3 vuoden maaginen rajapyykki...

Vierailija

Kuinka tuohon mainittuun ikärajaan pitäisi suhtautua? Onko totta, että 3-vuotiaista ylöspäin moni asia muuttuu, kuten pahin uhma on ohi (alkaakseen taas joskus uudestaan?), lapset järkevöityvät - edes vähän - ja ymmärtävät enemmän ja ovat täten "helpompia"? Tietysti on yksilöllisiä eroja ja muita vaikuttavia tekijöitä, mutta noin niin kuin keskimäärin.



Kyselee erittäin temperamenttisen 2,5-vuotiaan äkäpussin uupunut äiti, joka on jo 2,5 vuotta hokenut itselleen, että "tää on vaan tällainen vaihe" ja pelkää, että lapsen tulisuus jatkuu tällaisena läpi koko elämän...

Kommentit (5)

Vierailija

Ehkä joissakin asioissa VÄHÄN joustavampi, mutta toisissa taas hankalampi. Esim. nykyään kyselee IHAN KOKO AJAN IHAN KAIKKEA. Miksi toi on tossa, äitiii, mikä tuo on, miksi, miten tuo on tossa, äittiiiii!



Eli meillä oikeastaan 3,5 v yhtä helppo kuin 2,5 v.



Sen sijaan 1,5 v..2,5 v aikana tapahtui todella suuri muutos helpompaan, radikaali.

Vierailija

Suuri muutos on mun mielestä taphtunut 2v-2,5v iässä kuopuksella joka on ollut aina tosi vaativa. Nyt on 2,5v ja osaa jo kuunnella ja keskustella asioista hiukan paremmin. En tiedä vielä mitä muutosta tapahtuu seuraavan puolen vuoden aikana. Esikoinen on aina ollut "helppo" joten hänestä on paha sanoa. Sen voin sanoa että oli 2,5-3 vuotiaana paljon rauhallisempi ja henkisesti vanhemman oloinen kun tuo kuopus. Lapset on erilaisia :o)

Vierailija

vaikka onkin muuttunut. Ensimmäinen puoli vuotta hänen kanssaan oli raskainta, johtuen koliikista, mutta on hän osannut olla vaativa, tulinen ja temperamenttinen jatkuvasti. Ja mitä enemmän hän on oppinut uusia taitoja, sitä enemmän erilaisia ilmenemismuotoja hänen temperamenttinsa on saanut. Tosin tässä viimeisen vuoden aikana, kun lähinnä puhe on kehittynyt, arkeen on ilmestynyt roppakaupalla uusia, suorastaan huvittavia tilanteita hänen sanomistensa vuoksi :)



Aiemmin ajattelin jatkuvasti että "tämä on nyt vaan tämä vaihe, se menee kyllä ohi", vaan eipä tuo ole mennyt. Useimmiten kyllä huomaan nykyään miettiväni, että liekö kyse kuitenkaan mistään vaiheesta, vai onko meillä vain jollakin lailla poikkeuksellisen älykäs tai nokkela lapsi (vaikka kelläpä ei olisi). Hankalimmat tilanteet ovat usein juuri niitä, kun lapsi on älykkäämpi kuin me vanhemmat, tai me emme osaa perustella miksei hän saa sitä tällä hetkellä kaikkein kivointa asiaa tehdä muuten kuin että se on vaarallista tai jostain muusta syystä kiellettyä. Tarkemmin en jaksa selittää, vaatisi niin paljon kirjoittamista :)

Vierailija

Keskimmäinen villi äkäpussi täyttää pian 4v eikä laantumisen merkkejä näy :/

Kuopus on 2v ja ottaa mallia joka ikisessä asiassa 4v:stä eli aika paha sanoa...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat