Onko 3-kympin kriisi keksitty juttu? Vai tapahtuuko silloin muka jotain

Vierailija

maagista, joka yht´äkkiä kriisiyttää ihmisen?



Kyselee muutaman vuoden päästä 30 täyttävä nainen.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

ja järjetön kriisi ollut jo kohta pari vuotta. Tämä ei helpota. Eikä kyse ole siitä, etteikö kohdalleni olisi osunut kuolemaa, sairautta ja eroja.

Vierailija

toisille tulee tuo ikäkriisi ja miettii elämätä..toisille taas tapahtuu muita asioita (sairaus, onnettomuus tm) joiden kautta miettii mikä on tärkeetä ja miksi on olemassa,..

Vierailija

Täs nro 15 , -Oletko ajatellut tehdä elämällesi jotain ? Riittääkö sinulla rohkeus muutoksiin vai pelkäätkö minun laillani että loppujenlopuksi jäät tähän jumiin missä olet??

Miten "lohdutat" itseäsi, ts. mistä saat voimaa ja piristystä??



15 joka yrittää jokapäivä jotain kivaa että jaksaa eteenpäin.

Vierailija

Lainaus:

Ne on ihan tavallisia tavoitteita monella yksityisellä ihmisellä ja ne ovat kaikkein keskeisemmät. Jos on tavallisessa ammatissakin, ei voi kauheasti haaveilla uralla etenemisestä. Jos tykkää kuitenkin työstään, ei haaveile sen vaihdostakaan. Ne uudet haaveet saattavat olla harrastuksiin, matkailuun, remontteihin, ystäviin liittyviä ja toki tärkeitä, mutta eivät ne vedä vertoja missään suhteessa sille, että saat ekan lapsesi, tokan lapsesi, kolmannen lapsesi, ostat kauneimman kodin jonka tiedät tai astut avioon rakastamasi miehen kanssa. Vai? Joten on ihan sallittua pysähtyä miettimään, mitä on saanut elämältään ja mitä vielä saa. Minä ainakin olen saanut jo nyt niin paljon, etten mitenkään realistisesti voi odottaa esim. lasten syntymään verrattavaa riemua kokevani. Siksi sitä kai kriisiksi kutsutaankin?




Mutta ei se pysähtymään miettiminen tarkoita ainakaan mun kohdalla mitään kriisiä. Olen paljon saanut ja paljon on suunnitteilla tulevaisuudessa, vaikka nuo nimittämäsi tavalliset tavoitteet, joita minä kutsun yhteiskunnan tavoitteiksi onkin saavutettu. Mun mielestä siis ei tässä vaiheessa mitään kriisiä ole odotettavissa.

Vierailija

Kolmikymppisenä mulla oli vielä kaikki "suuret saavutukset" kokematta: avioliitto, lapset, oma koti jne. Nyt ne on saavutettu, joten pikkuhiljaa hiipii mieleen jotain sellaista, että mitä mulla vielä on edessä, kun kaikki tärkeä koettu. Siitä mulle ainakin on tullut kriisinpoikasta. Ei pahaa, mutta pientä suunnan pohdiskelua. Joten eiköhän nämä kriisit ole jokaisella vähän henkilökohtaisia siihen nähden, mitä on jo takana ja mitä toisaalta vielä odotettavissa.

Vierailija

ja noin 22 vuotiaana lapset tehneelle tulee 30-kriisi.



Akateemiselle pitkän opinnon suorittaneelle ja lapset 33 vuotiaana tehneelle tulee tuo sama 30-kriisi vasta noin 40 -vuotiaana.



Molemmilla tapauksilla ovat siis elämäntilanteet tietyllä tavalla samassa vaiheessa tuon ikäisenä.



Lapset siis tulevat hieman helpommiksi, asuntolainaa alettu maksaa ja miehen kaljamaha alkanut kasvamaan. On hieman enemmän aikaa itselleen, pahimpien ruuhkavuosien rauhoituttua.

Vierailija

Mitähän odotettavaa minulla vielä olisi, kun olen 27 ja naimisissa, perheenäiti ja opinnotkin suorittanut? Pelkkää uraa vain? Ai niin, se asuntovelka on vielä kokematta. Ehkä elämä kannattaa sittenkin ;)



ap

Vierailija

Kun kaikki oli jo hankittu, aviomies, vakituinen työsuhde, omakotitalo, kaksi lasta, kaksi autoa, joista toinen farmari ja ne kuvaan pakollisina kuuluvat koirat. Sitä alkoi pakostikin miettimään että tässäkö tämä nyt sitten oli?



Mitä seuraavaksi? Ei mitään. Aamulla töihin, illalla kotiin, ruokaa, nukkumaan, aamulla töihin illalla kotiin ruokaa nukkumaan aamullatöihinillallakotiinruokaanukkumaan...



Sitten kaiken tämän kukkuraksi erehyi vilkaisemaan peiliin. Geeniperimäni ansiosta ei ole tarvinnut tehdä mitään että pysyi kuosissa 3kymppiseksi asti. Sen jälkeen on joutunut miettimään jo moneen kertaan mitä syö ja miten liikkuu. Maan vetovoima muuttuu naisille armottomaksi juuri tuon maagisen 30 vuoden jälkeen...



Mutta, kaikki tämä menee ohi, ikään kuin itsestään. Toki siis edelleen saan katsoa mitä suuhuni laitan ja kuinka paljon kulutan.



Tsemppiä kriiseilijöille, 4kympinkriisiä odotellessa. (Oliko se se kun mies laitettiin vaihtoon kun lapsetkin on jo niin isoja, muuten mies tekee sen 10 vuoden päästä. :-DDD)

Vierailija

Lainaus:

Kolmikymppisenä mulla oli vielä kaikki "suuret saavutukset" kokematta: avioliitto, lapset, oma koti jne. Nyt ne on saavutettu, joten pikkuhiljaa hiipii mieleen jotain sellaista, että mitä mulla vielä on edessä, kun kaikki tärkeä koettu. Siitä mulle ainakin on tullut kriisinpoikasta. Ei pahaa, mutta pientä suunnan pohdiskelua. Joten eiköhän nämä kriisit ole jokaisella vähän henkilökohtaisia siihen nähden, mitä on jo takana ja mitä toisaalta vielä odotettavissa.




Ja siitä minkä arvottaa tärkeäksi.



T. se, jolla ei (ainakaan vielä) ole ollut yhtään kriisiä

Vierailija

itsellä 40 kympin kriisi. olen tehnyt lapsrt yli 30-kymppisenä ja nyt on aika miettiä mitä teen loppuelämäni työelämässä etc.

Samanlaine kriisi tuntuu olevan menossa parilla tutulla, jottka ovat tehnett lapset 20-kymppisinä ja enempää ei ole kuulemma tulossa, joten nyt 30-kriisissä pohtivat samoja asioita. Itsellä ei kolem kympin kriisiä pahemmin ollut, kun siinä vaiheessa oli elo just "puhkeamassa kukkaan"

Vierailija

Ne on ihan tavallisia tavoitteita monella yksityisellä ihmisellä ja ne ovat kaikkein keskeisemmät. Jos on tavallisessa ammatissakin, ei voi kauheasti haaveilla uralla etenemisestä. Jos tykkää kuitenkin työstään, ei haaveile sen vaihdostakaan. Ne uudet haaveet saattavat olla harrastuksiin, matkailuun, remontteihin, ystäviin liittyviä ja toki tärkeitä, mutta eivät ne vedä vertoja missään suhteessa sille, että saat ekan lapsesi, tokan lapsesi, kolmannen lapsesi, ostat kauneimman kodin jonka tiedät tai astut avioon rakastamasi miehen kanssa. Vai? Joten on ihan sallittua pysähtyä miettimään, mitä on saanut elämältään ja mitä vielä saa. Minä ainakin olen saanut jo nyt niin paljon, etten mitenkään realistisesti voi odottaa esim. lasten syntymään verrattavaa riemua kokevani. Siksi sitä kai kriisiksi kutsutaankin?

Vierailija

mutta eihän ne tietenkään aina juuri tietylle vuodelle osu. Kolmenkympin kriisiksi sanotaan monesti varhaisen keski-iän kriisiä, missä ihminen pohtii omaa elämäänsä, mitä on saavuttanut, ja mitä oikeasti vielä saattaisi saavuttaa. Silloin moni saattaa vielä miettiä vaikka ammatinvalintaansa uudestaan, tai haluaa muuttaa jotain elämässään, kun vielä voi. Siinä iässä tajuaa, että nyt on ne asiat tehtävä, mistä haaveilee, koska nuoruus alkaa olla jo takana.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat