Tyttären surkea itsetunto

Vierailija

Lapsemme kokee, että on kakkonen pikkuveljensä jälkeen. Veljellä on aurinkoinen luonne ja hän tykkää esiintyä. Sisko taas kuittaa esim. upeasti sujuvan soittoharrastuksensa vähättelyllä "Oon ihan huono/surkee/en osaa mitään". Olemme olleet nyt pitkään lomalla ja mielestäni tilanne kotona on epäterve. Tytär suuttuu kaikesta ja kiukuttelee. Pelit loppuvat riitaan. Emme voi piirtää yhdessä, kun "äiti piirtää niin hienosti, mä oon ihan surkee" jne. Äidin ajasta taistellaan ja toisen saadessa huomiota, toinen sytyttää sodan, kun poika ottaa siskostaan mallia. Tytär motkottaa ja murjottaa kuin murrosikäinen (ekaluokkalainen kyseessä). Kiukkukohtauksia on päivittäin, väsyneenä tietty enemmän.



Olen niin väsynyt tähän kyttäilyyn, kuka saa minkäkinlaista palautetta ja onko syliä tullut tasapuolisesti. Tämän piti olla ihana, rentouttava yhdessäolon aika. Nyt tytär vain kulkee perässäni kysellen "äiti, mitä me tehtäis" (on aina leikkinyt huonosti yksin, poika viihtyy legojen ja autojen parissa) ja esim. kaupasta kotiin lähtiessä kyselee, äiti mitä me tehdään, kun päästään kotiin. Alan kammota jo ensi kesää :(



Mitäpä luulette? Alitajuisesti suosin poikaa?

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Mustasukkaisuus ongelmia ei ollut kun he olivat pieniä.

Vähän kuin kaverisuhteet, pojat ovat porukalla ja tytöt kahden.

Seuraavassa parissa tyttö onkin esikoinen ja poika 2v nuorempi.

13v ollaan taisteltu mustasukkaisuuden ja tasapuolisuuden kanssa.

Rankkaa on.

Vierailija

että miten koulussa sujuu? Kuulosti nimittäin siltä, kuin taustalla olisi jotain muuta. Ei kukaan äiti pysty kohtelemaan lapsiaan täydellisen tasapuolisesti, ja lapset vielä kokee huomion eri tavalla, toiselle riittää vähempi huomio kuin toiselle jne. Mutta tuntuu tosiaan, että tyttäresi on jollain tavalla tosi onneton. Jos kyse ei ole esim. koulukiusaamisesta tms. konkreettisesta syystä, itse varmaan kokeilisin ammattiapua tilanteen ratkaisemiseen. Ei ole lapselle varmasti hyväksi, jos jatkuvasti kokee epäonnistuvansa (vaikka niin ei ole)

Vierailija

8 v käyttäytyy vastaavasti ja sanoo pikku vastoinkäymisistäkin että mä olen ihan turha tässä perheessä ja on myös sanonut tappavansa itsensä. Se kuulostaa ihan kamalalta. Yleensä iloinen, hyväntulinen poika ja osaa leikkiä ison veljen ja omien kavereiden kanssa. Saa vaan tällaisiä "kohtauksia" silloin tällöin ihan mitättömistä syistä. Meillä myös ihan kiva, kannustava ja läsnäoleva perhe ja usein sanotaan et rakastetaan ja halitaan jatkuvasti ym. tehdään myös paljon juttuja yhdessä. Olenkin nyt ollut koulupsykologiin yhteydessä, kun tuntuu ettei omat taidot vaan riitä ja olen ammatiltanikin lastentarhanopettaja.

Vierailija

Meillä sama juttu sillä erotuksella, että tyttö on jo 11 v ja pikkuveli 4 v.



Olen yrittänyt kannustaa ja huomioda tyttöä aivan erityisesti mutta tuntuu ettei mikään riitä, todella kuluttavaa.

Vierailija

Mikset voi sanoa vaan, että vastasitpa kivasti sile tädille? Tuo vaikka... mitätöi tuon alun ja se jää lapsen mieleen ja päähän iskostuu, että on jännittäjä.



Lainaus:

Meilläkin sanotaan tunteet julki, ja kovasti kehutaan ja kannustetaan ihan tavallisissakin jutuissa. Esim. "Olipas kiva kun vastasit sille tädille nätisti vaikka jännitttikin" jne. Ja vietetään PALJON aikaa lasten kanssa ja perheenä. Itse olen saanut "huonon" kasvatuksen (ei kehuttu eikä laitettu rajoja) ja tietoisesti olen koko ajan välttänyt vanhempieni virheitä.



Mutta niin vaan on tytöllä huono itsetunto!

Vierailija

koulussaitse työ sujuu hyvin, mutta kaverisuhteissa kovasti hakemista. On ollut määräilevän kaverin talutusnuorassa ja haluaa itsekin siitä pois. Kotona taas vanhempien kesken ollut välinpitämätöntä jo pitkään. Ehkä pitäisi panostaa...

Vierailija

.



Tytär, esikoinen on 6,5v. Pikkuveli on 1v. Tätä tyttären oireilua on jatkunut jo toista vuotta. Ihmeellisen huono itsetunto, en ymmärrä.



Noitten raivoamisten, itsensä vähättelyn yms. lisäksi hän pelkää sairauksia yli kaiken. Hänellä on jatkuvasti jotain vaivoja ja kipuja. Yleensä mikään mitä ehdotan ei käy tai sovi. Hänen pitäisi päättää kaikista omista ja meidän muidenkin asioista. Neuvoo ja opastaa mina kuin lasta.



Olemme siedättäneet häntä lauta- ja korttipeleillä. Aluksi hän istui komerossa ainakin 15min. jos hävisi pelissä. Nyt menee jo paremmin. Hän on erittäin kranttu ystävien suhteen, oikeastaan vain yksi tyttö kelpaa ja pari muuta. Erittäin pitkävihainen ja herkkähipiäinen. Kantaa kaunaa asioista jotka ovat tapahtuneet vaikka vuosi sitten. Esimerkiksi että päiväkodin täti oli kieltänyt häntä. Koska hän ei pidä siitä, että häntä neuvotaan.



Olen myös ihan loppu tähän tilanteeseen. Tunnelma täällä kotona on todella huono, kun esikoinen on kotona. Hän yrittää kokoajan määrätä kaikesta. Pikkuveli on kuin yksi hänen nukkensa.....



Kyseessä on älykäs ja taitava lapsi. Eskarissa kaikki sujuu hyvin. Täällä kotona on kamalaa. Viime kesä oli kauhea, odotan kauhulla ensi kesää. Nämä lomat ovat ihan hirveitä. Jatkuvaa narinaa, että mitä tekisin. Mun pitäisi seistä kokoajan vieressä ihailemassa jokaista piirrettyä viivaa ja naruhyppyä.



Olemme lähes aina kotona yhdessä, emme ole uraihmisiä, lapsella on yksi harrastus. Teemme kotitöitä yhdessä, piirrämme yhdessä, ulkoilemme yhdessä yms. Aivan tavallista elämää. Olen itse vielä erityisopettaja, kaikki taitoni ja tietämykseni olen yrittänyt soveltaa tähän lapseen.



Nyt olen niin loppu, että tänään sanoin, ettei ole mikään uutinen että häneen sattuu tai että jokin asia on huonosti. Kävelyllä tänään hän vain jauhoi pelkojaan erilaisista sairauksista(päiväkodissa ollut täitä ja kihomatoja). Sanoin vaan, että voisi lopettaa ja vaihdoin puheen aihetta.



Kaikki edellisten kirjoittajien asiat on tuttuja. Voisin jatkaa loputtomiin. Olen ajatellut, että ryhdyn viikonloppuäidiksi. Voin niin huonosti täällä kotona.



Pikkuveli on tyytyväinen pieni aurinko, joka osaa jo nyt leikkiä myös itsekseen.



Kukas tietäisi, että mitä pitäisi tehdä?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat