Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

LoMaKuiset uuteen vuoteen

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei!



Hiljaiseloa oli tuossa aiemmassa pinossa, saa nähdä innostuuko kukaan kirjoittelemaan uuden vuoden kuulumisiaan. Toivottavasti.

Miten itse kullakin meni joulu, tuliko iloisia yllätyksiä vai menikö kaikki samaa vanhaa rataa? Meillä oli jotenkin tosi mukava joulu, ihan hyvä yhdistelmä kotona olemista ja reissaamista. Joulupukin käynti oli menestys, miehen veli oli tosi lempeä ja ihana pukki joka istui pitkään ja jutteli. Neiti meni syliinkin istumaan, ja lauloi pukille! Onnittelin itseäni kun keksin setää pyytää pukiksi. Pakettejakin tuli mutta niistä ei tullut pääasia.



Joulupäivänä suunnattiin mummolaan ja sielläkin oli tosi mukavaa, neiti pieni

leikki innoissaan isovanhempien kanssa. Paketteja oli hajamielinen tonttu tuonut sinnekin. Kaikenlaista kivaa ja hyödyllistä tuli. Paras lahja taisi olla muumireppu, toinen kangaskassi. Näihin sitten tungettiin erilaisia tavaroita ja raahattiin niitä paikasta toiseen. Kirjoista paras oli ehdottomasti Myyrä parantaa hiiren. Sitä on saatu lukea tosi monta kertaa. Pallo oli myös kiva lahja.



Uudenvuodenpäivänä meillä sitten toteutettiin lopulta tuo ison tytön askel - vietiin tutit metsään orava- ja pupuvauvoille. Siitä puhuttiin etukäteen ja homma meni sitten sovitusti, vaikka neiti kyllä yritti meitä vakuuttaa että hän on vielä pieni. Aika hyvin on mennyt ilman tuttejakin, vaikka kyllä niitä aina nukkumaan mennessä kaivataan. Ensimmäisenä iltana itku oli aika lohdutonta mutta jätimme päiväunet väliin sinä päivänä joten väsymys vei pian voiton. Pientä lohtua on saatu isin ja äidin tuttien luopumisen kunniaksi antamasta pikkulelusta. Liikuttavaahan sitä on ollut seurata, mutta pakko tuo tutteilu on joskus lopettaa, ja vaikeammaksi se kai siitä vain muuttuisi..



Mitäs muuta? Meillä on ollut nyt ennätyspitkä flunssaputki, tai siis lähinnä itselläni. Sain ennen joulua uuden flunssan parin viikon terveenä olon jälkeen ja sitä on sitten kestänyt näihin asti. Niisk. Ei ole kovin pahat oireet mutten ole pahemmin viitsinyt ulkoilla näillä pakkasilla. Neitikään ei sitten ole päässyt niin paljon ulos, mikä on tylsää. On sitten keksitty kaikenlaista sisällä, ja onneksi neiti tykkää kirjoista ja piirtämisestä yms. mutta liikunta jää sisätiloissa usein liian vähäiseksi. Nyt onneksi lähtivät isän kanssa ulos. Itsekin tekisi mieli mennä kun on noin kaunis auringonpaistekin mutten kuitenkaan uskalla etten pitkitä flunssaani entisestään.



Loppiaisen jälkeen meillä palataan taas arkeen ja työ- ja hoitokuvioihin. Mies on ollut lomalla melkein koko joulunseudun, ja on ollutkin paljon neidin kanssa. Se on tehnyt kaikille osapuolille hyvää. Neiti tuntuu jotenkin ekstrasuloiselta, vaikka pientä tottelemattomuutta on joka päivä. Yleensä hän on kuitenkin tosi suloinen, ja puhua papattaa nykyään huomioitaan ihan kaikesta. Eilenkin meillä kävi sukulaisia vieraana, ja neiti hölötti näille koko ajan kaikesta tärkeästä kuten tuteista, joulukuusen koristelusta ja ties mistä. On siinä välillä hymyssä pitelemistä kun toinen totisena selittää. :)



Uudenvuodenlupauksista: itse olen luvannut etten enää pistele makeisia vanhaan tahtiin - tyyliin monta kertaa päivässä - vaan yritän pitää karkkipäivän. Jos neiti luopui tutista niin jostain pitää äidinkin luopua, varsinkin kun vaatteet ovat alkaneet kiristää.. Ja ehdotin myös miehelle että pidettäisiin edes pari kertaa kuussa telkkariton ilta, ettei tule aina vain löhöttyä sohvalla töllöttämässä.

Katsotaan nyt sitten miten nämä toteutuvat...



Oikein onnellista alkanutta vuotta kaikille LoMakuisille ja vanhemmille,

käykää nyt joskus, vaikka harvoinkin kirjoittelemassa kuulumisia!



Kertokaa miten joulu meni ja mitä uudenvuoden lupauksia on tehty?



terv. Sirita ja neiti 2v2kk

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Hei!



Hauskaa laskiaista! Oletteko olleet pulkkamäessä? Nyt on ihan mukavasti lunta täällä etelässäkin.



Olen ollut monta viikkoa niin kiireissäni etten ole ehtinyt edes lukemaan viestejä, mutta täältä löytyi kuitenkin monta viestiä. Tosi ikävä tuo Mantelin herpesviruksen aiheuttamat suukivut, mutta hyvä että on jo helpottanut. Mitenkähän se noin hurjan taudin heittikin päälle. Toivotaan ettei jatkossa oireile. Voin vain kuvitella miten tuskainen olo on ollut ja miten ikävä sitä on seurata vierestä.



TalviSalama ihmetteli äänekkäitä lapsiaan - mutta hiljaiset ne vasta pelottavia olisivat, eikö niin! - ja oli päässyt vähän tuulettumaan tyttökavereiden kanssa, tosi kiva! Ja Aino oli päässyt eroon tutista. Hieno juttu! Helpompi se on näin vielä kaksivuotiaana tehdä kuin myöhemmin.. yksi tuttu vertasi kolmivuotiaan tutistavierottamisoireita heroiiniriippuvaisten oireisiin... HUH!



Meillä on oltu aika lailla menossa - kuun alussa lomamatkalla etelässä, jossa tosin ei ollut mitenkään hurjan lämmintä, mutta mukavaa silti. Suurimpina elämyksinä jäivät mieleen eläintarhassa nähdyt apinat ja papukaijat. :-)

Ja melkein joka päivä oltiin uimassa vaikka vähän siinä joutuikin kärvistelemään että oooonhan tämä melkein lämmintä... Neiti jaksoi ihmeen hyvin lentomatkat, ihan loppumetreillä tuli väsymys ja alkoi potkia edessäistuvan istuinta, mutta suuren osan reissusta istui hipihiljaa ja lajitteli erilaisia hedelmäkarkkeja yhä uudelleen... (Ei syönyt niitä kuitenkaan!)



Sitten olikin taas työkiireitä, ja nyt sitten viikonlopulla oltiin mummolassa muutama päivä pienellä hiihtoloman tapaisella kahdestaan neidin kanssa, mies oli töissä. Oli tosi mukavaa sielläkin, pulkkailtiin, ja minä hiihtelin, ja neiti nautti isovanhempien huomiosta. Äiti ajettiin pois aina tilaisuuden tullen, ja sehän sopi minulle hyvin! Ja oli ihanaa istua valmiiseen ruokapöytään.. ah!



Meille kuuluu aika hyvää; nyt on taas oltu jonkin aikaa kaikki terveinä mikä on ihanaa. Noroviruksia ja muita tauteja kyllä kiertelee lähitienoilla joten saa nähdä kuinka kauan pysytään terveenä. Neiti on aika hauska, puhua pälättää vaikka mitä. Julkisilla paikoilla liikkuessa hän nykyään ottaa kontaktia lähialueella liikkuviin ihmisiin, huutelee tiedotuksia asioista joita näkee tai joita on mukana.

Onneksi useimmat ihmiset suhtautuvat ihan myönteisesti.



Hänellä tuntuu olevan mielikuvitusta ihan riittävästi. Öisin se ikävä kyllä heijastuu hurjina painajaisina. Lähes joka yö ainakin kerran herätään ja itketään jotain koiria jotka purevat jalkaan tai muita hurjia juttuja. Aamullakin niitä vielä muistellaan. Yleensä rauhoittuu vain mun viereen. Omatkin unet siinä kyllä kärsivät.



No niin, mutta jatketaan taas juttuja. On täällä ainakin Raputyttö, Kanelisokeri ja Talvisalama käyneet aika ajoin kirjoittelemassa, Anyarakin joskus. Kertokaa nyt muutkin mitä teille kuuluu!



t. Sirita

Vierailija

Voi kuinka samanlaiselta Manteli kuullostaa kuin Pupu! Muumit on meilläkin IN, joulupukki toi toivotun Muumitalon. Ruoka syödään Muumiaterimilla, hihkutaan riemusta "Muumipappa tulee", jos sattuu televisio olemaan auki ja sieltä tulemaan muumeja. Puhekin on toisaalta kai melko selvää, mutta niin kauan kun kaikki kirjaimet eivät ole täsmälleen oikeilla paikoillaan, en sitä sellaisena osaa pitää =/ Eli esim "äippä tuu attoo mun palapeli", "mun insessalla on pissahätä, se ittuu mun ylissä" =) Ja ihan samoin on Pupun ELEKIELI mahtava =) Sanoja vahvistetaan naamanilmeillä yms ja tuo käsien ristiminen... =D Pupu on todella Neiti Tomera ja samoin täälläkin asuu yksi Draamaqueen. Yhtä lailla Pupu on kuitenkin myös huumorintajuinen ja höpsöttää tarkoituksella ja nauraa suu muikeana "pupu höppöttää" =D



Tosiaan, tarhassa kuulemma intoutuu ulosmentäesä juoksentelemaan, vaikka osaa pukea kaiken täysin itse eikä äippä saa kotona auttaa lainkaan. On kuulemma "vilkas, helppo ja iloinen lapsi". Varsin kuvaavaa on, kun neiti tänäänkin suihkun jälkeen tuli reippaana esittelemään käsiä ylhäällä heilutellen ja hihkuen "jee! kato, oon pukenu!"



Juuri tänään myös komenteli minua "äippä, pois tieltä, mä uokken (juoksen)" ja äipää taas kieltämään, ettei sisällä saa juosta, johon neiti valaisevasti "mä vaovatti (varovasti) uokken!" ja yleensä tätä "varovasti" toimintoa vahvistetaan viemällä toinen käsi kainaloon tai sitten lelu tms. jota tuo "varovasti" milloin missäkin tilanteessa tarkoittaa ja tuijotetaan hetken pää kallellaan äippää, että josko tuo ymmärtäisi... =D



Meilläkin Pupu rakastaa suihkua! Saunoo todella mielellään. Myös syöminen on edellä mainittujen lisäksi asia, josta ei tarvitse kuin mainita, niin alkaa tapahtua... neiti on heti valmis =) Ruokaa ei tosiaan malttaisi odottaa lainkaan, mikä on toisaalta äipästä huolestuttavaa, kun ajattelee asiaa pidemmälle ja pelkää, että Pupusta tulee todellinen paino-ongelmainen. Viimeisen muutaman kuukauden kuluessa kun näyttää keränneen uimarengasta ihan kohtuullisesti... Toisaalta on todella vauhdikas ja liikkuvainen; hyppii "koko ajan", juoksee ja jumppaa...



Tarhan kasvatuskeskustelun "tuloksena" SAATTAA olla toivoa, että lopettavat tarhassa vaippojen käytön Pupulla. Kuten sanottu, neiti on ollut kuiva 1½-vuotiaasta ja yökuivakin 1v8kk iästä (mitä itse hämmästelen, mutta näin vaan on). Tarhassa kuulemma vaan sattuu vahinkoja... ja kertomukset niistä ovat mielestäni varsin outoja, ettei kuvasta lainkaan Pupun tapaa toimia. Mutta, mikäs minä olen epäilemään... Tästä on väännetty kättä ja suosittelin nyt kohteliaasti, että koska neiti OIKEASTI osaa pidättää, on kuiva öisinkin ja on TÄYSIN OMATOIMINEN asian kanssa ihan missä tahansa muualla ollaankin (vetoavat aina siihen, että tarhassa paljon lapsia ja aktiviteettia yms.) niin he aikuisina aktiivisemmin tukisivat asian toimivuutta myös tarhassa.



Siivoaminen on muuten myös Pupusta hauskaa. Ei tarvitse kuin äipän ottaa rätti käteen, niin ilmestyy pieni apulainen jonkun paperinpalan kanssa "iivoamaan". Ja tomerasti sekä sitkeästi käy läpi kaikki pinnat ja tasot hokien samalla "on ikanen, minä iivoon" =P Imuri tosin on sitten lähinnä ratsastusta varten, mutta kyllä silläkin tykkää metsästää roskia. Rikkaharjan on oltava piilossa tai neiti harjaa kaappienkin päältä =)



Nyt taas unikuvia katselemaan. Kuulumisiin!



TalviSalama kera vauhtitrionsa

Vierailija

...vaan ei meillä; millä konsteilla lapset saa olemaan HILJAA?!? Joskus meinaa korvat räjähtää. Vaikka kuinka puhut kuiskaten, niin Pupukin korvan juuressa vaan suorastaan huutaa "paa silmät kiinni, minä kampaan sinun hiukset" =O



Paranemista Mantelille ja perheelle! Toivottavasti vaivan syy selviää. Meilläkin on oltu kipeinä vaihtelevasti muutaman kuukauden. Enterorokko vieraili meillä kaikilla marraskuussa. Juuri sain vahvistuksen Pupun osalta, että todellakin oli enterorokkoa. Neiti oli silloin muutaman päivän kovassa kuumeessa ja sitten iski kroppa täyteen (siis ihan todella hurjasti) näppyjä, jotka näyttivät alkuun lähes vesirokolta (jonka sairasti ollessaan 8kk ja todella rajuna). Siitä sitten terkkariin asiaa ihmettelemään (enteroa epäilin, mutta oireet eivät oikein täsmänneet kunnolla) ja ottivat siellä Kansanterveyslaitosta varten näytteen. Josta siis vahvistava tulos nyt tuli.



Viimeiset lähes pari viikkoa on keskimmäinen ollut aaltoilevassa kuumeessa. Korvaa valittanut aika ajoin. Muutaman kerran olen käyttänyt lääkärissä ja todettu vain, että "joku virus". Eilen alkoi toinen korva vuotamaan ihan urakalla ja vihdoin sitten saatiin vakavasti kuumeilunkin ottava lääkäri. Tosin molemmissa korvissa oli korvakäytävät tulehtuneet =( On muuten tuskaa taistella 3½-vuotiaan voimakkaan pojan kanssa, joka pelkää lääkäreitä ja etenkin korvien katsomista... HUH! Vaikka kuinka puhut "järkeä" ja lohdutat, niin meteli tulee. Lääkäri oli tosi ihana, rauhallinen ja otti lapsen huomioon. Harmittaa vain se, että korvia on tutkittava jatkossakin, eikä pojan "helpotus" siitä, että lääkkeet on saatu ja korvat paranevat estä sitä =(



Tuo on niin totta ja toisaalta myös ihanaa, kuinka lapset kehittyvät eri tavoin. Olemmehan me aikuisinakin erilaisia =) Persoonallisuus on hieno juttu! Minun kolme termiittiäni ovat sikäli samanlaisia, että kaikista lähtee enemmän ääntä kuin suuresta kylästä. Ja yhtä hitaasti järjestäytyvät tai tekevät kompromisseja... ;-P Keskimmäinen on selkeästi fyysisesti vahvin, liikunnallisesti "lahjakkain". Kuitenkin esikoinen rakastaa ulkoilua enemmän kuin veljensä. Vain Pupu tykkää piirtämisestä (ei tosin vieläkään mitään hahmoja osaa, mutta keskittynyt ilme ja kynäote ovat suloisia kun tuhertaa paperit täyteen värikkäitä teoksiaan). Esikoinen taitaa kaikilta taidoiltaan olla ihan keskitasoa. On kuitenkin äärimmäisen hyvämuistinen ja nopeastioppiva, mikäli asia häntä kiinnostaa =/ Keskimmäisellä kehittyy koko ajan silmä kauneudelle ja huomauttaa heti, jos jokin pienikin asia on muuttunut tai on uutta. Positiivisesti. Pupu on ainakin vielä joustavin, vaikka melkoinen 2v-uhma onkin jo päällä.



Lapset nauttivat, kun tääkkä etelässäkin on vihdoin pysynyt talvi päivää pidempään =) Me tosin emme ole pystyneet nauttimaan siitä täysillä, sillä kun yksi on kuumeessa, niin vaikea lähteä kahden terveen kanssa ulos... Tämä äiti kyllä kuuluu niihin kamaliin "epäonnistuneisiin" työssäkäyviin äiteihin, jotka vielä vievät terveet lapset hoitoon, kun ovat sairaan lapsen kanssa kotona. Sairas saa levätä ja ne virtaa täynnä olevat saavat peuhata pihallakin päivän aikana.



Oli kyllä ihanaa, kun sain yhden illan viettää ihan "itsekseni". Pidin tyttöjen illan ja käväisin jopa baarissa. Aamulla vain sitä heräsi pilkkimään jo aikaisin, kun oli outoa, ettei kukaan lapsista tullut pomppimaan päälle tai potkimaan viereen tai.. =) Kun vain saisi edes kerran kuussa yhden vapaaillan ja -aamun, niin jo rentouttaisi.



Huomenna taas (toivottavasti, pitkästä aikaan) työpäivä, joten unta hakemaan!





TalviSalama kera nukkuvan vauhtitrion

Vierailija

Hei!



Kiva kun Kanelisokeri ja Onnimanni kävitte kertomassa joulukuulumisia, ehkä muutkin vielä innostuvat. Kivalta kuulosti teidän joulutouhut.



Onnea vain Kanelisokerille tutista vierottamiseen, tuo unilelu varmaan auttaa hyvin niinkuin Onnimanni neuvoi. Ja hienolta kuulosti että Aino oppi noin nopeasti pottailemaan, taisi olla otollinen ajankohta. Meilläkin on aina välillä kokeiltu käyttää pikkareita mutta kaikki pissat tulevat aina housuun.. nyt yritän lahjoa tarroilla aina kun tulee pissa pottaan, ja joskus jo yrityksestäkin.. vähän se välillä auttaa mutta tuntuu ettei meidän neiti yksinkertaisesti vain vielä ole tarpeeksi innostunut pottahommista. Kaikki kakat tulevat vielä vaippaan, jollei sitten vahingossa lattialle kylvyn yhteydessä tms.



Arki on nyt lähtenyt pyörimään, hoitoon mennään oikein mielellään ja yleensä sieltä tullessa vastaa, että on ollut kiva päivä. On varmasti kiva kun siellä on kavereita. Säät vain ovat kurjat, yhtä kurassa rypemistä koko ulkoilu. :-(



Meillä puhua pulistaan nykyään ihan hurjasti, ja koko ajan neidin puhe muuttuu selvemmäksi. Nykyään hän puhuu sujuvasti jo puhelimessakin, ja yleisesti ottaen vastapuolikin saa selkoa hänen selostuksistaan. Aika hyvin noin pieneltä! Kännykkä on muutenkin hänestä niin ihana. Joskus kun hän saa auki lukituksen, niin olen löytänyt kännystäni yhdeksän tekstiviestiä (tyhjiä tosin), kun neiti on vähän lähetellyt isin puhelimella.. :-)



Mitäs muuta? Anopista on nyt huolta, hänellä on mm. epätasapainossa oleva diabetes ja eilenkin häntä vietiin ambulanssilla insuliinishokissa sairaalaan, onneksi toinen miniä tuli soitelleeksi ja havaitsi heti ettei kaikki ollut kunnossa. Mummi asuu kaukana emmekä pysty kauheasti avustamaan tai edes tarkkailemaan vointia. Ja itse hän on aika itsepäinen eikä halua mitään turvarannekkeita tms. hohhoijaa.. toivottavasti sitä itse tajuaa vanhana sitten paremmin mikä huoli läheisillä on ja on vähän yhteistyöhaluisempi perheen kanssa.. Täytyy vain yrittää soitella säännöllisesti ja tsekkailla miten hän voi.



Gallup: Missä kunnossa teikäläisillä on (lasten) isovanhemmat? Onko heistä huolta vai pärjäävätkö hyvin?



Jatketaan tästä, hyvää tammikuun jatkoa!



t. Sirita ja neiti

Vierailija

Liian pitkä viesti... pätkiksi vaan =-P





Kurjaa, että Siritalla on huolta anopista! Tosiaan, kun itse osaisi vanhempana ottaa apua vastaan... Mutta niin kai se vaan on ihmisen luonto sellainen, että tapa ja tottumus ovat vahvoja. Minunkin vanhempien ikäluokasta, tuttavista jne. on moni sellainen, että kaikki järki sanoo muuta, mutta sielu toista. Eli asutaan vaikka keskellä metsää "ei missään" ilman naapureita huonolla fysiikalla ja päällä, joka kuvittelee olevansa kaikkivoipa... huh... Omat vanhempani ovat vielä työelämässä ja varsin hyvässä kunnossa. No, toki pientä kremppaa, mutta ei huolta aiheuttavaa. Lasten isän vanhemmista isä/pappa on jo eläkkeellä ja hiukkasen sairaalloinen (mm .chrohnin tauti), mutta kohtuullisen hyvässä kunnossa. Äiti/Mummi on pitkäikäistä sukua eikä tiedossa mitään vaivaa. Heihin meillä ei ole koskaan ollut kummoisia välejä, joten tuskin tietäisinkään, jos huonosti menisi.



Uudenvuodenlupauksia en koskaan ole harrastanut. Turha luvata, kun sen voi tehdä milloin vain. Elämänsä muuttamisen. Ei se päivästä ole kiinni vaan tahdonvoimasta. Yhtälailla pitäisi täällä tämä äiti saada mahtumaan entisiin vaatteisiinsa, mutta yhäkään ei ole siihen voimia. Jätän itseni aina viimeiseksi. Ehkäpä sitten, kun fysiikka ihan totaalisesti romahtaa (mikä ajatus toisinaan käy mielessä, että kuka sitten hoitaa lapset...), niin sitä tajuaa jotain tehdä =( Liikuntaa haluaisin harrastaa. Samoin jotain luovaa. Ruokailutottumuksia pitäisi muuttaa, asennetta pitäisi muuttaa... Ja joskus haluaisin vielä sen neljännen lapsenkin... =O



Jahas! Pitkät löpinät tuli, eikä siinäkään kaikki. Palataan taas tässä joku päivä aiheelle. Ihana lukea teidän kuulumisia =) Käykää jatkossakin kirjoittamassa!



TalviSalama kera nukkuvan vauhtitrion

Vierailija

Ihania pakkaspäiviä! Olenkin ollut Ainon ja vauvan kanssa ulkona mahdollisimman paljon. Laskemme pulkkamäkeä, teemme lumikakkuja hiekkalaatikkoleluilla ja enkeleitä hankeen. Ihanaa kun kaikkialla on niin valkoista! Ihan mieli lepää.



Aino osaa jo vaikka ja mitä. Hänen kanssaan voi jo ihan keskustella ja vastaukseksi saa hienoja ajatuksia ja 2v aivoituksia. Pälättää välillä niin, ettei kunnolla saa suunvuoroa, toki osaa myös rauhoittua kuuntelemaan tarinoita kirjoista. Kirjat ja piirtäminen ovat kivoja juttuja...tosin kynillä saattaa piirrellä vaikka ja mihin, jollei kukaan valvo touhuja. Osaa piirtää jo ympyrän pyydettäessä, mutta muuten piirustukset ovat sellaista suherrusta. Sama hassuttelija vieläkin. Eipä tuo perusluonteestaan pääse, eikä tarvitsekaan.



Vanhempainlomani loppuu 12.3. Aika kulkee ihan siivillä. Töihin en ole kuitenkaan vielä menossa, sillä Aurora on vielä niin pieni. Jään hoitovapaalle ainakin siihen saakka, kunnes hän täyttää 2v.



Meillä on vieläkin tutti käytössä. En vaan saa tyttöä siitä irti. Kiitos vain vinkeistä, mutta minusta tuntuu, että Aino on kasavnut siihen kiinni ja kun vauvallakin on osan aikaa tutti suussa, niin Aino varastaa ne omaan suuhunsa heti kun silmä välttää. Päiväaikaan tutit on yleensä piilossa. Vaikeata! No, pitää koettaa lähitulevaisuudessa uudestaan ja samalla vieroittaa vauvakin tuteista, sillä hän ei niitä tunnu liiemmin tarvitsevan. Vaunuissa ja autossa olen tutin laittanut suuhun, kun sen avulla uni tulee paremmin.



Aino on alkanut syömään! Yli puoli vuotta meni niin, että söi vain haarukallisen tai pari lautaseltaan. Olen kyllä tosi tyytyväinen.



Aino on ihan mielettömän omatoiminen tyttö. Pukeutuminen sujuu jo hienosti, muutenkin oma-aloitteisuutta löytyy kovasti. Oikea äidin pikku apulainen! Haluaa täyttää tiskikoneen, auttaa pyykinpesussa ja tekee ihan kaikkea. Välillä pitää vähän toppuutellakin ja siitäkös neiti loukkaantuu, jos ei saa auttaa.



Elämä alkaa pikkuhiljaa helpottumaan. Molemmilla pikkuisilla on hieno rytmi, eikä öisin tarvitse enää heräillä, ainakaan säännöllisesti. Omaa aikaakin on ja Aino osaa pikkusiskon kanssa leikkiä hienosti. Muutenkin suhtautuminen pikkusiskoon on ollut ihailtavaa.



Aloitin laihdutusprojektin ja toivon olevani kesään mennessä jo hyvässä kuosissa. Motivaatio on ainakin kohdallaan.



Tässäpä nämä meidän kuulumiset. Nyt pitää mennä kun Aurora heräsi itkemään...

Vierailija

Käyn säännöllisesti lukaisemassa pinon, josko olisi tullut jotain uutta, mutta vastaaminen on jäänyt. Kiva kuulla teidän kuulumisia. Koitan nyt pikaisesti vastata / kertoa miten meillä menee puheena olleet asiat.



Joulu oli aivan ihana! Täydellinen perhe joulu, yrittäjämieskin piti jopa välipäivä vapaat jne. Kelkoiteltiin yhdessä, syötiin hyvin, käytiin vanhempien lasten kanssa ensi kerran elokuvateatterissa ja oltiin uusi vuosi mökillä. Köllöiltiin kylpytynnyrissä klo 19 ja katseltiin kuinka toiset jo ampuivat raketteja taivaalla. UPEA KOKEMUS!



Uuden vuoden lupauksia en tee, tänä vuonna ehkä olen luvannut itselleni yrittää saada toimintani vähän johdonmukaisemmaksi ja ulkoilla enemmän lasten kanssa.



Joululahjoista vielä; tontut olivat huomioineet Mantelin muumi hulluuden ja paketeista paljastuikin Muumimamma pehmo ( IHANA) , muumipalapelejä ka - kirjoja sekä meidän laukkuhullulle tyttärelle ikioma muumimatkalaukku!



Muuten kehityksestä; meillä puhutaan "selkeitä" lauseita, kaikki kirjaimet on mutta joistakin sanoista osa jää pois ; purkka on puukka, ärrän häivähdys on mukana mutta... Joistakin lauseista jää kieltosana pois, mutta äänestä kuulee että halua perunamuusia tarkoittaa EI halua perunamuusia. Yleensä nämä kiellot päättyvät vielä suun mutristukseen, päänpois käänttöön ja käsien ristimiseen eteen. Melkoisen havannoillinen esitys siis.



Potalla käydään toisena päivänä vallan ja nyt on on taas monta päivää mennyt siihen että tuiskahtaa ei oo hätä kun ehdotan ja taas käytetään vaippaa. Kakka ei tosin tule potaan kuin silloin jos saa olla isosiskon vieressä yhteisistunnolla vessassa. No kaikki aikanaan, väittäisin että meillä potalla käymättömyyteen on syynä uhmaikä, potalla käynnin hän hallitsee itse ja pitää kiinni tästä itsemääräämisoikeudestaan :)



Tutti on rakas ja unileluksi tarvitaan toinen vielä käteenkin. Nyt olemme alkaneet pytämään laittaan pöydälle että saadaan puheesta selvää ja hyvin on toiminut , mummulassa tutti laitetaan eteisen pöydälle ja otetaan vasta poislähtiessä. Manteli kävi jo ulkonakin ilman tuttia, mutta siinäkin otettiin askel taaksepäin.



Ruokailu ja pukeminen on HYVIN omatoimista, saunominen on IN ja suihkuttelu itse on IHGUA!



Kaiken kaikkiaan meillä on aivan ihanan helppo lapsi joka on hurmaava ja sanoo kesken leikin; äiti yksi asia; rakastan sinua. Ja seuraavassa hetkessä lelut lentävät ympäri olohuonetta kun paikalle ilmestyy draamaqueen joka raivoaa sydämensä kyllyydestä! Joskus tosin alkaa itsekin nauraa kun puhuu ihan höpöjä , esimerkiksi väittäessään että joulukuusi käski hänen rasvata itsensä... Äidin rasvauskiellon aiheuttama raivokohtaus suli heleään nauruun ja tunnustukseen; Manteli puhuu höpsöjä!



Aniaralle voimia; isäni sai aivoverenkierto häiriön kymmenen vuotta sitten, tätini aivoinfarktin aikoinaan. Molemmat tervehtyivät hyvin, tietysti lähipiiri huomasi muutoksen jossain asioissa, mutta pääsääntöisesti ovat viettäneet tervettä elämää sen jälkeen. Raskasta aikaa kuitenkin ja toisillehan toipuminen kestää ja jättää joitakin jälkiä kuitenkin.



Meille isovanhemmat ovat olleet aina lähellä ja suureksi avuksi. Eivät kuitenkaan ole kovin paljoa hoitaneet öisin lapsiamme. Olimmekin nyt ekaa kertaa kahdeksaan vuoteen isännän kanssa kaksi yötä peräkkäin lapsista erossa yhdessä reissussa. Hyvin oli mennyt kotona ja manteli eritoten oli niin isoa tyttöä kun tulimme kotiin! Mutta rehellisyyden nimessä täytyy myös myöntää, että sen verran tiukille otti ero äidistä ja iskästä lapsille, että kaikki saivat yhden järjettömän raivokohtauksen kahden päivän sisällä kotiin tulosta :)



Jaahas nyt täytyy lähteä viemään vanhinta hammastarkastukseen. Palaillaan!

Vierailija

SIRITA; Hienoa, että jaksat aina pinoa huhuilla!

Kurjaa, että olette sairastelleet.

Uuden vuoden lupauksista; laihdutusta täälläkin, eipä oikein muuta lupauksia tullut tehtyä. Mutta tuossa lupauksessa on tarpeeksi tekemistä. :) Sellainen viitisen kiloa pitäisi lähteä.



KANELISOKERI: Kurjaa, että teilläkin on sairastettu!



Pikaista tervehtymistä molemmille porukoille!



Me ollaan onneksi oltu terveitä koko sakki. KOpkop.

Meilläkin pottaharjoittelu hyvällä mallilla. Poika on sisällä kotona aina ilman vaippaa ja aika hyvin sujuu pissojen suhteen. Kakkaa ei olla vielä saatu pottaan eikä varsinaisesti osaa omatoimisesti mennä potalle, mutta jos tietyin väliajoin vie niin sitten pysyy hyvin. Eniten tykkää seisaalta pissata ihan pönttöön niin kuin velikin. Kyllä vaippojen määrän vähentyminen tuntuu kukkarossa! :)

Jotenkin hassua lukea noista tuttivieroituksista, kun itsellä nuo vauvajutut ovat niin kaukaisia aikoja. tutista luovuttiin jo alle vuoden iässä. Nostalgista muistellakaan.

Huomenna alkaa taas arki huoh. Lapset tarhaan ja itse töihin. Plääh, Meille tuli uusi perheenjäsenkin, kun otettiin iso koirakin. Lapset on ollut ihan villeinä siihen ja tämä lokakuinen valitettavasti hieman kiusaakin sitä. :(

Uhmasta niin meillä ei ole mitään pientä uhmaa vaan ihan kunnon uhma! Lattialle heittäydytään, potkitaan ja raivotaan tuntikin putkeen. Sellaista se on, kuuluu asiaan.

SIRITALTAKO löytyi tytön joululahjojen joukosta Myyrä parantaa hiiren. On meilläkin kovassa suosiossa. Muutenkin ollaan aika kirjahulluja. Ennemmin ostan lapsille uuden kirjan kuin lelun. Taitaa lastenkirjasaldo olla melkein 300 kirjan tietämillä. Mutta lastenkirjat on tosi ihania, tykkään itsekin lukea.

Mutta sellaista. Kevättä kohti mennään!

Vierailija

Oon pari kertaa käynyt kuulumisia lukemassa, jotenkin sen oman vastauksen kirjoittaminen jää aina aikomukseksi...



Meillä menee ihan loistavasti, Joel on edelleen iloinen ja helppo nuorimies (tahtotiloja on koviakin välillä, mutta ei jatkuvaa kiukuttelua ja menee ohi pian).

Tuntuu että vihdoin se syyllisyys omasta työssäkäynnistäkin helpottaa, yli vuodenhan sitä kestikin...



Joulu ja uusivuosi menivätkin vähän huonommin sitten, käytiin läpi kaikki sairaudet flunssasta ja korvatulehduksesta norovirukseen... Sitä se välillä on, mutta otti päähän kun kaikki suunnitelmat meni viemäristä alas. Meillä oli miehen kanssa siinä molemmilla kahden viikon loma, joka meni sitten sairastellessa.



Gallupia oli isovanhemmista: meillä on isovanhempien rooli ollut todella iso, Joel on nähnyt kaikkia viikottain ja mummua lähes päivittäin, kun mummu käy siis meillä kotona hoitamassa Joelia kun olemme töissä. Melko hyvässä kunnossa ovat olleet, mutta uudenvuoden tienoilla toinen mummi sai aivoinfarktin, ja se tilanne on vielä päällä ja aiheuttaa suurta huolta tietenkin. Että eipä sitä ikinä tiedä...



Meillä on siis isovanhemmilla ollut läheinen ja tiivis suhde Joeliin ihan alusta asti, mikä on tosi hieno juttu. Ja meille vanhemmilla myös, aina on ollut mahdollisuus lähteä viettämään iltaa kaksin ja on ollut turvallinen mieli jättää poika hoitoon. Ollaan käyty kaksin miehen kanssa hotelliyötä viettämässä, risteilyllä ja vähän aikaa sitten kolmen päivän kaupunkilomalla.

Nyt voi tilanne hieman muuttua siis... Mutta niin kauan kuin isovanhemmat jaksaa ja on innokkaita, niin antakaa ihmeessä hoitoon - saa omaa aikaa ja kun ei ole oma äiti ja isi paikalla niin heille muodostuu ihan oma suhteensa :-)



Meillä ei vieläkään paljon puhuta - Joelilla on oma kielensä (ynne, onne, önne on yksi kaksi kolme jne...) ja mehän osataan tulkita sitä liiankin hyvin. Ehkä puhuisi paremmin jos olis tarhassa, en tiedä? Joka tapauksessa, ei jakseta asiasta vielä olla huolissaan. Tuttia käytetään vielä nukkumaan mennessä, aika äkkiä se yleensä tippuu suusta pois. Lähiaikoina viedään tuttikeijulle, joka tuo varmaan jotain korvaukseksi.. Pottailu sujuu vaihtelevasti, kuiva ei vielä missään nimessä ole. Kovasti yritetään treenata, ja aina kun onnistuu niin saa uuden tarran vessan seinätauluun.



Pitäisköhän sitä pukea vähitellen... Musta ei ole tuonne pakkaseen menemään, joten ollaan pojan kanssa oltu yöpuvuissa koko aamu! Iltapäivällä uimaan, yritetään käydä sillointällöin ja ylläpitää sukellusrefleksiä. Nyt on joutunut pitämään kuukauden tauon korvatulehdusten takia, saas nähdä kuinka käy...



Aurinkoisia talvipäiviä!

Anyara & co

Vierailija

...vaan ei meillä; millä konsteilla lapset saa olemaan HILJAA?!? Joskus meinaa korvat räjähtää. Vaikka kuinka puhut kuiskaten, niin Pupukin korvan juuressa vaan suorastaan huutaa "paa silmät kiinni, minä kampaan sinun hiukset" =O



Paranemista Mantelille ja perheelle! Toivottavasti vaivan syy selviää. Meilläkin on oltu kipeinä vaihtelevasti muutaman kuukauden. Enterorokko vieraili meillä kaikilla marraskuussa. Juuri sain vahvistuksen Pupun osalta, että todellakin oli enterorokkoa. Neiti oli silloin muutaman päivän kovassa kuumeessa ja sitten iski kroppa täyteen (siis ihan todella hurjasti) näppyjä, jotka näyttivät alkuun lähes vesirokolta (jonka sairasti ollessaan 8kk ja todella rajuna). Siitä sitten terkkariin asiaa ihmettelemään (enteroa epäilin, mutta oireet eivät oikein täsmänneet kunnolla) ja ottivat siellä Kansanterveyslaitosta varten näytteen. Josta siis vahvistava tulos nyt tuli.



Viimeiset lähes pari viikkoa on keskimmäinen ollut aaltoilevassa kuumeessa. Korvaa valittanut aika ajoin. Muutaman kerran olen käyttänyt lääkärissä ja todettu vain, että "joku virus". Eilen alkoi toinen korva vuotamaan ihan urakalla ja vihdoin sitten saatiin vakavasti kuumeilunkin ottava lääkäri. Tosin molemmissa korvissa oli korvakäytävät tulehtuneet =( On muuten tuskaa taistella 3½-vuotiaan voimakkaan pojan kanssa, joka pelkää lääkäreitä ja etenkin korvien katsomista... HUH! Vaikka kuinka puhut "järkeä" ja lohdutat, niin meteli tulee. Lääkäri oli tosi ihana, rauhallinen ja otti lapsen huomioon. Harmittaa vain se, että korvia on tutkittava jatkossakin, eikä pojan "helpotus" siitä, että lääkkeet on saatu ja korvat paranevat estä sitä =(



Tuo on niin totta ja toisaalta myös ihanaa, kuinka lapset kehittyvät eri tavoin. Olemmehan me aikuisinakin erilaisia =) Persoonallisuus on hieno juttu! Minun kolme termiittiäni ovat sikäli samanlaisia, että kaikista lähtee enemmän ääntä kuin suuresta kylästä. Ja yhtä hitaasti järjestäytyvät tai tekevät kompromisseja... ;-P Keskimmäinen on selkeästi fyysisesti vahvin, liikunnallisesti "lahjakkain". Kuitenkin esikoinen rakastaa ulkoilua enemmän kuin veljensä. Vain Pupu tykkää piirtämisestä (ei tosin vieläkään mitään hahmoja osaa, mutta keskittynyt ilme ja kynäote ovat suloisia kun tuhertaa paperit täyteen värikkäitä teoksiaan). Esikoinen taitaa kaikilta taidoiltaan olla ihan keskitasoa. On kuitenkin äärimmäisen hyvämuistinen ja nopeastioppiva, mikäli asia häntä kiinnostaa =/ Keskimmäisellä kehittyy koko ajan silmä kauneudelle ja huomauttaa heti, jos jokin pienikin asia on muuttunut tai on uutta. Positiivisesti. Pupu on ainakin vielä joustavin, vaikka melkoinen 2v-uhma onkin jo päällä.



Lapset nauttivat, kun tääkkä etelässäkin on vihdoin pysynyt talvi päivää pidempään =) Me tosin emme ole pystyneet nauttimaan siitä täysillä, sillä kun yksi on kuumeessa, niin vaikea lähteä kahden terveen kanssa ulos... Tämä äiti kyllä kuuluu niihin kamaliin "epäonnistuneisiin" työssäkäyviin äiteihin, jotka vielä vievät terveet lapset hoitoon, kun ovat sairaan lapsen kanssa kotona. Sairas saa levätä ja ne virtaa täynnä olevat saavat peuhata pihallakin päivän aikana.



Oli kyllä ihanaa, kun sain yhden illan viettää ihan "itsekseni". Pidin tyttöjen illan ja käväisin jopa baarissa. Aamulla vain sitä heräsi pilkkimään jo aikaisin, kun oli outoa, ettei kukaan lapsista tullut pomppimaan päälle tai potkimaan viereen tai.. =) Kun vain saisi edes kerran kuussa yhden vapaaillan ja -aamun, niin jo rentouttaisi.



Huomenna taas (toivottavasti, pitkästä aikaan) työpäivä, joten unta hakemaan!





TalviSalama kera nukkuvan vauhtitrion

Vierailija

Tuli sitten tuplaten.



Onkohan muilla samaa ongelmaa, ettei tahdo millään sivut pysyä mukana ja tulee sitten näitä turhia heittoja...?!?

Vierailija

En tajua, miten siitä on niin rakas tullutkin. Syy siihen, miksi olen tämän käsittämättömän rakkaussuhteen tuttia kohtaan jatkua, on se, että jos Ainolla ei ole tuttia, niin hän imee käsivarttaan niin, että siihen tulee ihan fritsu :O



Olen ajatellut, että parempi kun imee tuttia kun käsivarren imeminenkään ei kamalan kivalta näytä. Päiväsaikaan olen tutin piilottanut, mutta yöllä sen on oltava ulottuvilla, usein nukkuu tutti suussa ja muutama vieläpä kädessä kaiken varalta ;-)



Kanelisokeri

Vierailija

Täällä on myös tehty lupauksia...lähinnä painonhalinnan suhteen. Alkaa oma olemus ällöttämään, eikä kohta 7kk ikäistä lastakaan enää oikein voi pitää syypäänä näihin läskeihin kun synnytyksestäkin on aikaa tuon verran...



Joulu ja uusi vuosi menivät rennoin rantein eteenpäin. Söimme hyvin ja nautimme ihan vaan perheen kesken olemisesta. Nyt on joulu jo laitettu pois ja paluu arkeen alkaa keskiviikkona kun lapset palailevat "intoa puhkuen" kouluun :)



...Noh, onneksi pian on talviloma ja sitten alkaa viimeinen rutistus ennen kesälomia...



Mitäs meidän Ainolle kuuluu...Ainuskan loppuvuosi kului sairastelujen merkeissä. Oli järkky flunssa ja kurkunpään tulehdus, ihan sieltä 2v synttäreiltä lähtien. Nyt on pari päivää vaikuttanut ihan terveeltä, mutta uskon, että nokka vuotaa taas keskiviikon jälkeen, kun kerho alkaa. Järkkyä, miten paljon sieltä tulee meille tauteja, vaikkei Aino ole siellä kuin 2x viikossa, ne hassut pari tuntia kerrallaan...



...Ja totta kai meidän vauva saa ne kaikki pöpöt sitten myös Ainolta, eli ovat yleensä yhtä aikaa kipeinä. Nytkin Auroralla on antibioottikuuri meneillään korvatulehdukseen, joka tuli niin ikään räkäisyyden ja muiden oheistautien jälkiseurauksena.



*Huokaus* Sellaista tämä elämä on...



Aloitin lauantaina pottaharjoittelun ja Aino hilluu täällä ilman vaippaa, ylpeinä pikkuhousuistaan, joissa näyttää tosi pieneltä... :O Eilen vielä vaihdettiin ties miten monet housut kun pissat tulvahtivat lattialle melkein joka kerta...ehtiköhän yhden tai kaksi kertaa koko päivän aikana potalle? Piti käydä ostamassa lisää pikkareitakin.



....Mutta kuulkaas tänään, kahden päivän pottailuharjoittelun jälkeen on kaikki pissat tulleet pottaan, oma-aloitteisesti, yksiä aamupissoja lukuunottamatta kun oli niin paljon vaatetta päällä, ettei ehditty ajoissa riisumaan. Ja kakatkin teki tänään ihan oma-aloitteisesti pottaan! Kävimme jo kaupassakin niin, että oli pikkarit alla ja siinä päällä vaippa, eikä Aino ollut pissannut kaupassakaan housuun, vaikka joi mehua lasillisen ennen lähtöä. Nyt jännään, miten yövaipan kanssa käy :) Lupaavalta tuntuu! Hirveä säästö myös, kun ei mene enää kuin yövaippa, eikä sekään varmaan kauaa.



Tutista emme ole päässeet vielä eroon. Seuraavaksi se olisikin sitten listalla, en vaan halunnut ottaa samaan syssyyn kaikkea kun on tuo pottaharjoittelukin.



Ainolla on pientä uhmaa päällä ja ihan selvästi näkee, että hän kokeilee rajojaan. Ihan testaamalla testaa, mitä erilaisista tempuista seuraa. Tietää kyllä, mikä on jäähy ja osaa lopettaa testailun oikeaan aikaan kun aletaan puhua jäähystä...



Reppana ei välillä itsekään oikein tiedä mitä haluaa ja väsyneenä kaikki oikein kertaantuu. Mitään suurta raivokohtausta ei ole vielä saanut, mutta eipä kait sellaiseltakaan tulla säästymään -Sitä odotellessa. :p



Oma jaksaminen on ihan ok. Töissä en jaksaisi enää lisäksi käydä, eikä meillä kyllä kukaan sitten hoitaisi lasten neuvolakäyntejä, pojan oikomishoitokäyntejä, yms."sälää". Näin on hyvä olla, ja jäänkin nyt maaliskuussa hoitovapaalle. Katson sitten, mitä teen vuonna 2010 tai 2011...huh kohta on tätäkin vuosituhatta eletty ensimmäiset 10v...! Opiskelu kiinnostaisi kovasti.



Nyt lopettelen ja menen nukkumaan, jotta jaksan aamulla taas herätä. Onneksi on pyhä, eikä kenenkään tarvitse mennä minnekään aamulla...



Kanelisokeri

Vierailija

Ajattelin kuunostautua heti kuukauden alkuun ja kirjoittaa edes muutaman sanan. Viimeiset kaksi viikkoa on meidän perheeltä mennyt sairastaessa. Eritoten manteli on ollut nuupallaan. Ensin kova kuume sitten rakot suuhun eli enterorokko epäily. Mutta nyt suu on edelleen kovasti kipeä ja ikenet vuotaa verta.Täytynee käydä uudestaan lääkärissä :( .



Muutenkin on aika hiljaiseloa ollut, isosisko odottaa synttäreitä kuin kuuta nousevaa. Äidin pitäisi nyt tehdä kutsut.... Neiti luki askartaluohjeen kuinka paperi saadaan vanhan näköisesksi ja nut olis tarkoitus lutrata yhdessä kahvin kanssa ja sen jälkeen poltella kutsujen reunoja.... Hmmm.. Mantelin olotilan huomioon ottaen ei ehkä ihan yksinkertainen projekti...



Puheesta vielä sana; itsekkään en ole osannut mantelin puhetta pitää kovin selvänä, mutta isoveljellä oli viime tässä kylässä kaksi viisivuotiasta poikaa ja manteli hakkasi kyllä molemmat mennen tullen sanavarastossa, kirjainten määrässä sekä lauseiden pituudessa... Itse en mantelin pulputusta ole ihmeenä pitänyt, olen itse puhelias ja isosisko ja veli ovat molemmat alkaneet puhua aikaisin ja selkeästi. Mutta oli hauska huomata kuinka eri tahtiin lapsilla asiat kehittyvät. Meillä keskimmäinen ei piirrä, aivan uskomattomia töherryksiä kaikki kuvat, mutta kirjoittamisesta pitää, jäljentää sanoja kuin kopiokone.. Vanhin on taas aina ollut hirvittävän hyvä piirtämään mutta ei pidä värittämisestä, eikä aikoinaan halunnut kirjoitella, koulun myötä on ollut pakko aloittaa kirjoittamaankin :).



Jaaha taas on mantelin kunto käytetty loppuun, menemme siis lepäämään muumivideon pariin.



Terkut kaikille! Rapu ja manteli

Vierailija

Iltaa!



Ja myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset täältä minultakin!



Täällä onkin ollut melkoisen hiljaista?



Meillä meni viime viikko sairastellessa. Juuri kun olin saanut Ainon syömään hyvin, niin eikös meille rantautunut oksennustauti ja ripuli ja nyt neiti ei syö enää mitään. :(



Enää yksi perheenjäsen sairastumatta. Täytyy toivoa, ettei sairastukaan ja nostan kyllä hattua, jos poika selviää tauditta. Sen verran raju tauti oli meillä muilla.



Sain Ainolta tutin vihdosta viimein pois. Se kävi yllättävän helposti. Aino nukahtaa hyvin, kunhan vieressä on peiton alle peiteltynä Tau-nalle ja vaaleanpunainen villakoirapehmo :D Uusi ikävä tapa tuli tutin imemisen tilalle, eikä se ole yhtään sen parempi, nimittäin peukun imeminen...! Siitä ei sitten päästäkään yhtä helposti irti. Tuntuu, että se peukku on liimattu suuhun...ympäri vuorokauden.



Raputyttö: Ei meilläkään aina rytmit mene kohdilleen. Tuleva lomaviikko pistää kaiken taas sekaisin ja sitten kamppailen meille taas vanhan rytmin takaisin. Ruoka-ajoista olen tarkka, samoin nukkumaanmenoajoista. Välillä iltarutiinit hoitaa mies ja saan sitten tyytyä vähän lepsumpaan aikataulutukseen. :-/



Täällä kotona odottaa hirveä siivousurakka. Pitää pestä lattiat ja muut kodin pinnat, sillä luin jostakin, että norovirus saattaa elää kodin pinnoilla 10 päivää, enkä todellakaan tahdo sitä tautia meille enää uudelleen. Saunassa on kattoon saakka pestyä pyykkiä odottamassa kaappeihin laittoa. Kun vain jaksaisin ja ehtisin niitä laittaa...



Nyt on sitten hoitovapaapäätöskin tullut postissa. Hain hoitovapaata kesään 2011 saakka. Toivottavasti jaksan olla kotona niin pitkään. Välillä nytkin jo kaatuu seinät päällee ja tuntuu, ettei aikuiskontakteja ole juuri lainkaan.



Elelen päivän kerrallaan ja nautin elämästä lasten kanssa.



Aurora on nyt 8kk ikäinen. Hän todellakin yllätti ja oppi viikossa ryömimään, konttaamaan, nousemaan polvilleen, sanomaan äiti ja ei sekä taputtamaan ja ekat hampaatkin pulpahtivat esiin. Nyt konttaa jo kuin vanha tekijä ja onneksi suojeluheijasteetkin ovat jo tulleet esiin. Ei muksahtele minne sattuu. Hirveä palo silmissä ja sinnikkäästi vaan yrittää niin kauan kun viimein onnistuu. Ei edes hermostu välillä.



Ainohan on ollut siskoaan kohtaan koko ajan tosi ihana, mutta nyt on pari kertaa ihan selkeästi kiusannut. Ottaa leluja käsistä, yrittää mennä päälle istumaan, heittää pallolla kasvoihin tai muuta sellaista. Olen kyllä heti puuttunut asiaan kun olen nähnyt ja neiti on myöntänyt hymyssä suin kiusanneensa. Ihan varmasti siis tietää tekevänsä väärin. Ehkäpä tämä on nyt jokin kokeilukausi joka menee ohi yhtä nopeaan kuin tulikin.



Mantelilla olikin ollut kamala tauti suussa! Voin vain kuvitella miten kipeä suu on ressukalla ollut :O Jo yksikin pieni afta saa aikaan megamojovat kivut, saati sitten jos suu on ihan täynnään rakkuloita. Hyvä, että se meni ohi ja toivottavasti ei tule takaisin. Meidän pojalle tuli herpesrakkula huuleen vesirokon seurauksena. Yhden kerran huulessa on ollut rakko, mutta ei enää vuosiin.



Nyt pitää lopetella. Oikein hyvää kevättä kaikille!



Kanelisokeri

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat