Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kokemuksia spinaalipuudutuksesta synnytyksessä.

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei!



Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin, onko kellään kokemuksia spinaalipuudutuksesta normaalissa synnytyksessä? Kohta olisi h-hetki käsillä ja sitäkin vaihtoehtoa kivunlievityksessä olen miettinyt. Sellanen kuva vaan on, että on aika harvinainen kivunlievitys tapa...? Mutta kertokaapas te kokemuksistanne:)

Kittos jo etukäteen.



akk83 H36

Kommentit (6)

Vierailija

Toinen synnytys alkoi aamu viideltä ja seuraavana yönä yhdeltä vielä vaan kitkuteltiin siinä 3cm.ssä. Kivut vaan paheni ja paheni, mutta mitään edistystä ei tapahtunut. Siinä vaiheessa, kun spinaalia laitettiin olin jo joutua pakokauhun valtaan, kun supistuksien aikana kipu tuntui koko vartalossa todella viiltävänä ja sitä ei todellakaan pystynyt mietenkään hallitsemaan. Kun spinaali laitettiin kivut loppui heti ja synnytys oli ohi tunnissa. Ponnistustarve tuntui selvästi, mutta kipua ei. Ensimmäisestä synnytyksestä jäänyt ponnistuspelko meinasi tosin nousta vieläkin pintaan, mutta koska mitään kipua ei tuntunut tein vain mitä kätilöt käski :D Joten voin todella suositella spinaalia ja se voi nopeuttaa synnytystä, kun äiti voi rentouttaa lihakset ja supistukset pääsevät tekemään omaa työtänsä.

Vierailija

Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, tokassa spinaalin (tosin siinä laitettiin myös samalla kanyyli epiduraalia varten jos synnytys olisi kestoltaan venynyt). Spinaalista jäi tosi hyvät kokemukset ja otan sen kyllä nyt kolmannenkin kohdalla jos mahdollista. Spinaalin saatuani paikat rentoutuivat ja synnytys tapahtui vauhdilla. Kun vaikutus lakkasi reilun tunnin kuluttua, vauvalta oli jo pää 2cm ulkona. Toisella ponnistuksella 4,2kg:n pojanjässikkä tuli vauhdilla, hyvä että kätilö sai kiinni:) Varmaan pitkälti tuosta ajoituksesta kiinni se miten hyvä kokemus jäi, mun kohdalla ajoitus meni tuolla kertaa nappiin.

Aaku 27+3

Vierailija

spinaalin esikoisen synnytyksessä vuonna 2004. Synnytys edistyi hitaasti (siinä vaiheessa oli mennyt n.17 tuntia) ja kätilö arveli, et annetaan sulle kipulääkettä, et saat nukuttua... No, sit klö hoksas, et mulla oli ollu huono olo (roskis sängyn vieressä) ja se huono olohan liittyy monesti 3-4 senttiin avautumiseen. Kätilö päätti sit tsekata kohdunsuun tilanteen ja olikin yllätykseksemme 5-6 cm auki. Epiduraalia ei enää siinä vaiheessa meidän sairaalassa yleensä anneta ja sainkin sit spinaalin. Ihan loistava! Kivut hävisivät nopeesti ja vaikutus kesti vauvan syntymään saakka. Spinaalin kestohan on yl. 1-2 tuntia.



Kuopukselta olin auki sairaalaan mennessä 4 cm ja tunti siitä (käyrien ja suihkun jälkeen) yhä 4+ auki. Kätilö sanoi, et sinnittele vielä sentti, niin saat spinaalin. En halunnut sinnitellä enää yhtään, vaan aloin jahkata spinaalin ja epiduraalin välillä... Jahkailua kesti n. puoli tuntia ja sit ei ehdittykään antaa mitään, kun oltiin täydessä kympissä ja ponnistamisvaihe alkoi. Luomuna todella tunsi sen ponnistamisen tarpeen (ja kaiken muunkin, auh). Spinaalissa ei ollut niin ponnistamisen tarvetta kuten ei kipujakaan.

Vierailija

Mulla yrittivät spinaalia kolmannessa synnytyksessä mutta ei onnistunut kun joka kerran kun pistivät aina sattui johonkin kohtaan jalkaan tai lonkkaan ja siitä oli erikseen lääkäri sanonut että jos johonkin kohtaan tuntuu pitää heti sanoa. Ja muutenkin olisi mulla mennyt hutiin tuo kivunlievitys kun synnytys kestikin pidempään kuin kätilö oli arvioinut.

Mun kaikissa neljässä synnytyksessä on sitten ollut tuo epiduraali.

Vierailija

Moi!

Mulla ekassa synnytyksessä vuonna 2001 laitettiin spinaalipuudutus, kun eivät onnistuneet epiduraalia neljällä yrityksellä saamaan. Sehän vei kivut ihan kokonaan pois, mutta vei myös kaiken muunkin. Ponnistusvaiheessa ei minulla ollut mitään hajua, mitä pitäisi tehdä, kun minkäänlaista ponnistamisen tarvetta ei tuntunut. Mä olisin vaan katsonut telkkaria, kun kätilö karjui, että nyt pitäis ponnistaa... Mutta tulihan se tyttö sieltä kuitenkin.

Jos vertaa toiseen synnytykseen ilman mitään kivunlievityksiä ( olisin kyllä halunnut, mutta ei ehtinyt ), niin en osaa sanoa kumpi oli hurjempi kokemus. Tämä toka kyllä tuntui ja kovasti, mutta niin myös ponnistaminen oli helppoa, kun se oli ikään kuin pakko!

Joten minun neuvo on, että spinaali on hyvä, jos olet oikein kipuherkkä, silloin ei mikään tunnu miltään.



Tsemppiä tulevaan koitokseen! :D

Vierailija

Sain kolmannessa synnytyksessä spinaalin vaikka toivoin/pyysin epiduraalia. Kätilön mielestä synnytys ei vielä ollut riittävän hyvin käynnissä, joten sain "vain" spinaalin. Minulla vaikutus kesti reilun tunnin ja tehon hiipuessa olin jo 8cm auki eikä muuta kivunlievitystä ollut luvassa... Tietysti ilokaasua sain ponnistuvaiheen alkuun asti mutta sitten maskistakin piti luopua, että pysyn tolkuissani. Viimeiset sentit oli ihan yhtä helvettiä; kiemurtelin kivuissa kun en päässyt liikkeellekään. Miehen ja opiskelijan ilmeet olivat näkemisen arvoiset... ;) Oli todella vaikea saada itsensä tuossa tilanteessa ponnistamaan, joten siinä mielessä synnytys oli onnistunut: ponnistusvaihe kesti "vain" 8min ja selvisin ilman mitään repeämiä tai nirhaumia. Tiedän oman kipukynnykseni (alhainen...) erittäin hyvin ja siksi pyysin epiduraalia, joka oli erittäin toimiva kahdessa edellisessä synnytyksessä.



Eniten tässä ärsytti se, että sain tietää saaneeni spinaalipuudutteen vasta puudutteen laiton jälkeen eli kätilö päätti asiasta keskustelematta kanssani. Hän ei uskonut minua, kun kerroin synnytysteni loppuosan olevan nopea, joten hän ilmeisesti ajatteli että ehdin saada vielä epiduraalinkin. Kätilö vain ihmetteli, kun olin jo niin kipeä. Sain armollisesti sentään spinaalin ennen kalvojen puhkaisua... Kaikissa kolmessa synnytyksessä on ollut sama kaava: kun synnytys lähtee kunnolla käyntiin niin korkeintaan neljä tuntia menee vauvan syntymään. Supistukset ovat voimakkaita ja tiheitä; minä en niitä ilman kivunlievitystä kestä. Puudute vain nopeuttaa synnytystä, kun en haraa kipua vastaan eli lyhytkestoisen spinaalin aikana synnytys eteni nopeammin kuin kätilö oli arvioinut.



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vauva oli terve ja hyvävointinen; minäkin toivuin ennätysajassa. Mitään kammoa ei jäänyt; kunhan ei sama kätilö osu kohdalle ensi kerralla... Sen verran taisi tilanne jäädä kätilöäkin vaivaamaan, että lähetti opiskelijan seuraavana päivänä vielä juttelemaan kanssani synnytyksestä. =)

Uusimmat

Suosituimmat