle tehdä samantien jotain. Haasteenani on siis kohdata tilanteet,joihin on ennen kuulunut alkoholi, selvinpäin. Muistan hyvin,kuinka monesti raskaus-ja imetysaikoina totesin,miten mukavaa on olla selvinpäin.Nyt se on valitettavasti päässyt unohtumaan ja täytyy siitä itselleen taas muistuttaa. Kohtalotovereista kuuleminen varmasti auttaisi,kirjoitelkaa!

Kommentit (1)

Vierailija

Että apua on saatavana, jos et tilanteesta selviä itseksesi.

On hyvä, että saat tukea mieheltäsi ja hyvä, että olet avoin ja tunnustat itsellesi tämän ongelmaksi.

Mutta jos omat voimat eivät riitä niin ei tarvitse lannistua siihen, vaan rohkeasti hakea apua esim a-klinikalta.



Tsemppiä!

Uusimmat

Suosituimmat