Onko tätä suhdetta edes järkeä jatkaa?

Vierailija

Meillä on 2 lasta, joista toinen on vielä vauva. Parisuhde on hyvä, olemme vahvasti kiinni toisissamme ja erittäin hyviä ystäviä. Taloudellinen tilanteemme on hyvä ja olemme erittäin tiivis ja onnellinen perhe.



Miehellä vaan on alkoholiongelma. Itse en voi sietää edes tissuttelua kotona. Mies taas ei voi olla ilman. Hän juo muutamia pahimmillaan useita kertoja viikossa. Isompia juominkejakin on usein. Keskimäärin kahdesti kuussa hän lähtee juopottelemaan joko työn puitteissa tai kavereidensa kanssa.



Viime yönä mies tuli neljän aikaan yöllä aivan umpihumalassa. Heräsin viiden jälkeen kun hän meni suihkuun. Ihmettelin ja menin katsomaan mitä on sattunut. Mies oli kussut keittiön lattian. Oli ilmeisesti sammunut sinne ja herännyt märkänä. Ja jättänyt kuset lattialle. Oli pakko alkaa siivoamaan jälkiä ettei lapset näe ja ettei lattia mene piloille.



Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Mies on kännissä kaatunut valtaisaan kiveen, jonka seurauksena tikkejä laitettiin aika paljonkin. Mies on ollut putkassa, on eksynyt ja kävellyt kännispäissään pitkät pätkät etsimässä kotiaan. On sammunut lattialle ja kuseskellut ja oksentanut. Lista on loputon, mutta yhteinen tekijä on niissä se, että mies vetää aivan totaaliset perseet ja sitten toikkaroi sekopäisenä. Ei onneksi joka kerta, mutta riittävän säännöllisesti kuitenkin.



Mies on myös peliriippuvainen. Meillä on talous kyllä kunnossa, mutta kaiken ylimääräisen rahan mies pelaa. Joskus hän pelaa valtavasti ja joskus vähemmän. Ja minä en tiedä todellisia summia, sillä mies ei niitä ikinä tunnustaisi.



Kotitöissä ja lastenhoidossa mies parantaa koko ajan, mutta silti työpanos on vielä valovuosien päässä monesta tietämästäni tasa-arvoisesta suhteesta.



Väkivaltaa ei ole, mies on koulutettu, fiksu ja hyvässä asemassa. Hän on normaalisti ihminen joka saa mut nauramaan ja rakastaa kovin lapsiaan.



Tuon kusipyykin jäljiltä kuitenkin tahtoisin suoria mielipiteitä. Onko tässä mitään järkeä? Niin monen vuoden pettymyksien jälkeen voin varmana sanoa että mies ei tuosta muutu. Hän ei yksinkertaisesti pysty lopettamaan juomistaan eikä pelaamistaan.

Kommentit (15)

Vierailija

ellei mies itse sitoudu tosissaan hakemaan apua ongelmiinsa.



Lapset kasvavat. Isommilta lapsilta et pysty enää isän typeryyksiä peittelemään. Sitä paitsi, kuten joku toinenkin jo kirjoitti: miehesi ongelma tulee vain pahenemaan iän myötä.

Vierailija

Siis alkoholi voi myös olla suhteessa "se toinen."



Ikävä kyllä juominen voi siirtyä myös sukupolvelta toiselle, kuten olen useassa perheessä nähnyt käyvän... Äitini isä kuoli viinaan 40-vuotiaana, oma isäni on käyttänyt ajoittain runsaammin (muistan kuinka lapsena pelkäsin, teininä häpesin ja pelkäsin isän puolesta) ja nyt siskoni on ottanut miehen jolle juominen on jokaviikkoista eikä jää yhteen iltaan. Hän oikein kehuu juomisellaan, kuinka hänellä ei ole selkärankaa ollenkaan kun aloittaa. Onneksi omalle kohdalle sattui raittiimpi mies, muuten voisin minäkin olla kuvailemasilaisessa tilanteessa. Mutta niin onnellinen olen, ettei omien lasten tarvitse joutua näkemään ja kärsimään vanhempien juomista etten osaa edes kuvailla, kun sen itse on kokenut (oma äitini tosin ei koskaan juonut ja siksi meistä tulikin varmaan näinkin normaaleja). Mutta voit olla varma, että kun lapset kasvavat ja näkevät isänsä touhun, he eivät ymmärrä miksi olet siihen alistunut etkä lähtenyt aikaisemmin. Voi olla että alkavat myös juoda isänsä kanssa sitten kun viina alkaa kiinnostaa.



Ota kertakaikkinen stoppi: Juominen seis, mies hoitoon laita se erohakemus vireille, siinä on puoli vuotta aikaa tehdä asialle jotain ja jos mies/te on hakenut apua niin että asiaan on tullut muutosta ja oikeasti motivoidutte jatkamaan ,niin sen voi perua. Mutta ei kannata ihan kepeästi perua asennettaan, muuten mies ottaa erolla uhkailut vain leikkinä.



Mutta eihän tuosta mitään tule. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata lopettaa juominen ajoissa tai olla kokonaan aloittamatta, jos tuohon pisteeseen menee!



Kerran olen miehen kusipyykit pyykännyt, kun oli täysin selvin päin syvässä unessa nähnyt unta että oli kusella ja ehti päästää sänkyyn ennenkuin heräsi. Mutta tuohon kuvailemaasi asemaan en ikimaailmassa alentuisi.



Voimia!



t. kahden lapsen äiti

Vierailija

paitsi ettei pelannut. Mutta aina kun otti alkoa siinä ei ollut mitään rajaa... teki monen asian takia itse päätöksen lopettaa juomisen ihan kokonaan. On ollut nyt 1,5 vuotta ilman pisaraakaan ja toivon todella että tämä jatkuu, koska sitten kun juo niin voi juoda viikon putkeen tajuamatta mistään muusta maailmasta (vaimo, lapset) ei kyllä juonut kotona enää pitkään aikaan, eli lapset ei nähneet!



Niin ja siis luottamus palailee pala kerrallaan ja nyt olen jo oppinut luottamaan (mitään pettämistä ei ollut koskaan), mutta mietin usein että koska opin rentoutumaan ilman pelkoa että korkki aukeaa. No aika näyttää ja jos korkki aukeaa niin ukko saa lähteä

Vierailija

jos ei suostu heti / nyt / pikimitten

Eroasin moisesta paskasta...

Sinulla kuitenkin lapset hoidettavana joten älä ala hoitamaan myös miestäsi

Vierailija

Hei,



tunnistin kirjoituksesta oman perheeni entisiä sävyjä. Mieheni peliongelma ja muut addiktiot vain pahenivat kuin uusia pienokaisia ilmestyi perheeseemme. muuten hän on kiva ja sympaattinen ihminen, paras ystäväni. Miehelläni on ollut vaikea lapsuus.

lopulta mittani tuli täyteen ja ilmoitin, että joko ovi tai hoitoon meno. Mieheni on nyt saanut apua ongelmiinsa. Perheneuvola, erilaiset terapeutit, terveyskeskuksen lääkäri... pane mies asialle, ITSE hoitamaan ongelmiaan, niin silloin teillä on toivoa. älä ala itse hoituriksi, vaikka ehkä alkuun voisit vaikka varata hänelle ajan omalääkärille, jolle olet tilanteesta kertonut.



Nyt meillä on asiat hyvin. Vaikeuksien kohtaaminen yhdessä on syventänyt avioliittoamme. Jos miehesi TODELLA rakastaa lapsiaan, hän hakee apua, sillä muuten hän vie ongelmaa eteenpäin myös lapsillesi. Haluatko, että poikasi tai tyttösi kärsii samantapaisista vaikeuksista aikuisena? Tuskin miehesikään sitä toivoo.



Viestini pointti on kuitenkin siinä, että apua kannattaa hakea ja se ei ole häpeäksi. eri auttajat ovat olemassa sitä varten. Parhaimmillaan saatte perheen kokoon ja toimintamalleja, joihin turvaudutaan ongelmatilanteissa. Mikä voisi olla parempi lahja lapsillenne?



Toivotan sinulle voimia ja sitkeyttä. Et ole ansainnut tuollaista käytöstä perheesi mieheltä ja lastesi isältä, älä siis suostu siihen. Hakekaa apua. Toivoa on!!!!



yst.terv. ex-pelimiehen vaimo

Vierailija

Ymmärrän tilanteesi.Itse elän samanlaisessa,paljon lievemmässä vaan.Kännissä törttöilyt on jääneet minimiin,mutta joka vapaa-ilta pitää juoda.Itse olen kasvanut alkoholistiperheessä,isäni menehtyi 67 vuotiaana.Vuosi vuodelta kestän vähemmän toisten juomista,omani on tyyliin kolme siideriä vuodessa.Kaikki yhteiset reissut esim.laivamatkat jää tekemättä,kun ne päättyy kuitenkin riitaan juomisen seurauksena.Lähtemisellä olen uhannut ja silloin mies on jopa luvannut hakea apua,mutta arjen koittaessa todennut,että hän koittaa ensin itse.Kunnes taas koittaa seuraava perjantai.Jos juominen menisi tuollaisiin mittoihin,kun teillä en kyllä kauaa miettisi.Joskus nuoruudessa miehenikin on esim.sammunut hankeen ravintolan pihalla ja viety sairaalaan alilämpöisenä,joten pelko on kyllä päällä jos joku ryyppyreissu on tulossa.En voi muutakun voimia toivoa sinulle ja sitä tietenkin,että miehesi tulisi järkiinsä.Sitä tässä itsellenikin vielä toivon,kun nyt en koe eroakaan ajankohtaiseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat