Te jotka päätitte jättää lapsiluvun yhteen, ettekä yrittäneet saada toista lasta.

Vierailija

Onko kaduttanut myöhemmin?

Mietin yrittääkkö toista vai jätetäänkö vapaaehtoisesti lapsiluku yhteen..

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Meillä on pian 6v ainokainen, enkä ole koskaan katunut, ettemme ole yrittäneet lisää lapsia. Olen jotenkin sisimmiltäni yksilapsinen. Samoin mieheni.



Kaipa se katumus voi joskus tulla, mutta sitten kadutaan.



Mielenkiintoinen ketju. Kiitos ap.

Vierailija

sitä ennen lukuisia tuloksettomia IVF-hoitoja, joten luojan kiitos loppu hyvin kaikki hyvin. Ikimaassa en jaksaisis vuosia selitellä yksityiselämän koukeroita ulkopuolisille, jotka arvioivat oletko sopiva äidiksi. Ihmiset pitävät lapsia ja niiden ikäväliä NIIIIN itsestään selvinä, että kun 10 vuotta toivoo lasta ja kuuntelee moukkamaisia kommentteja, niin kun lapsen vihdoin saa tuntuu se hienolta ja vielä senkin jälkeen kysellään koskas toinen.... ihmeellistä, että jokaisella PITÄISI olla 2 lasta. Ei kenenkään psyyke kestä noin pitkää odotusta

Vierailija

Tämä on kyllä hyvä näin, olen jotenkin sisimmässäni myös yksilapsinen niinkuin joku toinenkin jo sanoi. Toista yritettiin vähän sen takia kun "kaikilla pitää olla vähintään 2 lasta" ja ehkä kuitenkin eniten lapsen takia, pelättiin mikä itsekeskeinen hirviö siitä ainokaisesta tulisikaan. No ei tullut hirviö vaan oikein kiltti ja sosiaalinen poika, no on se joskus riiviökin.

Vierailija

Lääkitys voidaan aloittaa heti pian synnytyksen jälkeen jos oireita taas tulee. Ja voidaan suunnitella hyvin jo raskausaikana, miten toimitaan jos tila toistuu. On mahdollista myös imettää, kunhan lääkitys valitaan oikein.



Lainaus:

olin ajatellut että haluan 2-3 lasta. Nyt kumminkin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ajatukset aivan muuttuneet. Tällä hetkellä yritetään nauttia tästä ainokaisesta ja luultavammin siksi tulee jäämäänkin.

Vierailija

Koin niin pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen, kovan lääkityksen ja terapian sekä kävin vauvan kanssa vuorovaikutuskurssin. En halua sitä toiste, eikä se olisi toiselle lapsellekaan reilua joutua käymään sama läpi. Toivon vain, että eka selvisi ilman suurempia tunne-elämän traumoja.

Vierailija

kärsin myös toisinaan kovasti ympäristön (joko olemassaolevasta tai kuvitellusta) paineesta. Suututtaa, että mietin tässä asiassa niin paljon muiden mielipiteitä. Muuten olen kyllä mielestäni hyväitsetuntoinen oman tieni kulkija.



Ihanaa onkin lukea, että teitä on muitakin ja vielä noin varmoina valintanne kanssa :)



Ehkä minäkin pääsen vielä yli tästä "poikkeamme standardista"- piinasta.

Vierailija

Ei ole hetkeäkään mietityttänyt, josko olisi tehnyt toisen. Ei ole tullut mieleenkään, että yksi lapsi perheessä EI olisi jotenkin vapaaehtoista!



Lapsi nyt ekalla ja ollaan todella tyytyväisiä.



Kuuntele Ap itseäsi, jos epäröittää - älä lähde siihen. Tehtyä ei enää saa tekemättömäksi!

Vierailija

Mitä enemmän aikaa kuluu, sen varmempi olen tietoisesta päätöksestämme, että yksi lapsi on meille sopivin lapsiluku. Olen aina ajatellut hankkivani pienen perheen. Minua henk. koht. ärsyttää esim. sukulaisten asenne, että pitäisi olla ollut jotain perustavanlaatuista ongelmaa tai vastoinkäymistä tai joku selkeä syy, jotta voisi tyytyä vain tähän yhteen lapseen. Meillä ei ole kärsitty lapsettomuudesta (tai lapsenteon vaikeudesta), masennuksesta, valvomisista, koliikeista, sairauksista, avio-ongelmista tms. vaan kaikki on mennyt ainokaisen lapsemme kanssa aivan loistavasti! Ja koko ajan joutuu aina vastaamaan uteluihin, miksi meille ei ole tullut/tulossa toista lasta. Jollain tavalla muiden on vaikea hyväksyä päätöstämme. Heillä on myös oikeus huomautella asiasta ja kertoa, kuinka onnettomaksi teemme sisaruksettoman lapsemme. Olemme kuitenkin päätöksessämme pysyneet, koska perheemme on tällaisena täydellisen ihana!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat