Vierailija

Vauva nyt 7 viikkoinen ja ihan pienenä nukkui paljon rintarepussa, nyt liinassa tai repussa vain puoli tuntia pitkän huudon jälkeen. Nyt siis nukutan ulkovaatteet päällä parvekkeella syliin ja siirrän vaunujen kantokoppaan. siitä sitten herää puolen tunnin päästä ja pitää taas nukuttaa syliin. Tämän jälkeen ei yleensä saa siirrettyä koppaan nukkumaan. Vaunuissa nukkuu myös vain puoli tuntia ja sitten alkaa huuto, joka ei lopu kuin sylissä. Näin siis vaikka olisi nukahtanut vaunuihin.



Mitä ihmettä teen?



olen ihan poikki kun vauva on koko päivän sylissäni, joko nukkuu tai syö ja yöllä kainalossa. 3 v esikoinenkin tarvitsisi huomiotani ja syliä...mutta en kai voi vauvaakaan huudattaa...



Isä ei ehdi avuksi ainakaan päivisin.



Ymmärtääkseni alle 3kk ei voi opettaa nukahtamaan itse.

Kommentit (14)

Tutulta kuulostaa edelleen. Itsekin olen pelännyt juuri tuota masennusta, kun ainainen väsymys verottaa voimia. Eikä apujoukkoja ole kovasti lähellä auttamassa. Olen myös yrittänyt tsempata itseä samalla ajatuksella: muutaman viikon jaksaa kyllä. : ) Mutta kyllä se ekat n.3kk oli juuri tuota, että päivällä odotti kuumeisesti yötä, että saisi edes hetken levätä, ja yöllä tuskaisaa vauvaa kanniskellessa, että tulisi päivä, jospa nukkuisi vaikka edes vaunuihin.... Sisällä ei suostunut meinaan vaunuihin nukahtamaan. Mikähän taika siinäkin oli..Nyt siis yöt jo paaaaljon parempia.



Voimia paljon! Terveisin edelleen väsynyt miikuli.

Kiitos vastauksistanne, lohdutti! Tosi hyvä toi linkki.



Kauhea syyllisyydentunne vaan vaivaa kun ei tosiaan ehdi esikoisen kanssa mitään ja alkaa muutoinkin olemaan ihan poikki. Mies ei hirveästi anna sympatiaa, on vähän sitä mieltä, että olen vauvan tähän totuttanut...välillä mietin itsekin onko vika kuitenkin minussa kun esikoisella oli ihan yhtä hankalaa nukkuminen, vai onko meille vain sattunut kaksi vaativaa vauvaa.



Aika vähäitkuinen tämä vauva kyllä on, tai johtuu ehkä siitä, että olen oppinut vaastaamaan tarpeisiinsa heti ja sitten tosiaan on lähes koko ajan minussa kiinni.



Lisää vinkkejä, mielipiteitä ja omia kokemuksia sylissä ja pätkissä nukkujista otetaan mielellään vastaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoitin äsken tuonne magda-lenalle meidän kokemuksia unikoulusta/tassuhoidosta juuri äsken! Hän tuskaili nelikuisen nukahtamista. Meilläkään ei siis tutti kelpaa ja kaikki oli ihan sekaisin tuon nukkumisvaikeuden kanssa!Käypä katsomassa! Voimia!

Voi kiitos taas vastauksistanne!!



Meillä on nyt jo jonkin verran helpottanut. Vauva on 10 viikkoinen ja ei nuku enää päiväunia sylissä, en vaan jaksanut enää kantaa. Opetin hänet nukkumaan kantokopassa parvekkeella ja välillä nukkuukin jo oikein hyvin 2 tuntiakin itkemättä, välillä huonommin.



Aina kyllä itkee nukkumaan laitettaessa, olen vieressä ja pidän yleensä kättä hänen rintansa päällä ja samalla huitovia käsiä paikallaan, toisella kädellä saatan hieman heijata pehmeää koppaa reunasta. Sitten jos on yhtään lämpimämmät ilmat, niin se on yhtä huutoa ja unet lyhyitä...



Yöunille hän nukahtaa rinalle kun pötkötämme sohvalla tai sängyssä, ja sitten on yleensä kainalossa koko yön tai joskus harvoin saan hänet nukkumaan ensimmäisen pätkän omaan koppaan.



Tässä onkin sitten seuraava projekti...miten saadaan vauva nukahtamaan omaan sänkyyn, illallahan nukahtaminen on aikas vaikeaa kun usein on jo yliväsynyt kun ei noita päiväunia aina nuku kovin hyvin. Se sylissäpito ja tassuttelu kait otettava käyttöön, kun nykyään oma nukkuminen on aika surkeeta kun vauva heiluu ja potkii niin kovasti ja aamuyöstä olisi koko ajan tissi suussa, siten että vähän väliä irrottaa ja taas yrittää hamuta uudelleen ja sitten häntä pitää auttaa, että löytää tissin...joten minä en siinä nuku yhtään. Ei tässä muuta, mutta pelottaa et miten käy esikoisen unien kun me nukumme kaikki samassa makuuhuoneessa...ehkäpä minun pitäisi tassutella vauvaa olohuoneessa...mutta siinäkin vähän ongelmana mies, joka usein katsoo illalla elokuvia tms. aikas kovaan ääneen ja siinä ei kyl vauva nukahda, no onhan meillä keittiökin :)



Jos teillä on kokemuksia tuosta omaan sänkyyn nukuttamisesta, niin olis tervetulleita. Karkki82 (muistikohan nyt nimimerkin oikein) kertoikin jo ja oli teillä toiminut tuo tiukasti rinnassa kiinni pitäminen ja sit sänkyyn laskeminen. Tätä varmaan yritän kunhan tulee ehkä 3 kk täyteen tai kun voimat loppuu totaalisesti noiden öiden kanssa.

Kiitos sinullekin Karkki84 vastauksesta!



Meidän vauva vaan ei oikein osaa tuttia syödä...ja hermostuu siitä jos on väsynyt. Tänään taas on tuntunut ihan toivottomalta kun kertakaikkiaan mitään muuta ei voi tehdä koko päivänä kun vauvaa nukuttaa...käsivartta vaan pistelee puutuneena kun hänen päänsä siinä retkottaa.



Nyt tuntuu et en saa ollenkaan siirrettyä sylistä vaan herää heti vaikka luulen et on ihan syvässä unessa, ja hassua et herää muutenkin nykyään ääniin ihan hirmu helposti, vaikka muutama viikko sitten ei haitanneet.



Jokohan sen unikoulun vois aloittaa 2 kk iässä...mä olen ihan loppu. Toisaalta jos vauvalla ei vielä ole fyysisiä edellytyksiä ollenkaan rauhoittaa itseään niin eihän siitä mitään tule. Muistelen, et esikoisella nukkumisongelma vaan paheni kun ikää karttui, kun rauhoittuminen oli niin vaikeaa kun oli vaan kiinnostanut olla hereillä mut ei jaksanut.

Meidän vauva on nyt reilu kolmikuinen ja nukuttaminen on jo helpompaa. Vastasyntyneenä hän halusi nukkua äidin sylissä rinta suussa. Ja minä halusin hänen nukkuvan omassa sängyssään. Onneton lähtökohta, kerta kaikkiaan!



Tunnen tuon tunteen, kun vauva halua aolla kiinni äidissä ja esikoinen tarvitsisi myös huomiota. Saat kaikki sumpatiani. En tiedä, onko minusta sinulle apua, mutta kerron tässä omia kokemuksiani, jospa niistä olisi edes lohtua.



Vaunuihin kuopus oppi vähitellen nukkumaan päivisin, mutta hänetkin sai ensin nukuttaa syliin. Hänkin heräsi monesti vaunuista ja nukahti vasta, kun otin syliin. Mutta jatkoin sitkeäsi vaunuissa nukuttamista (syliin nukutus, vaunuihin, takaisin syliin, takkaisin vaunuihin - kierteellä) ja vähitellen hän ryhtyi nukkumaan pidempiä pätkiä vaunuissa. Nyt hän jopa nukahtaa itse vaunuihin. Tätä ihmettä ei toki ole kestänyt vielä kuin noin pari viikkoa eikä läheskään joka kerta onnistu. Mutta nyt edes joskus!



Parhaiten vauva nukahtaa, jos vaunut ovat liikeessä, mutta kun ne pysähtyvät, vauva herää eikä jatka unia, ellei liike jatku. Vauvalla on myös aika tavalla ilmavaivoja. Sain vinkin nukuttaa hänet vaunuihin kyljelleen ja se on auttanut. Mahan eteen olen taitellut pyyhkeen, ettei pääse mahalleen kiepsahtamaan.

Ilmavaivatkin vähenivät myös, kun hän sai valveilla ollessaan harjoitella mahalla oloa.



Iltanukuttaminen oli sitten hankalampi juttu. Suurin helpotus tuli siitä, kun nukutin hänet viereen. Hän heräsi monesti tarkistamaan, että äiti on taatusti vieressä, joten menin vauvan kanssa samaan aikaan nukkumaan. Aika monta iltapalaa on syöty sängyssä ja hampaat jääneet harjamatta... Nyt kaksi päivää sitten hän nukahti ihan itse ja yksinään sänkyyn, harsoliinaa hypistellen ja mahallaan (oppi juuri kääntymään).



Välillä oli meillä kausi, että nukutin hänet rinnalla viereen, kun ei muuten kerta kaikkiaan onnistunut. Pahimpina öinä, kun tuntui, että vauva imee rinnat rikki enkä saa nukuttua, käänsin hänet mahalleen nukkumaan, kaiken uhallakin, ja se tehosi. Meni tosin useampi viikko, ennen kuin olin tarpeeksi väsynyt ja tuskastunut, ennen kuin annoin piut paut neuvolan suosituksille.



Mutta tuossa kolmen kuukauden korvilla alkoi meillä helpottaa. Koti, äiti, isä ja veli sekä kodin rutiinit tulivat tutuiksi ja ympäristö alkoi toden teolla kiinnostaa.



Jaksamista sinulle!



Mupsi

eli ihan samanlaista on täällä...meillä poika nyt 5kk ja alku oli tosi rankkaa...

esikoinen 3-v ja tarvitsi kanssa aikaa,mutta sitä ei vaan ollut antaa.

meillä oli kolikki lapsi ja oikea sylivauva ollut... nukahti vaan kun vatkasi sylissä ja nukkui vaan kun vatkasi sylissä...jos vatkaus loppui heräs huutoon...sylissä nukkui pätkittäin heräili usein mut kun taas vatkasi niin nukkui...turha kuvitella istua... neuvoja sateli myös minulle mut pari kertaa sanoinkii et ole hyvä ja kokeile ja siihen loppui neuvot...oikeesti se oli rankkaa aikaa mut helpottaa ajan kanssa nyt poika nukutetaan syliin ja siirretään sit sänkyyn nukkuu n.30-45min ja herää ja sit vatkataan sylis ja joskus nukahtaa sänkyyn sit tai sit herää ellei sylis vatkaa koko ajan...tämä teksti ehkä vaikeasti luettavaa kun nopeasti kirjotan,mutta oikeesti itse huomasin et se ei auta kun vaan kantaa ja syliä antaa vaik kuin voimat olis loppu...helpompaa se kun kuunnella itkevää lasta koko ajan...



voimia.

Meillä ihan samanlainen vauva, nyt 3kk 3vkoa. Ollut koko pienen ikänsä vaikeasti nukutettava, vähän nukkuva ja kaikin puolin paljon läheisyyttä kaipaava. Koliikkia ja ruoka-aine herkkyyksiä löytyy. Lattialla tai sitterissä alkoi viihtyä PIENIÄ pätkiä vasta n. 1kk sitten. Tarkoittaa, että jos teen aamupalan, niin viimeistään sitä syödessä vaatii päästä syliin. Ja sylissä istuu nytkin. Ei millään suostu olemaan lattialla..



Nyt on ylös puhjennut 2 poskihammasta, joten nekin ovat jo aika kauan hankaloittaneet pienen oloa. Liinassa ja rintarepussa nukkui pienempänä, ja tosiaan vain 30 min pätkiä. Omaan sänkyyn on nukkunut vain joitain kertoja, kun sinne on nukkuvana siirretty. Ei ole koskaan nukkunut myöskään vaunuissa hyvin. On tottunut nukahtamaan ja nukkumaan liikkeessä ja mieluiten siis sylissä. Tämä siis peruja tuolta koliikkiajalta.



Neuvolasta on alusta asti suositeltu nukuttamaan omaan sänkyyn, mutta eivät ole kuitenkaan tulleet itse sitä tekemään ; )



No joo. Nyt on takana 1vko unikoulua, tassuhoidolla. Ekat pari iltaa huusi hysteerisenä sylissä jopa pari tuntia, mutta toissayönä jäi sänkyyn jo ihan suosiolla. Eilen tuli takapakkia, ja huusi n. vartin sylissä ennen kuin jäi omaan sänkyyn. Aamuyöllä huutaa myös sylissä aikansa, ennen kuin suostuu omaan sänkyyn tissiltä siirtymään. Olen aina myös ajatellut näin pienen olevan liian nuori tuohon touhuun, mutta moni ammattilainen tätä tassuttelua meille tässä tilanteessa suositteli. Äidin jaksaminen menee kuulemma tällaisessa tapauksessa vauvan iän edelle. En tiedä missä taika, mutta öisin nukkuu nyt paljon paremmin kuin aiemmin. Syö siis vielä kahdesti yöllä, ja herää satunnaisesti vielä ilmavaivoihin. Muutoin nukkuu joka syötön jälkeen omassa sängyssä minun sängyn vieressä.



Ulkonukkumiset on vaikeutuneet taas entisestään, kun ilmat lämpeni. Vaunut kerää kuumuutta ihan hirveästi. Nukkuu siis taas vain noita puolen tunnin pätkiä vaunuissa, mieluiten silloinkin liikkeessä. Nukkui jo tässä jonkin aikaa paremmin vaunuissakin. Jopa pari tuntia niin, että välillä piti käydä heijaamasa.



Nyt on myös kovat kääntymis ja ryömimis treenit menossa, joten ehkäpä sekin vaikuttaa taas uneen. Tiedä häntä. Tsemppiäja voimia kovasti. Kummempaa neuvoa en osaa antaa, mutta tiedän täsmälleen mitä tarkoitat ongelmalla!!



Terkuin miikuli

Moikka, meijän nyt 9 viikkoa vanha poitsu nukkuin aluksi meinigillä kokajanmissävain, mutta kun ikää tuli pari kuukautta niin ilmeisesti tuli tietoisemmaksi ympäristöstään ja nukkumisesta tuli vaikeeta, nukahtaminen vie useita tunteja ja sitten kun nukutaan niin hätkähdetään hereille tai nälkä yllättää jo ennekun pääsee kunnolla uneen.



pari viikkoa sitten päätin ryhtyä toimiin ja rupesin ottamaan ylös aikoja jolloin vauva rupee väsymään ja haluisi nukkua, leikitän valveillaoloajan ja heti kun huomaan että iskee pienikin väsy niin vien sänkyyn ja laitan tutuin suuhun. istun hiljaa vierellä ja laitan tutin takas suuhun ja vauva kitisee hiljaa hetken kunnes nukahtaa. aluksi jouduttiin istumaan puoltoista tuntia tai enemmän ja laittaa tuttia suuhun varmaan sata kertaa, mutta nyt menee ehkä puolessa tunnissa. oon huomannut,että jos vauva yliväsyy ja huuto alkaa niin nukuttaminen omaan sänkyyn on mahdotonta, ja silloin meillä ei toimi mikään muu kuin kantoliina, syli ei riitä. meillä poika nukkuu yön ensimmäisen pätkän, noin 3-4 tuntia omassa sängyssä mihin nukahtaa ja siirtyy yöllä mun viereen kun imetän. nukkuu siinä sitten aamuun asti. helpottaa suuresti kun vauva nukkuu edes hetken omassa sängyssä niin voi vapaasti nukkua raajat levällään sängyssä!

Löysin esikoiseni nyt myöhemmin netistä http://www.askdrsears.com/html/5/T050400.asp . Ihmettelin tosiaan esikoisen vauva-aikana että missä välissä pääsen suihkuun kun vauvan piti olla koko ajan vaan sylissä. Ja "hyviä" neuvojahan sitä sateli ja sanoinkin muutamalle että sopii tulla näyttämään. Kummitätinikin nukutti useampaan otteeseen ihan pienenä ja ihmetteli kuinka nukkui kuin tukki sylissä, mutta heräsi viidessä minuutissa kun laitettiin muualle. No, helpompaa mulla oli siinä mielessä että kyseessä oli esikoinen. Kakkonen on ollut mulla helpompi vaikka liinavauva hänkin.



Helpottaa ajan myötä, mutta mitään helppoa vauvaa ei ole silloinkaan varmasti tiedossa. Esikoiseni on nyt jo äärimmäisen reipas ja vauhdikas 4-vuotias, mutta vauvana oli suuritarpeinen, tarvitsi läheisyyttä ja välitöntä reagoimista, muuten oli kauhea huuto päällä. Vielä isompanakin huusi itsensä sellaiseen kuntoon välillä että alkoi oksentamaan. Mun mielenterveyden pelastus oli kantoliina. Sillä pärjäsin koska vauva nukkui siinä enkä ollut sitten niin kiinni nukutuksissa. Kakkonen on allerginen ja näin jälkikäteen näen esikoisessakin samoja juttuja, eli huonounisuus saattoi osaltaan johtua myös allergioista. Mutta mielestäni se että vauva haluaa olla äitiä lähellä on ihan normaali juttu eikä siis johdu allergioista, mutta voihan se haitata unia tai muuten tehdä vauvan olon hankalaksi.



Meillä helpotti siinä vaiheessa kun alkoi viihtymään lattialla, ryömimään, n.4kk jälkeen. Sitten alkoi mullekin tulla hengähdystaukoja ja sinäkin saat touhuttua paremmin isomman kanssa kun vauva puuhailee hetken omiaan. Nukkumiset meillä oli kyllä aina pätkissä, n.45min kerrallaan. Itse en "jyräisi" vauvaa helppohoitosemmaksi esim. huudattamalla vaan yrittäisin kuunnella hänen viestejään. Onneksi vauvat kasvavat pian ja homma helpottuu koko ajan. Meillä alkoi yllättävän pian esikoinen touhuamaan kakkosen kanssa. Ihan höpsöjä juttuja, mutta kuitenkin sellaista yhteistä kivaa.

Eli kapaloa, ei tarvitse olla paksusta kankaasta näin kesällä. Meillä pienempänä rauhoittui siihen, tuo "sylin" tunteen kun on tiukasti pakattuna.



Toinen hyvä keino meillä oli se, että otti oman peiton sisällä syliin, johon sitten nukahti, ja pystyi siitä siirtämään omaan sänkyyn oman peiton sisällä, jolloin ei yleensä hirveästi reagoinut siirtoon.



Kolmantena, nyt isompana (2,5 kuukautisena) laiton oman paitani "unirätiksi", ja siitä sitten totutin tavalliseen harsoon.



Meillä ei onneksi koskaan ole ollut noin pahana, ihan pikkuvauvana oli ongelmia tuossa nukahtamisessa, nyt olen siitä onnellisessa asemassa, että useimmiten nukahtaa itsekseen sänkyyn, jos väsyneenä neidin sinne vie, laittaa tutin suuhun ja rätin naamaan kiinni.. ikää huomenna tasan 3 kk.



Voimia kaikille asian kanssa painiskeleville!

unikoulusta:minulle sanottu neuvolasta että vasta 6kk voisi sitä aloittaa(niin kuin meillä nyt käynnissä se ),mutta aikaisemmin ei sopisi aloittaa...



meillä oli ihan samanlaista-todella rankkaa yöt ja päivät...monesti yöt nukuin vauva sylissä rintaani vasten... tai vatkasin sylissä uneen ja nukkui sylissä koko uni ajan ja kun alkoi vähänkii inisee taas vatkasin sylissä-oli kolikkia meillä,mutta sen kolikin jälkeen jatkui silti tämä...

vaunuissa nukkui vain jos ne liikkui ja edelleen oikeastaa sama homma... kantoliinaa kokeilin meillä,nukkui siinä,mutta vain pätkiä ja ei nukahtanu uudestaan siihen jos havahtui unesta.tosi herkkä uninen ja vaativa lapsi siis...



aikaa ei 3-v esikoiselle ollut ja kuulosti tutulta kun sanoit et kiukkunen äiti vaan ja käskyttää eskoista jne... sama oli itsellä...voimat oli vähissä ja ei jaksanut oikeastaan mitään...



tiedän että kenenkään turha sanoa et ajan mittaan helpottaa,muistan itse kun niin minulle sanottiin ja et kyl se siitä-mut ei hirveästi itseä auttanut siinä tilanteessa...



voimia sinulle ja jos väsymys alkaa olla suuri -kannattaa neuvolassa reilusti ottaa asia puheeksi-ettei masennus pääsisi tulemaan ,vaikka jos se tulisikin et silti ole yhtään huonompi äiti sen takia.



itse en masentunut,vaikka välillä tuntui et voimat lopppuu kun lasten kanssa yksin olet-mies kun paljon töissä ja itse valvoit kaikki yöt ja edelleen(miehestä ei apua kun pitää saada hänen nukkua)...ystäviä ei ole ja tuntui välillä et kaik kaatuu niskaan,mut sitä vaan saa jostain aina voimaa.



halauksin manja

Kiitos viestistäsi Miikuli!



Itse juuri odotan kuumeisesti, että tulisi edes tuo 3 kk ikää, jotta voisi yrittää opettaa nukahtamista vauvalle nyt siis vauva 8 viikkoa huomenna. Saa nähdä pystynkö sitten siihen kun aika tulee, kun olen tosi huono kestämään itkua ja miten ihmeessä esikoinen saisi sitten nukuttua?



Tsemppiä teille kovasti!!



Minä oikeasti toivon, että tulisi oikein kylmä ja sateinen kesä :) jotta vauva nukkuisi paremmin päiväunet. Meillä juuri viime päivinä on vauva alkanut viihtymään pieniä hetkiä sitterissä katsellen kun esim. syön, ja siis juuri sen aikaa et saan nopeasti lapattua ruuan suuhun.



Harmittaa kyllä hirmu paljon tuon 3v isoveljen puolesta kun äiti on koko ajan hoputtamassa häntä ja aina kiukkuinen ja vauva vie sylin 24 h. Onneksi sentä saa isovanhemmilta säännöllisin ajoin extrahuomiota ja tietysti isiltä.



Sitä vielä pelkään, että itse palan loppuun ja saan synnytyksen jälkeisen masennuksen, oli esikoisen vauva-aikana jotain sellaista ja se on kyllä ollut koko elämäni ahdistavinta aikaa, nyt onneksi osaan tsempata itseäni paremmin ajattelemaan kuinka nopeasti aika menee ja että tämän muutaman viikon nyt vaikka sit seisoo päällänsä jos on pakko ja jossain vaiheessa kyllä helpottaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat