Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masentunut synnyttäjä,

Vierailija

moi,



mulla on nyt synnytys edessä varmaan viikon sisään, olin ennen raskautta masentunut ja ahdistuslääkityksellä, lopetin lääkityksen raskauteen ja nyt marraskuussa alkoi oireet todella pahoina, elämässäni tapahtui todellatodella raskaita asioita, jotka kärjistyivät huippuunsa nyt joulun aikoihin, odotan vaan että saan aloittaa lääkityksen uudestaan, käyn mielenterveystoimistossa juttelemassa ja psyk sh on samaa mieltä että heti salissa vaan lääkitys uudestaan käyntiin,



imetys siis jää heti kärkeen, ensin haaveilin että olisin voinut sinnitellä ilman lääkkeitä edes joitain viikkoja/kuukausia, että saisin imettää, mutta viime aikoina tosiaan käynyt niin raskaaksi että en voi varmaan olla ilman lääkkeitä,



olen itkuinen, en syö enkä juo, poltan tupakkaa, en nuku, olen laihtunut usean kiloin tässä kuukauden aikana,



jos ja kun tuo sama jatkuu vauvan synnyttyä, enhän kuitenkaan voisi imettää, ei tulisi maitoa ja en jaksaisi edes hymyillä vauvalle,



kysymykseni onkin nyt että mitenköhän ne suhtautuu laitoksella masentuneeseen äitiin joka ei voi imettää, päästääkö normaalisti kotiin vai joudunkohan jäämään laitokselle ns tarkkailuun pidemmäksi aikaa,



mulla on täyspäinen normaali mies kotona ja esikoinen, ja haluaisin päästä itsekin heidän luokseen mahdollisimman pian enkä olla laitoksella yksin vauvan kanssa, mies pitää isyysloman heti kun vauva syntyy ja on todella hyvä ja osallistuva,



mutta päästääköhän ne mua kotiin helposti sieltä ja miten suhtautuu kun en edes voi yrittää imetystä?

Kommentit (7)

Vierailija

Ensimmäiseksi toivotan onnea sinulle. Itsekin masennuksen kokeneena tiedän että tilanteesi vaatiin voimia.

Oletko puhunut lääkärin kanssa lääkitysvaihtoehdoista? Minulle lääkärini totesi että masennuslääkitys ei estä imetystä, tai siis että löytyy lääkkeitä joita voi käyttää imetyksen aikana. Itse en onneksi niitä tarvinnut.

En ole asiantuntija, mutta jos mietin omia kokemuksiani, niin itse varmaan pelkäisin että imetyksen "epäonnistuminen" pahentaisi oloa. Vaikka sen ei tietenkään pitäisi niin mennä. Kysy tosiaan vielä jos sinulle löytyisi lääke jota voi imetyksen aikana käyttää.

Varmasti suhtautuvat sinuun oikein hienosti laitoksella, onhan synnytys niin iso psyykkinen koetus että kaikki tunteet on sallittuja ja ovat varmasti tottuneet siihen että masentuneita raskaana olevia on (varmasti paljonkin?). Voisin kuvitella että pääset kotiin ihan normaalin ajan kuluessa, tai siis kun sinä ja vauva molemmat olette fyysisesti kotiinlähtökunnossa.

Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Sinuna ottaisin yhteyttä lääkäriin, ja jos imetyksen aikana sopivaa lääkettä ei tunnu löytyvän niin kysyisin vielä toisen lääkärin mielipidettä. Siis siinä tapauksessa että toivot voivasi imettää. Hienoa että olet ottanut yhteyttä mielenterveystoimistoon!



Asiat järjestyvät varmasti, masentunut äiti ei ole huono äiti, muista se!!!!!!!!! Kunhan et kaiken vauvatohinan ympärillä unohda hoitaa itseäsi kuntoon.

Vierailija

Jos se on masennuksen takana, lääkkeet vain pahentavat tilaa. Ellet ole käynyt psykologin testauksessa, käy pikimmiten, sillä testit tulisi tehdä "selvin päin" eli ilman lääkitystä. Luulin itsekin kärsiväni masennuksesta, mutta syy oli epävakaa pers.häiriö, jota EI VOI LÄÄKITÄ!. Lääkitys pahentaisi häiriötä. Jos pystyisit imettämään, se saattaisi loppujen lopuksi parantaa vointia, sillä silloin tulee niin paljon muuta ajateltavaa, että ei ehdi masennusta ajatella.

Vierailija

mulla on epävakaa persoonallisuus ja ahdistuneisuushäiriö diagnisoitu ennen raskautta, olin muutaman vuoden lääkityksellä, jätin lääkkeet pois kun aloimme yrittää toista lasta, niillä lääkkeillä olin ihan kunnossa, ja tarkoitus on ollutkin koko ajan saada ne takaisin synnytyksen jälkeen,



nyt vaan on tapahtunut niin kamalia asioita että mulla hajosi pää, kai tämä on sitä samaa ahdistuneisuushäiriötä ja pakkoajatuksia kuin ennen lääkitystä aikoinaan, en tiedä onko seassa masennustaki nyt, mutta siis niillä samoilla lääkkeillä jatketaan psyk shn ja psykiatrisen lääkärin kanssa sovitusti heti synnytyksen jälkeen,



ensin meinattiin että voisi kokeilla imettääkin, kun tosiaan n vuosi meni hyvin ilman lääkitystä, mutta nyt nämä viime aikojen tapahtumat on rikkoneet mun psyykeen taas ja en pärjää ilman lääkitystä,



tiedostan sen itsekin ja odotan vaan että vauva syntyy ja saan hoidon taas itselleni kuntoon,



tiedostan että mun ajatukset pyörii liikaa samaa rataa ja en osaa keskittyä oleennaiseen enkä saa tätä poikki nyt ilman apua eli lääkitystäni jota tarvitsen,



psyk shn mielestä ei ollur alunperinkään hyvä ajatus jättää lääkettä pois, olisi pitänyt pysyä yksilapsisena, no myöhäistä se nyt on miettiä kun mä tän toisen lapsen halusin saada niin nyt se on tehty jo ja pää hajosi,



toivon että saan itseni sen verran kuntoon että jaksan hoitaa sitä muutenkin kuin mekaanisesti, kyllä mun mies on nytkin ollut töissä normalisti ja olen hoitanut esikoista ihan hyvin, eli perushoito on kunnossa mutta mitään ylimääräistä en jaksa valitettavasti kuten leikittää tai viedä mihinkään ihmisten ilmoille, mies hoitaa ne asiat kyllä onneksi täysin, että en koe että lapseni olisi huonossa hoidossa mitenkään,



mulla vaan ei nyt riittänyt voimat tähän sittenkään,



ja pelottaa että ne pitää mua siellä laitoksella vaikka mä haluan vaan äkkiä kotiin :(



Olen mä muutaman kerran tässä koittanut lähteä mukaan kauppaan tai sukulaisille, mutta alkaa ahdistaa siinä n tunnin kohdalla niin että haluan vaan kotiin pois ihmisten silmistä.



Neuvolassa kun ekrroin tuosta lääkityksestä että haluan ja joudun uudestaan sille, kun neuvolan kautta sain pyynnöstänu lähetteenkin mielenterveystoimistoon marraskuussa, th ei kyllä ymmärrä tätä, hokee vaan imetysimetys ja 6kk suositus ja koitat vaan imettää ja eiköhän se mieli siitä ja voi johtua raskaudesta ja imetät vaan sitkeästi, paskat joudun sanomaan, kyllä mä oman sairauteni ja psyykeeni tunnen, ei musta ole nyt ilman lääkettä olemaan, eikä sitä maitoakaan varmasti edes tulisi tässä stressissä ja itkussa ja ahdistuksessa,



ennemmin mä olen äiti joka jaksaa hymyillä ja jutella vauvalle ja esikoiselle, kuin äiti joka imettää ja itkee.



No, kyllä tää tästä ajan kanssa varmasti.



ap

Vierailija

mutta itse tunsin oloni tosi masentuneeksi muutamat synnytystä edeltävät viikot ja mietin että mahdanko olla liian masentunut edes synnyttämään oikeasti (pelkäsin että joutuvat kaivamaan vauvan mun mahastani sektiolla ihan siksi että olen liian lannistunut jaksaakseni tosissani yrittää, ilman mitään "oikeaa" syytä), saati hoitamaan vauvaa.



Vielä synnytyksen ollessa käynnissäkin yritin selittää kätilölle että pelkään olevani liian apaattinen synnyttämään... se vain totesi että "kyllä sä sen motivaation löydät", ja niin kävikin. Masennus myös jotenkin väistyi sitten kun raskaus oli ohi ja vauva oli sylissä. Itsediagnoosini oli, että masennus mun tapauksessani johtui nimenomaan raskaudesta, sen hormoneista ja kroonisesta univajeesta. En olisi uskonut että se menisi ohi itsestään, mutta niin vain kävi.



En tarkoita vähätellä sun tunteitasi, kun tilanteesi on niin erilainen kuin minun. Mutta joskus näinkin voi käydä.

Vierailija

Lainaus:

mikä lääke sinulla on ollut käytössä? Nykyään kun on USEITA masennuslääkkeitä joita käyttäessä voi myös imettää, eikö siitä ollut lääkärin kanssa puhetta? Tai oletko siis ollut yhteydessä LÄÄKÄRIIN? Th:t ja sh:t ei voi sanoa mitään lääkityksenaikaisesta imetyksestä, lääkäri voi.

Vierailija

mikä lääke sinulla on ollut käytössä? Nykyään kun on USEITA masennuslääkkeitä joita käyttäessä voi myös imettää, eikö siitä ollut lääkärin kanssa puhetta? Tai oletko siis ollut yhteydessä LÄÄKÄRIIN? Th:t ja sh:t ei voi sanoa mitään lääkityksenaikaisesta imetyksestä, lääkäri voi.

Uusimmat

Suosituimmat