Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

.

Sivut

Kommentit (28)

olla ponnistamatta puoli tuntia, vaikka mieli teki. Odotteli kai parempaa tilannetta, mutta lapsi tuli lopulta lievässä virheasennossa kuitenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ponnistus on yksilöllistä ja minulla erittäin vahva ponnistustarve ja ei tullut mieleenkään pidätellä kun ei siihen syytä ollut ja kahdella ponnistuksella kaikki kolme lastani ovat syntyneet.



Tiedän että jotkut ovat joutuneet pidättämään ponnistusta ja joillakin on laimea ponnistamisen tarve joten vastaus on kyllä voi.

En joutanut esim. puhumaan kenellekään enkä todellakaan pystynyt liikkumaan, kun kaikki voimat menivät pidättämiseen. Ponnistaminen oli tosi helpotus, vaikka repesinkin aika paljon.

Sairaalaan kun saavuin kohdunsuulla oli enää joitakin repaleita jäljellä, joten eipä siinä enää mietitty mitään lääkityksiä. En kyllä tarvinnutkaan.

-3-

Koska itse muistan, kun kysyin että saanko ponnistaa, vaikka kramppasin jo supistuksien voimasta ja vasta, kun rentouduin ja annoin ponnistussupistusten tehdä työtään, alkoi vauva liikkua enemmän eteenpäin. Itsellä vahva lihaksisto alakerrassa, koska ratsastan ammatikseni, joten tähän voi vaikuttaa sekin.

Oliko kivunlievitystä ? Kuinkohan moni vastanneista synnytti ilman kivunlievitystä ? Epiduraali ainakin poistaa ponnistamisen tarpeen tuntemisen.



Onko kukaan joka on synnyttänyt täysin ilman kivunlievitystä voinut pidätellä ponnistusvaihetta ?

Ja joskus pystyy pidättämään,joskus todellakaan ei!

Edellinen synnytykseni kesti kokonaisuudessaan alle puolituntia,ja vaikka kätilö käski pidättämään,kroppa toimi kuin itsestään,ja ponnistus vaan tuli,ja sen myötä vauvakin,rajua ja nopeaa meninkiä,onneksi en revennyt!

mutta tukalaa se on. Mun kuopuksella imettiin hengitystiet tyhjiksi heti, kun pelkkä pää oli ulkona, ja mun piti odotella se jokunen minuutti, ennen kuin jatkoin ponnistamista. Oli todella helpotus ponnistaa vauva ulos sen jälkeen!

ponnistuksen tarve oli pitkän aikaa kamala, mutta en ollut ihan auki

viimein sain luvan ponnistaa ja 5 minuutissa oli lapsoset pihalla



eli pystyin pidättelemään, mutta kamalaa se oli... en tiedä kuin olisin revennyt, jos olisin aikaisemmin pukannut, mieli tosiaan teki

eikä kummassakaan ole tullut tarvetta ponnistaa. Olen aloittanut sen kätilön käskystä, mikä on tuntunut omituiselta,kun vaikka mitään puudutuksia ei ole ollut, niin ei myöskään sitä ponnistamisen tarvetta.Toisella kertaa kyllä tuntui hyvältä saada tehdä edes jotain, mutta kummallakin kerralla epätoivo on iskenyt että eihän täältä mitään tule. Supistukset ovat olleet siinä vaiheessa nopean avautumisen jälkeen niin lieviä, etten muusta tiedä kuin omin voimin ponnistamisesta. Saa nähdä miten nyt kolmannella kerralla sitten...

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat